Perustutkimuksen
tulevaisuus
huolettaa
Suomen Akatemian toimikuntien puheenjohtajat
ovat hyvin huolissaan perustutkimuksen
asemasta innovaatioita korostavassa
nykykeskustelussa. Puheenjohtajat
eivät ymmärrä, miten Akatemian palvelussuhteiden
mahdollinen siirto yliopistoille
parantaisi suomalaisen tieteen asemaa.
Acatiimi-lehti lähetti kyselyn Suomen Akatemian
toimikuntien puheenjohtajille. Kolme neljästä puheenjohtajasta
vastasi kyselyyn.
- Onko mielestänne sama, onko akatemiaprofessorin
tai akatemiatutkijan palvelussuhde yliopistolla
vai Akatemialla?
- Aikooko Akatemian tukea yliopistoja niiden
profiloitumisessa? Pitääkö tutkijan osoittaa hakemuksessaan
olevansa yliopistonsa/tieteenalansa
profiilin mukainen?
- Miten kehittäisitte tutkijanuraa? Mitä uutta
Suomen Akatemia voisi tarjota tohtoritutkijakauden
ja akatemiatutkijakauden väliin?
- Oletteko huolissanne perustutkimuksen asemasta
mm. innovaatiopoliittisessa selonteossa?
Onko perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen
ero veteen piirretty viiva?
Eila Helander
puheenjohtaja
Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen
toimikunta
1. Tutkijan kannalta on tärkeää, että työsuhde on
turvattu riippumatta työnantajasta. Akatemian
virat ovat olleet erittäin arvostettuja ja haluttuja.
Ne ovat mahdollistaneet keskittymisen Akatemian
hyväksymän tutkimussuunnitelman toteuttamiseen.
Akatemiatutkijan kohdalla henkilön siirtyessä
kesken kauden esim. professoriksi jäljelle
jäävä rahoitus on voitu Akatemian toimesta kohdentaa
varasijalla olevalle lahjakkaalle tutkijalle,
joka ei välttämättä ole samasta yliopistosta. Rahoitus
jakautuu näin laajasti AT-tason tutkijoille.
2. Yliopistot profiloivat omat painoalansa itse.
Jokaisessa Akatemiaan tulevassa hakemuksessa on
oltava suorituspaikan sitoumus. Hakija joutuu siis
neuvottelemaan oman laitoksensa/tiedekuntansa
kanssa siitä, miten hänen tutkimuksensa sopii ko.
yksikön profiiliin. Hakemuksesta käy yleensä ilmi
kuuluuko hakija oman tai toisen yliopiston sisällä
laajempaan tutkijayhteisöön. On tärkeää, että jokaisella
tutkijalla on toimiva tutkimusyhteisö ja
yhteistyöverkosto. Rahoituspäätöksissä laatu ratkaisee:
Akatemia rahoittaa vain sille tulevista hakemuksista
parhaat.
3. Akatemian tavoite on, että jokaiselle portaalle
on omat toimivat rahoitusmuodot. Tutkijakoulut ja tutkijatohtorin rahoitus tukevat hyvin
tutkijanuran alkuvaiheita, mutta akatemiatutkijan
virkoja on liian vähän ja moni hyvä tutkija jää rahoitusta
vaille. Tutkimushankkeissa ja -ohjelmissa
tulisi ottaa enemmän huomioon juuri post doc -
vaiheen jälkeen tulevat tutkijat sekä ansioituneet
senioritutkijat. Yliopistossa hyvään tutkijanuraan
liittyy myös opetusjaksoja; vain tutkimukseen rajoittuva
tutkijanura jää yksipuoliseksi. Rahoitusmuodoista
tutkijakoulutus ulkomailla, tutkijoiden
liikkuvuus ulkomaille ja työelämässä sijoittuvat
hyvin tähän väliin. Tutkijankoulutuksen saaneita
tarvitaan myös yliopistojen ulkopuolella.
4. Olen. Jos ajetaan takaa vain nopeita innovaatioita,
unohdetaan, että todellista uutta tietoa
saadaan laadukkaan ja pitkäaikaisen tutkimuksen
kautta. Tutkimustietoa tarvitaan koulutuksen ja
elämän ymmärtämisen takia, eikä sitä pidä kapeuttaa
vain tuotekehittelyn osaksi. Perustutkimuksen
kautta saatu uusi tieto voi luoda paremmat
edellytykset uusille sovellutuksille kuin jos
lähdetään suoraan soveltavaan tutkimukseen.
Monilla aloilla soveltavaa tutkimusta ja perustutkimusta
ei kuitenkaan aina voi erottaa. Esimerkiksi
monet sosiaalitieteiden tutkimukset tarkastelevat
arjen ongelmia ja ovat siten hyvin käytännönläheisiä.
Tutkimuksen ja selvityksen välillä on
kuitenkin selvä ero.
Kalervo Väänänen
puheenjohtaja
Terveyden tutkimuksen toimikunta
1. Ei suinkaan ole sama onko palvelusuhde johonkin
yliopistoon vai Akatemiaan. Yliopiston kannalta
se lienee jokseenkin sama mutta Akatemian
kannalta tällä kysymyksellä on suuri merkitys.
Eikä tätä pidä käsittää epäluottamuslauseeksi yliopistoja
kohtaan. Nykyinen systeemi on toiminut
erinomaisesti ja on vaikea nähdä miten palvelusuhteen
siirto Akatemiasta yliopistoille parantaisi
suomalaisen tieteen asemaa.
2. Tämä on erittäin vaikea kysymys koska siinä
joudumme tutkimuksen vapauden perimmäisten
kysymysten äärelle. Oma näkemykseni on se, että
on valittava pienempi paha. On selvää, että pysyäksemme
tutkimuksen kansainvälisen kärjen mukana
on välttämätöntä luoda laajempia osaamiskeskittymiä.
Ainakin kokeellisen tutkimuksen alueella
jo pelkästään taloudellisista syistä. Mikäli yliopisto
tekee selvän profilointipäätöksen ja toimii
itse sen mukaan on vaikea nähdä, ettei Akatemia
toimisi tätä päätöstä tukien.
3. Tutkijan uran kehittämisessä yliopistotutkijan
ura on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Monilla
aloilla olemme jo nyt tilanteessa, jossa on
vaikea saada yliopistoon henkilöitä, joilla on halu sekä tutkia että opettaa. Tämä joukko on edelleen
yliopiston ydin. En näe välttämättömäksi, että
Akatemian olisi välttämätöntä kehittää uutta instrumenttia
tutkijatohtorin ja akatemiatutkijan väliin.
On välttämätöntä, että tutkijakoulutuksen eri
vaiheista siirtyy henkilöitä niin julkisen kuin yksityisen
sektorin palvelukseen. Siksi en näe ongelmana
sitä, että akateemisten tutkijapaikkojen pyramidi
on varsin nopeasti supistuva. Kilpailun tulee
kuitenkin olla reilua ja mahdollisuuksien
avoinna kaikille osallistujille.
4. Olen erittäin huolissani suomalaisen perustutkimuksen
tulevaisuudesta. Huoleni ei suinkaan
vähentynyt uusinta innovaatiopoliittista selontekoa
lukiessani. Jo useamman vuoden meillä ei ole
yhteiskunnassamme riittävän kirkkaasti nähty perustutkimuksen
tärkeyttä, sanoisinko välttämättömyyttä
tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamisessa.
Ymmärrän hyvin soveltavuuden vaatimuksen
mutta pelkään, että se on muodostumassa
niin voimakkaaksi, että siitä tulee itsensä pahin
vihollinen. Merkittävät innovaatiot syntyvät vankasta
perustutkimuksen luomasta osaamispohjasta.
Paavo Pelkonen
puheenjohtaja
Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen
toimikunta
1. Suomalainen Akatemiarakenne, jonka mukaan
Akatemia “lähettää” huippututkijansa eri yliopistoihin
on perusteltu. Akatemialla on tiedepolitiikan
vastuutahona erityinen velvollisuus huolehtia
tutkijoista, jotka ovat työsuhteessa Akatemiaan. Ei
ole olemassa mitään merkkejä siitä, että Akatemia
olisi hoitanut huonosti työantajavelvoitteensa.
Akatemian tutkijavirkoja hoitaneet ovat olleet
aina tyytyväisiä järjestelyyn ja myös Suomen rajojen
ulkopuolella nykyistä järjestelmää pidetään
esimerkillisenä, mikä on luettavissa monista Akatemiaa
ja Akatemian tutkijoita koskevista arvioista.
Toimivaa järjestelmää ei ole syytä muuttaa.
2. Akatemia tukee jo tällä hetkellä yliopistojen
profiloitumista muun muassa huippuyksikkörahoituksella.
Tätä linjaa on syytä vahvistaa. Samalla
on pidettävä huoli siitä, että vapaan perustutkimuksen
edellytykset turvataan. Yksiköiden sitoumus
tarvitaan hanke- esityksiin jo nykyisinkin.
Yliopistojen on varmastikin mietittävä sitoumuksiaan
ja mahdollisuuksiaan toteuttaa strategisesti
perusteltua profiloitumista.
3. Varsinaisesti uutta tutkijan työsuhdetta ei
ole tarpeen kehittää, eikä sitä esitetä uudessa lausunnolla olevassa neliportaisen tutkijanuramallin
kehittämisraportissa. Tällä hetkellä BY- toimikunnan
aloilla on puutetta nuorten itsenäistyvien tutkijoiden
etenemismahdollisuuksista ja toimikunta
ja pyrkii toimillaan parantamaan tilannetta. Muutoin
nuorten tutkijoiden työhön kohdistuvat kehittämistoimet
tullaan kohdistamaan liikkuvuuden
edellytysten parantamiseen. Parempia rahoitusinstrumentteja
tarvitaan niin kotimaassa tapahtuvaan
liikkumiseen, joka kattaa yliopistot,
tutkimuslaitokset, elinkeinoelämän ja hallinnon
sekä ulkomaat kattavaan liikkuvuuteen.
4. Innovaatiopoliittinen selonteko korostaa
toimeksiannon mukaisesti innovaatioita ja innovatiivisuutta.
On vaikeaa käsittää linjausta, joka ei
ota selkeästi kantaa tieteen keskeiseen merkitykseen
innovaatioiden syntymisessä. Perustutkimuksen
ja soveltavan tutkimuksen ero on todellakin
veteen piirretty viiva. Tämän viivan olemusta
on juuri nyt pohdittava syvällisesti, kun sektoritutkimusta
ollaan järjestelemässä ja kehittämässä.
Uskoisin, että soveltavan tutkimuksen kokonaisarviointi
selkiinnyttää ja parantaa myös perustutkimuksen
asemaa maassamme.
|