Riittävän korkea yleiskorotus tavoitteena

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön Jukon uusi puheenjohtaja Olli Luukkainen aikoo osallistua edeltäjäänsä enemmän myös yliopistosektorin neuvottelutoimintaan. Hän ennustaa, että paikallinen sopiminen tulee yleistymään myös yliopistoissa. Ilman riittävän korkeaa yleiskorotusta uutta sopimusta ei voi ensi keväänä syntyä.

Korkeakoulupolitiikassa Luukkainen pitää seuraavan hallituskauden keskeisenä kysymyksenä julkisen talouden rahoitusta. Yliopistorahoitus tuskin ainakaan kohentuu tästä vuodesta.

OAJ:n puheenjohtaja, kasvatustieteen tohtori Olli Luukkainen valittiin syyskuun loppupuolella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Jukon puheenjohtajaksi. Valinta tehtiin Jukon ylimääräisessä liittokokouksessa Erkki Kangasniemen pyydettyä eroa tehtävästä. Luukkaisen kausi kestää vuoden 2011 loppuun.

Jukon puheenjohtajavalinnan jälkeen lähetetyssä tiedotteessa Luukkainen perää julkisen sektorin palkkojen kilpailukykyä.

- Työn vaativuus ja työmäärä ovat henkilöstömäärien leikkausten seurauksena lisääntyneet koko julkisella sektorilla, erityisesti korkeasti koulutettujen osalla. Valtion tuottavuusohjelman nimellä kulkeva henkilöstön vähentämisohjelman seurauksena muutos on erityisen suuri valtiosektorilla.

Tuottavuusohjelma on tosin vaikuttanut myös yliopistoihin vielä tänä ja vaikuttaa vielä ensi vuonna, vaikka yliopistot erotettiin valtiosta vuoden 2010 alusta.

Puheenjohtajavalinnan tiedote painottui kuntapuolen asioihin, mutta yhdessä kappaleessa Luukkainen otti kantaa myös yliopistohenkilöstöä koskeviin asioihin: Jukolaiset eivät ole kaikilta osin tyytyväisiä yliopistotyönantajan toimintaan. Palkkausjärjestelmiä tulee kehittää niin, että työn vaativuus ja suoriutuminen tehtävissä ovat todella osa palkkausta, mutta samalla on huolehdittava palkkauksen kannustavuudesta.

Kanditutkinto ei ole työelämätutkinto

Jukon puheenjohtaja Olli Luukkainen oli kutsuttu Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton hallitusten vieraaksi lokakuun loppupuolella. Teemana olivat ajankohtaiset korkeakoulupolitiikan asiat sekä yliopistohenkilöstön edunvalvonta. Tapaamisessa painottui korkeakoulupolitiikka. Luukkainen aloitti muistelemalla yliopistouudistusta.

- Se ei kaikin puolin tyydytä henkilöstöä. Epätyydyttäviä piirteitä liittyy muun muassa rahoitukseen, henkilöstön asemaan ja hallintoon.

Luukkainen oli kuullut opetusministeri Henna Virkkusen sanovan, että yliopistouudistus on vielä harjoitusvaiheessa. Toimintamalli ei ole vielä kiveen hakattu.

Seuraavan hallituskauden keskeisenä kysymyksenä Luukkainen piti julkisen talouden rahoitusta. Monien päättäjien suulla on korostettu, että sitä ei voida nostaa.

- Nykyinen hallitus on paaluttanut yliopistojen rahoitusta, mutta eri asia on se, pysyykö se nykyisellään – ainakaan se ei parane.

Korkeakoulupolitiikassa seuraava hallitus ottanee agendalleen ammattikorkeakoulujen lainsäädännön uusimisen. Luukkainen ennakoi, että ammattikorkeakoulumallien ohjenuorana käytetään yliopistouudistusta.

- Esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa Kuntaliitto ja OAJ ajavat 100-prosenttista valtionrahoitusta. Mutta yliopistorahoista tätä ei voida ottaa.

Myös ammattikorkeakoulujen tehtäviä ollaan perkaamassa. Luukkainen kehotti, että liitot pitävät duaalimallia edelleen vahvasti esillä. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla tulee olla erilaiset tehtävät.

Luukkainen piti huolestuttavana sitä, että yliopistoissa esiintyy pohdintoja alempien korkeakoulututkintojen kehittämisestä työhöntulotutkinnoiksi.

- Tällaiset pyrkimykset pitää ampua alas. Kanditutkinto ei ole työelämätutkinto. Puuroja ja vellejä ei tule sekoittaa, hän painotti.

Tavoitteiden määrittely on aloitettu

Yhteistapaamisen loppupuolella päästiin edunvalvonta- asioihin. Luukkainen katsoi, että neuvottelutoiminnassa on siirrytty jatkuvan sopimisen maailmaan. Tupot ovat jääneet historiaan.

- Liittokierroksilla ollaan ja sillä siisti.

Kaikkiin EK:n kanssa viime aikoina tehtyihin sopimuksiin sisältyy yleiskorotuksen lisäksi paikallisesti sovittava elementti. Eteläranta ajaa paikallista sopimista. Tästä syystä se on myös Sivistystyönantajien tavoite.

- Paikallinen sopiminen edellyttää kuitenkin kovaa työtä sen puolesta, että rahat saadaan kotiutetuksi. Pitää olla toimiva luottamusmiesverkosto ja yhteistyötä eri ryhmittymien välillä, Luukkainen korosti.

Yliopistojen voimassaoleva työehtosopimus on tehty ajalle 1.3.2010-29.2.2011. TES on kuitenkin irtisanottavissa 28.2.2011.

JUKOn yliopistoneuvottelukunnan tehtävä on miettiä tavoitteet tulevaa neuvottelukierrosta varten sekä määritellä yleiskorotuksen ja paikallisesti sovittavan erän tasot. Neuvottelukunta aloitti tavoitteiden määrittelyn seminaarissa marraskuun puolivälissä. (ks. Jorma Virkkalan juttu)

Kirsti Sintonen

Acatiimi-lehti lähetti Jukon uudelle puheenjohtajalle muutaman kysymyksen yliopistosektorin edunvalvonnasta. Kysymykset ja Olli Luukkaisen vastaukset ohessa.

Jukon edellinen puheenjohtaja oli mukana etenkin kuntapuolen neuvotteluissa. Olet sanonut, että tulet olemaan enemmän mukana myös muiden Jukon sektoreiden (valtio, yliopisto, kirkko) neuvottelutoiminnassa. Miten tämä tulee näkymään?

- Jukon puheenjohtaja istuu tehtävänsä ja kunnallisen pääsopimusjärjestelmän kautta kuntaalan pääneuvottelupöydässä. Jo taustani vuoksi olen kiinnostunut vahvasti yliopistosektorin edunvalvonnasta. Olen työskennellyt kolmessa yliopistossa yhteensä 15 vuotta. Lisäksi olen ollut mukana entisessä valtion neuvottelukunnan yliopistojaostossa ja myös yliopistoneuvottelukunnassa. Tulen seuraamaan valmistautumista neuvotteluihin ja neuvottelujen etenemistä sekä tarvittaessa osallistumaan niihin sekä tapaamalla Jukon toimiston vastuuhenkilöitä, yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtajistoa että mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan osallistumalla yliopistoneuvottelukunnan kokouksiin.

Yliopistosektorille edellinen neuvottelukierros oli monella tapaa historiallinen. Miten luonnehdit edellistä kierrosta jukolaisten yliopistoväen vinkkelistä?

Ensimmäisessä kierroksessa oli sen ensikertaisuuden vuoksi erityisiä paineita sekä palkansaajapuolelle että työnantajille. Varsin merkityksellistä neuvottelujen luonteelle oli, että työnantajapuolen neuvottelijat olivat ensimmäistä kertaa käymässä yliopistoja koskevia neuvotteluja ja tekemässä sopimuksia sillä sopimusalalla. Noista syistä johtuen ilmassa oli molemmin puolin sekä epärealistisia odotuksia että jonkin verran opettelua. Neuvotteluja leimasi myös yhteisen neuvottelukulttuurin pohjan luominen. Hyvin niistä kuitenkin selvittiin.

Mikä on mielestäsi ollut suurin muutos, kun neuvottelut yliopistohenkilöstön palkoista ovat siirtyneet valtion pöydästä Etelärantaan?

- Työnantajapuoli pyrkii suhteuttamaan sopimukset sekä teknisesti että sisällöllisesti yksityiseen alaan. Toisin kuin aiemmin valtiolla, työnantaja jopa pyrkii eriyttämään sopimusten sisältöjä ja osin myös niiden tasoa eri yliopistojen välillä. Pyrkimys paikallisen sopimisen lisäämiseen kasvaa. Tuloksellisuuden ja henkilökohtaisen suoriutumisen osuutta pyritään työnantajan toimesta mitä todennäköisimmin vahvistamaan. Työnantajan tavoitteena ovat erilaiset joustot niin työajan kuin muidenkin palvelussuhteen ehtojen suhteen.

Paikallinen sopiminen yleistynee myös yliopistosektorilla (vrt. esim. Aalto-yliopiston palkkausjärjestelmää koskeva paikallinen sopimus). Miten paikallisen sopimisen yleistyminen sopii yliopistosektorille?

- Paikallisen sopimisen etu työntekijäpuolen kannalta liittyy odotuksiin palkkaliukumien tuomasta lisästä sopimuskorotusten päälle. Parhaimmillaan paikallinen sopiminen ottaa myös huomioon työtehtävien erityispiirteet ja palkitsee hyvästä suoriutumisesta. Jos nuo elementit toteutuvat, niin paikallinen sopiminen on rajatussa määrin kannatettavaa myös yliopistosektorilla. Mutta perusedellytyksenä paikalliselle sopimiselle on, että neuvotteluasetelma on tasapainoinen ja siinä työntekijäosapuoli on yhtä vahva kuin työnantaja. Lisäksi työnantajan on suostuttava resursoimaan työajan muodossa riittävästi työntekijäpuolen neuvottelutoimintaa.

Mitä pidät seuraavan neuvottelukierroksen keskeisinä tavoitteina jukolaisen yliopistohenkilöstön kannalta?

- Keskeistä on turvata henkilöstön palkkauksen kehitys ja ostovoima. Lisäksi tavoitteena tulee olla, että lisääntyvistä ja vaativuudeltaan koko ajan kasvavista tehtävistä johtuen koko yliopistokenttää koskeva prosentuaalinen yleiskorotus on riittävän korkea. Ilman riittävän korkeaa yleiskorotusta sopimusta ei voi syntyä. Neuvottelukierroksen aikana ovat pöydissä myös aiemmin tehdyt erilaiset pöytäkirjat, joilla on aikanaan sitouduttu säilyttämään vapautuvat palkkaerät järjestelmissä. Niistä kirjauksista tullaan pitämään tinkimättömästi kiinni.