9/14

  • pääsivu
  • sisällys
    •  
     

    Keskustelua

    Valtaa keskitetään Helsingin yliopistossa

    Helsingin yliopisto muuttaa johtosääntöään siten, että yliopiston hallitus valitsee tiedekuntien dekaanit rehtorin esitysten pohjalta. Dekaanit valitsevat laitostensa johtajat. Aikaisemmin dekaanit valitsi tiedekuntaneuvosto, joka koostuu professoreista, muusta henkilökunnasta sekä opiskelijoista. Dekaanin valitsi laitosneuvosto.

    Uudistus jatkaa nelisen vuotta sitten voimaan tulleen yliopistolain omaksumaa vallan keskittämisperiaatetta, joka on kopioitu yritysmaailmasta. Yrityksen toimitusjohtajalla on kaikki valta. Hän valitsee välittömät alaisensa ja nämä omat alaisensa. Näin kuuliaisuusketju jatkuu huipulta alaspäin katkeamattomana. Muu henkilökunta on vain palkkansa eteen uurastavaa työntekijämassaa.

    Yliopistolain puutteet yliopiston kaltaisen tietoorganisaation hallintomallina ovat käyneet koko ajan yhä ilmeisemmiksi. Entinen akateeminen kollektiivisen päätöksenteon malli edusti asiantuntemukseen perustuvaa johtamista: professorit ja muut yliopistoyhteisön jäsenet tuntevat organisaationsa sisältäpäin laaja-alaisesti. Valtakeskukseksi korotettu rehtori hallitsee vain yhden tieteenalan, ja siten häneltä puuttuu laaja yliopiston toimintojen tuntemus.

    Niinpä rehtori ja vahvasti yliopistoyhteisön ulkopuolelta valittu hallitus ovat vaarassa jäädä norsunluutorniinsa toteuttamaan omia valtapoliittisia näkemyksiään. Tiedonkulku huipulle organisaation alatasoilta, joissa yliopistojen todellinen tulos tehdään, jää tässä mallissa puutteelliseksi. Dekaanit eivät tämän muutoksen jälkeen enää edusta aidosti tiedekuntiensa tahtoa ja ajatusmaailmaa — ja heistä voikin tulla rehtoria myötäileviä marionetteja.

    Yliopistolain myötä sisään ajettu yritys- ja armeijamainen johtamismalli näyttää tällä hetkellä olevan yliopistoja leimaava ainoa hyväksytty "suuri kertomus", jolle ei ole vaihtoehtoa. Aikanaan sekin kai vaihdetaan mielekkäämmäksi, kun juhlapuheiden takaa alkaa yliopiston todellisuus tihkua esiin yhä selvempänä — ja kun nykyisen mallin sisään ajanut virkamies- ja poliitikkopolvi on väistynyt. Siihen asti yliopisto-organisaatiot joutuvat sinnittelemään yritysilluusion kourissa.

    Pekka Pihlanto,
    professori emeritus, Turku

    Terapeutti-nimikettä käytetään liian väljästi

    Acatiimin numerossa 8/2014 julkaistussa artikkelissa ”Rokotetutkija taistelee huuhaata vastaan” oli Tiina Raevaaran sitaatti, jossa todettiin, että terapeuttitermi on epäselvä eikä sitä ole suojattu mitenkään. Se liitettiin "terveydenhuollon reuna-alueilla toimivaan mitä oudoimpaan puoskariin".

    Tarkennuksena, että terapeutti-nimike on suojattu tiettyjen terveydenhuollon ammattihenkilöiden osalta. Näitä ovat ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti, puheterapeutti, toimintaterapeutti, jalkaterapeutti ja psykoterapeutti. Terapeutti-nimike ei siis itsessään tarkoita ”outoa puoskaria”.

    Raevaara nostaa kuitenkin tärkeän epäkohdan esille, sillä harmillisesti terapeutti-nimikettä käytetään myös harhaanjohtavasti, esim. ravintoterapeutti, mikä ei suinkaan ole ravitsemusterapeutti-nimikkeen synonyymi, vaan nimike, jota kuka tahansa voi käyttää ilman minkäänlaista perehtyneisyyttä ravitsemukseen. Liian usein näkee tätä nimikettä käytettävän myös ravitsemusterapeutin synonyyminä, mitä se ei siis ole.

    Terapeutti-nimikkeen väljän ja sekaannuttavan käytön vuoksi Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry on tehnyt Aluehallintovirastolle aloitteen, jossa potilasturvallisuuden turvaamiseksi esitetään, että termit terapia ja terapeutti olisivat yksinomaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden käytössä.

    Ursula Schwab
    Apulaisprofessori (ravitsemusterapia) Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Lääketieteen laitos, Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Kuopion yliopistollinen sairaala, Medisiininen keskus, Kliinisen ravitsemuksen yksikkö

    Tiina Raevaara vastaa:

    Ursula Schwab oli huolestunut siitä, että tulin edellisessä Acatiimissä liittäneeksi terapeuttisanaan negatiivisen kaiun. Sanoin lehdessä tarkalleen ottaen näin: “Esimerkiksi terapeuttitermi aiheuttaa epäselvyyttä. Sitä ei ole suojattu mitenkään, ja siksi meillä toimii terveydenhuollon reuna-alueilla mitä oudoimpia puoskareita, joiden ammattinimike saattaa kuulostaa uskottavalta.”

    Terapeutti-nimikkeen ongelma on juuri sen kaksijakoisuus. Koska itse terapeutti-sanaa saa vapaasti käyttää, meiltä löytyy puoskareita, joiden ammattitaitoon ei ole olemassa lainsäädäntöä. Valviran valvomat ravitsemus- ja fysioterapeutit lainaavat tahtomattaan osan “brändistään” ravinto-, enkeli- tai antioksidanttiterapeuteille.

    Sinänsä Schwabin tarkennus on hyvä muistutus siitä, ettei mikään julkisuudessa välitetty viesti pysy täysin yksiselitteisenä. Itse olen tietenkin sitä mieltä, että ravitsemus-, fysio-, puhe-, toiminta-, jalka- ja psykoterapeutit ovat koulutettuja ammattilaisia eivätkä missään nimessä kuulu “puoskareiden” joukkoon. Mutta väitteillä on yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin, ja se täytyy vain hyväksyä.

    Tiina Raevaara
    tiedetoimittaja, kirjailija

    • Painetussa lehdessä sivu 46