8/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Perustutkimuksen tulevaisuus huolettaa

    Suomen Akatemian toimikuntien puheenjohtajat ovat hyvin huolissaan perustutkimuksen asemasta innovaatioita korostavassa nykykeskustelussa. Puheenjohtajat eivät ymmärrä, miten Akatemian palvelussuhteiden mahdollinen siirto yliopistoille parantaisi suomalaisen tieteen asemaa.

    Acatiimi-lehti lähetti kyselyn Suomen Akatemian toimikuntien puheenjohtajille. Kolme neljästä puheenjohtajasta vastasi kyselyyn.

    1. Onko mielestänne sama, onko akatemiaprofessorin tai akatemiatutkijan palvelussuhde yliopistolla vai Akatemialla?
    2. Aikooko Akatemian tukea yliopistoja niiden profiloitumisessa? Pitääkö tutkijan osoittaa hakemuksessaan olevansa yliopistonsa/tieteenalansa profiilin mukainen?
    3. Miten kehittäisitte tutkijanuraa? Mitä uutta Suomen Akatemia voisi tarjota tohtoritutkijakauden ja akatemiatutkijakauden väliin?
    4. Oletteko huolissanne perustutkimuksen asemasta mm. innovaatiopoliittisessa selonteossa? Onko perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen ero veteen piirretty viiva?

    Eila Helander
    puheenjohtaja
    Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta

    1. Tutkijan kannalta on tärkeää, että työsuhde on turvattu riippumatta työnantajasta. Akatemian virat ovat olleet erittäin arvostettuja ja haluttuja. Ne ovat mahdollistaneet keskittymisen Akatemian hyväksymän tutkimussuunnitelman toteuttamiseen. Akatemiatutkijan kohdalla henkilön siirtyessä kesken kauden esim. professoriksi jäljelle jäävä rahoitus on voitu Akatemian toimesta kohdentaa varasijalla olevalle lahjakkaalle tutkijalle, joka ei välttämättä ole samasta yliopistosta. Rahoitus jakautuu näin laajasti AT-tason tutkijoille.

    2. Yliopistot profiloivat omat painoalansa itse. Jokaisessa Akatemiaan tulevassa hakemuksessa on oltava suorituspaikan sitoumus. Hakija joutuu siis neuvottelemaan oman laitoksensa/tiedekuntansa kanssa siitä, miten hänen tutkimuksensa sopii ko. yksikön profiiliin. Hakemuksesta käy yleensä ilmi kuuluuko hakija oman tai toisen yliopiston sisällä laajempaan tutkijayhteisöön. On tärkeää, että jokaisella tutkijalla on toimiva tutkimusyhteisö ja yhteistyöverkosto. Rahoituspäätöksissä laatu ratkaisee: Akatemia rahoittaa vain sille tulevista hakemuksista parhaat.

    3. Akatemian tavoite on, että jokaiselle portaalle on omat toimivat rahoitusmuodot. Tutkijakoulut ja tutkijatohtorin rahoitus tukevat hyvin tutkijanuran alkuvaiheita, mutta akatemiatutkijan virkoja on liian vähän ja moni hyvä tutkija jää rahoitusta vaille. Tutkimushankkeissa ja -ohjelmissa tulisi ottaa enemmän huomioon juuri post doc - vaiheen jälkeen tulevat tutkijat sekä ansioituneet senioritutkijat. Yliopistossa hyvään tutkijanuraan liittyy myös opetusjaksoja; vain tutkimukseen rajoittuva tutkijanura jää yksipuoliseksi. Rahoitusmuodoista tutkijakoulutus ulkomailla, tutkijoiden liikkuvuus ulkomaille ja työelämässä sijoittuvat hyvin tähän väliin. Tutkijankoulutuksen saaneita tarvitaan myös yliopistojen ulkopuolella.

    4. Olen. Jos ajetaan takaa vain nopeita innovaatioita, unohdetaan, että todellista uutta tietoa saadaan laadukkaan ja pitkäaikaisen tutkimuksen kautta. Tutkimustietoa tarvitaan koulutuksen ja elämän ymmärtämisen takia, eikä sitä pidä kapeuttaa vain tuotekehittelyn osaksi. Perustutkimuksen kautta saatu uusi tieto voi luoda paremmat edellytykset uusille sovellutuksille kuin jos lähdetään suoraan soveltavaan tutkimukseen. Monilla aloilla soveltavaa tutkimusta ja perustutkimusta ei kuitenkaan aina voi erottaa. Esimerkiksi monet sosiaalitieteiden tutkimukset tarkastelevat arjen ongelmia ja ovat siten hyvin käytännönläheisiä. Tutkimuksen ja selvityksen välillä on kuitenkin selvä ero.

    Kalervo Väänänen
    puheenjohtaja
    Terveyden tutkimuksen toimikunta

    1. Ei suinkaan ole sama onko palvelusuhde johonkin yliopistoon vai Akatemiaan. Yliopiston kannalta se lienee jokseenkin sama mutta Akatemian kannalta tällä kysymyksellä on suuri merkitys. Eikä tätä pidä käsittää epäluottamuslauseeksi yliopistoja kohtaan. Nykyinen systeemi on toiminut erinomaisesti ja on vaikea nähdä miten palvelusuhteen siirto Akatemiasta yliopistoille parantaisi suomalaisen tieteen asemaa.

    2. Tämä on erittäin vaikea kysymys koska siinä joudumme tutkimuksen vapauden perimmäisten kysymysten äärelle. Oma näkemykseni on se, että on valittava pienempi paha. On selvää, että pysyäksemme tutkimuksen kansainvälisen kärjen mukana on välttämätöntä luoda laajempia osaamiskeskittymiä. Ainakin kokeellisen tutkimuksen alueella jo pelkästään taloudellisista syistä. Mikäli yliopisto tekee selvän profilointipäätöksen ja toimii itse sen mukaan on vaikea nähdä, ettei Akatemia toimisi tätä päätöstä tukien.

    3. Tutkijan uran kehittämisessä yliopistotutkijan ura on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Monilla aloilla olemme jo nyt tilanteessa, jossa on vaikea saada yliopistoon henkilöitä, joilla on halu sekä tutkia että opettaa. Tämä joukko on edelleen yliopiston ydin. En näe välttämättömäksi, että Akatemian olisi välttämätöntä kehittää uutta instrumenttia tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan väliin. On välttämätöntä, että tutkijakoulutuksen eri vaiheista siirtyy henkilöitä niin julkisen kuin yksityisen sektorin palvelukseen. Siksi en näe ongelmana sitä, että akateemisten tutkijapaikkojen pyramidi on varsin nopeasti supistuva. Kilpailun tulee kuitenkin olla reilua ja mahdollisuuksien avoinna kaikille osallistujille.

    4. Olen erittäin huolissani suomalaisen perustutkimuksen tulevaisuudesta. Huoleni ei suinkaan vähentynyt uusinta innovaatiopoliittista selontekoa lukiessani. Jo useamman vuoden meillä ei ole yhteiskunnassamme riittävän kirkkaasti nähty perustutkimuksen tärkeyttä, sanoisinko välttämättömyyttä tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa. Ymmärrän hyvin soveltavuuden vaatimuksen mutta pelkään, että se on muodostumassa niin voimakkaaksi, että siitä tulee itsensä pahin vihollinen. Merkittävät innovaatiot syntyvät vankasta perustutkimuksen luomasta osaamispohjasta.

    Paavo Pelkonen
    puheenjohtaja
    Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta

    1. Suomalainen Akatemiarakenne, jonka mukaan Akatemia lähettää huippututkijansa eri yliopistoihin on perusteltu. Akatemialla on tiedepolitiikan vastuutahona erityinen velvollisuus huolehtia tutkijoista, jotka ovat työsuhteessa Akatemiaan. Ei ole olemassa mitään merkkejä siitä, että Akatemia olisi hoitanut huonosti työantajavelvoitteensa. Akatemian tutkijavirkoja hoitaneet ovat olleet aina tyytyväisiä järjestelyyn ja myös Suomen rajojen ulkopuolella nykyistä järjestelmää pidetään esimerkillisenä, mikä on luettavissa monista Akatemiaa ja Akatemian tutkijoita koskevista arvioista. Toimivaa järjestelmää ei ole syytä muuttaa.

    2. Akatemia tukee jo tällä hetkellä yliopistojen profiloitumista muun muassa huippuyksikkörahoituksella. Tätä linjaa on syytä vahvistaa. Samalla on pidettävä huoli siitä, että vapaan perustutkimuksen edellytykset turvataan. Yksiköiden sitoumus tarvitaan hanke- esityksiin jo nykyisinkin. Yliopistojen on varmastikin mietittävä sitoumuksiaan ja mahdollisuuksiaan toteuttaa strategisesti perusteltua profiloitumista.

    3. Varsinaisesti uutta tutkijan työsuhdetta ei ole tarpeen kehittää, eikä sitä esitetä uudessa lausunnolla olevassa neliportaisen tutkijanuramallin kehittämisraportissa. Tällä hetkellä BY- toimikunnan aloilla on puutetta nuorten itsenäistyvien tutkijoiden etenemismahdollisuuksista ja toimikunta ja pyrkii toimillaan parantamaan tilannetta. Muutoin nuorten tutkijoiden työhön kohdistuvat kehittämistoimet tullaan kohdistamaan liikkuvuuden edellytysten parantamiseen. Parempia rahoitusinstrumentteja tarvitaan niin kotimaassa tapahtuvaan liikkumiseen, joka kattaa yliopistot, tutkimuslaitokset, elinkeinoelämän ja hallinnon sekä ulkomaat kattavaan liikkuvuuteen.

    4. Innovaatiopoliittinen selonteko korostaa toimeksiannon mukaisesti innovaatioita ja innovatiivisuutta. On vaikeaa käsittää linjausta, joka ei ota selkeästi kantaa tieteen keskeiseen merkitykseen innovaatioiden syntymisessä. Perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen ero on todellakin veteen piirretty viiva. Tämän viivan olemusta on juuri nyt pohdittava syvällisesti, kun sektoritutkimusta ollaan järjestelemässä ja kehittämässä. Uskoisin, että soveltavan tutkimuksen kokonaisarviointi selkiinnyttää ja parantaa myös perustutkimuksen asemaa maassamme.