Keskustelua
Valtaa keskitetään
Helsingin yliopistossa
Helsingin yliopisto muuttaa johtosääntöään siten,
että yliopiston hallitus valitsee tiedekuntien dekaanit
rehtorin esitysten pohjalta. Dekaanit valitsevat laitostensa
johtajat. Aikaisemmin dekaanit valitsi tiedekuntaneuvosto,
joka koostuu professoreista, muusta
henkilökunnasta sekä opiskelijoista. Dekaanin valitsi
laitosneuvosto.
Uudistus jatkaa nelisen vuotta sitten voimaan
tulleen yliopistolain omaksumaa vallan keskittämisperiaatetta,
joka on kopioitu yritysmaailmasta. Yrityksen
toimitusjohtajalla on kaikki valta. Hän valitsee
välittömät alaisensa ja nämä omat alaisensa. Näin
kuuliaisuusketju jatkuu huipulta alaspäin katkeamattomana.
Muu henkilökunta on vain palkkansa eteen
uurastavaa työntekijämassaa.
Yliopistolain puutteet yliopiston kaltaisen tietoorganisaation
hallintomallina ovat käyneet koko ajan
yhä ilmeisemmiksi. Entinen akateeminen kollektiivisen
päätöksenteon malli edusti asiantuntemukseen
perustuvaa johtamista: professorit ja muut yliopistoyhteisön
jäsenet tuntevat organisaationsa sisältäpäin
laaja-alaisesti. Valtakeskukseksi korotettu rehtori
hallitsee vain yhden tieteenalan, ja siten häneltä
puuttuu laaja yliopiston toimintojen tuntemus.
Niinpä rehtori ja vahvasti yliopistoyhteisön ulkopuolelta
valittu hallitus ovat vaarassa jäädä norsunluutorniinsa
toteuttamaan omia valtapoliittisia näkemyksiään.
Tiedonkulku huipulle organisaation alatasoilta,
joissa yliopistojen todellinen tulos tehdään, jää
tässä mallissa puutteelliseksi. Dekaanit eivät tämän
muutoksen jälkeen enää edusta aidosti tiedekuntiensa tahtoa ja ajatusmaailmaa — ja heistä voikin tulla
rehtoria myötäileviä marionetteja.
Yliopistolain myötä sisään ajettu yritys- ja armeijamainen
johtamismalli näyttää tällä hetkellä olevan
yliopistoja leimaava ainoa hyväksytty "suuri kertomus",
jolle ei ole vaihtoehtoa. Aikanaan sekin kai
vaihdetaan mielekkäämmäksi, kun juhlapuheiden
takaa alkaa yliopiston todellisuus tihkua esiin yhä
selvempänä — ja kun nykyisen mallin sisään ajanut
virkamies- ja poliitikkopolvi on väistynyt. Siihen asti
yliopisto-organisaatiot joutuvat sinnittelemään yritysilluusion
kourissa.
Pekka Pihlanto,
professori emeritus, Turku
Terapeutti-nimikettä
käytetään liian väljästi
Acatiimin numerossa 8/2014 julkaistussa artikkelissa
”Rokotetutkija taistelee huuhaata vastaan” oli Tiina
Raevaaran sitaatti, jossa todettiin, että terapeuttitermi
on epäselvä eikä sitä ole suojattu mitenkään. Se
liitettiin "terveydenhuollon reuna-alueilla toimivaan
mitä oudoimpaan puoskariin".
Tarkennuksena, että terapeutti-nimike on suojattu
tiettyjen terveydenhuollon ammattihenkilöiden
osalta. Näitä ovat ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti,
puheterapeutti, toimintaterapeutti, jalkaterapeutti
ja psykoterapeutti. Terapeutti-nimike ei siis
itsessään tarkoita ”outoa puoskaria”.
Raevaara nostaa kuitenkin tärkeän epäkohdan
esille, sillä harmillisesti terapeutti-nimikettä käytetään
myös harhaanjohtavasti, esim. ravintoterapeutti,
mikä ei suinkaan ole ravitsemusterapeutti-nimikkeen
synonyymi, vaan nimike, jota kuka tahansa voi
käyttää ilman minkäänlaista perehtyneisyyttä ravitsemukseen.
Liian usein näkee tätä nimikettä käytettävän
myös ravitsemusterapeutin synonyyminä, mitä
se ei siis ole.
Terapeutti-nimikkeen väljän ja sekaannuttavan käytön vuoksi Ravitsemusterapeuttien yhdistys
ry on tehnyt Aluehallintovirastolle aloitteen,
jossa potilasturvallisuuden turvaamiseksi esitetään,
että termit terapia ja terapeutti olisivat
yksinomaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden
käytössä.
Ursula Schwab
Apulaisprofessori (ravitsemusterapia)
Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Lääketieteen
laitos, Kansanterveystieteen
ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö
Kuopion yliopistollinen sairaala, Medisiininen
keskus, Kliinisen ravitsemuksen yksikkö
Tiina Raevaara vastaa:
Ursula Schwab oli huolestunut siitä, että tulin
edellisessä Acatiimissä liittäneeksi terapeuttisanaan
negatiivisen kaiun. Sanoin lehdessä tarkalleen
ottaen näin: “Esimerkiksi terapeuttitermi
aiheuttaa epäselvyyttä. Sitä ei ole suojattu
mitenkään, ja siksi meillä toimii terveydenhuollon
reuna-alueilla mitä oudoimpia puoskareita,
joiden ammattinimike saattaa kuulostaa
uskottavalta.”
Terapeutti-nimikkeen ongelma on juuri sen
kaksijakoisuus. Koska itse terapeutti-sanaa saa
vapaasti käyttää, meiltä löytyy puoskareita,
joiden ammattitaitoon ei ole olemassa lainsäädäntöä.
Valviran valvomat ravitsemus- ja fysioterapeutit
lainaavat tahtomattaan osan “brändistään”
ravinto-, enkeli- tai antioksidanttiterapeuteille.
Sinänsä Schwabin tarkennus on hyvä muistutus
siitä, ettei mikään julkisuudessa välitetty
viesti pysy täysin yksiselitteisenä. Itse olen
tietenkin sitä mieltä, että ravitsemus-, fysio-,
puhe-, toiminta-, jalka- ja psykoterapeutit ovat
koulutettuja ammattilaisia eivätkä missään nimessä
kuulu “puoskareiden” joukkoon. Mutta
väitteillä on yhtä monta tulkintaa kuin tulkitsijaakin,
ja se täytyy vain hyväksyä.
Tiina Raevaara
tiedetoimittaja, kirjailija
- Painetussa lehdessä sivu 46
|