Ei-palvelusuhteessa työskentelevien tutkijoiden asema horjuu

Ei-palvelussuhteessa työskentelevät tutkijat tekevät merkittävän osan yliopistojen tutkimustyöstä. Yliopistojen tilastot eivät kerro, kuinka paljon on sellaisia tutkijoita, jotka työskentelevät apurahalla tai jotka saavat palkkansa yliopiston ulkopuoliselta toimijalta. Valmisteilla olevien johtosääntöjen mukaan näyttää siltä, että ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asema yliopistoyhteisön täysivaltaisina jäseninä heikkenee.

Perinteisesti ei-palvelussuhteessa oleva tutkijat on useimmissa yliopistoissa rinnastettu henkilökuntaan ja heidän toimintansa on kirjattu osaksi yliopiston tulosta. He ovat olleet vaalikelpoisia ja äänioikeutettuja useimpien yliopistojen vaaleissa. Yliopistolain muutoksen myötä muuttuvat myös ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemaa määrittelevät yliopistojen säännöstöt. Valmisteluissa olevat johto- ja vaalijohtosäännöt antavat aiheen epäillä, että jatkossa ei-palvelussuhteessa olevat tutkijat eivät enää olisikaan yliopistoyhteisön täysivaltaisia jäseniä.

Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) selvitti viime kesänä sekä tutkijoille että laitoksille suunnatuilla kyselyillä ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemaa. Kyselyn teki yht.yo Kari Lilja. Hänen työtään ohjasi pääluottamusmies, tutkija Tapio Rissanen.

Tutkijakyselyyn vastasi 80 tutkijaa 22 eri laitokselta ja laitoskyselyyn noin kolmannes kaikista laitoksista. Kyselyyn vastanneista tutkijoista 66 prosenttia työskenteli apurahalla, 16 prosenttia sai palkkansa suoraan ulkopuoliselta rahoittajalta ja 13 prosenttia työskenteli vuoden aikana sekä apurahalla että ulkopuolisen palkkaamana. Vuonna 2008 kahdeksassa kyselyyn vastanneessa laitoksessa työskenteli 128 ei-palvelussuhteessa olevaa tutkijaa, joista apurahatutkijoita oli 114.

Kyselyiden perusteella on arvioitavissa, että apurahoilla työskentelevät ja muut tutkijat, jotka eivät ole palvelussuhteessa yliopistoon tekivät vuonna 2008 ainakin 100 henkilötyövuoden verran tutkimusta. Apurahoilla työskentelevien määrä Tampereen yliopistossa näyttäisi olevan jopa pari sataa. Ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden tieteellinen toiminta on merkittävää. Kyselyyn vastanneiden tutkijoiden ilmoittama tieteellinen julkaisutoiminta oli yli 13 prosenttia Tampereen yliopiston tieteellisistä julkaisuista.

Asema yliopistoyhteisössä

Selvityksen avovastaukset kertovat, että osa kyselyyn vastanneista on varsin tyytyväinen asemaansa yliopistoyhteisön jäseninä. He tuntevat kuuluvansa yhteisöön, jossa he työskentelevät ja saavat käyttöönsä tarvitsemansa työtilat ja laitteet. He osallistuvat yliopiston ja tiedeyhteisön toimintaan, ovat jäseninä monissa työryhmissä, päättävissä elimissä ja osallistuvat tieteellisten tapahtumien järjestämiseen. Osa vastaajista tuntee olevansa syrjässä, jopa syrjittyjä. Heillä ei ole yliopiston intraan tai yliopiston kirjaston elektronisiin aineistoihin tarvittavia tunnuksia eikä työpaikalle pääsyn mahdollistavaa henkilökorttia.

Tampereen yliopiston voimassa olevassa, vanhan yliopistolain mukaisessa johtosäännössä rinnastetaan ei-palvelussuhteessa tutkimustyötä tekevät henkilökuntaan. Toisin sanoen ei-palvelussuhteessa olevilla tutkijoilla on ollut samanlaiset oikeudet osallistua päätöksentekoon kuin yliopiston palvelussuhteessa työskentelevällä henkilökunnalla. Kyselyyn vastanneet tutkijat pitävät tärkeänä kuulumista yliopistoyhteisöön. Kolmannes kyselyyn vastanneista osallistuu aktiivisesti yliopiston, tiedekuntien ja laitosten päätöksentekoon, suunnitteluun ja hallintoon.

Jos ei-palvelussuhteessa olevat tutkijat suljetaan yliopistoyhteisön ulkopuolelle, heidän tekemänsä hallinnollinen työ siirtynee työsuhteisessa oleville tutkijoille ja opettajille. Lisäksi tutkijoiden rahoitusmuotoon perustuva luokittelu voi heikentää tutkijayhteisöjen yhteenkuuluvuutta ja huonontaa työilmapiiriä. Nämä edelleen vaikuttanevat tutkijoiden työkykyyn ja haluun tehdä tutkimusta pienellä toimeentulolla.

Tutkijakyselyn mukaan vain puolet laitoksista maksaa apurahalla työskentelevien tutkijoiden työhuoneet ja työvälineet. Muutamat tutkijat maksavat työhuoneensa itse. Tutkimuksen rahoittajat maksavat kolmanneksen työhuonekulut. Kolmannes laitoksista antaa taloudellista tukea konferenssimatkoihin. Kysely kertoo, että laitosten antama tuki vaihtelee varsin runsaasti. Tämä merkitsee, etteivät apurahatutkijat ole taloudellisesti keskenään tasavertaisessa asemassa. Ongelmien poistamiseksi koko yliopistoa koskevat suositukset olisivat välttämättömiä. Tätä ovat ehdottaneet myös Henna Makkonen-Craig ja Sari Timonen artikkelissaan “Apurahatutkijat työyhteisön jäseniksi” (Acatiimi 6/2008).

Huippututkimusta pikkurahalla

Ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden keskeisin ongelma on rahoituksen pienuus ja katkonaisuus. Apurahat ovat osa tilkkutäkkimäistä rahoitusta, joka koostuu paitsi apurahoista myös erilaisista yliopistolla tai yliopiston ulkopuolella tehtävistä silpputöistä. Reilu kolmannes kyselyyn vastanneista työskenteli koko vuoden apurahalla. Apurahalla työskennelleiden keskimääräinen työskentelyraha oli kuukautta kohden 1382 euroa. Puolet kyselyyn vastanneista hankki muita tuloja apurahakautensa aikana.

Vähemmän kuin vuoden apurahalla työskennelleet tekivät palkkatyötä sekä Tampereen yliopiston että muiden työnantajien palveluksessa. Näistä 51 prosenttia työskenteli Tampereen yliopistossa ja 39 prosenttia muiden työnantajien palveluksessa. Työttömänä oli ollut vuoden 2008 aikana 13 prosenttia alle 12 kuukautta apurahalla olleista. Vanhempainvapaalla oli ollut 8 prosenttia ja muusta syystä poissa 15 prosenttia.

Apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi yksi mahdollinen keino lisätä tutkimuksen jatkuvuutta olisi niin sanottu puskurirahasto, josta voitaisiin turvata tutkimuksen tekeminen rahoituskausien välillä. Kyselyssä esille noussut toinen keskeinen parannusehdotus on työterveyshuollon palveluiden laajentaminen koskemaan myös työskenteleviä tutkijoita. Palvelujen tarve on noussut viimeisen vuoden aikana entistä ajankohtaisemmaksi, koska jatko-opiskelijoilla ei enää ole oikeutettuja käyttää Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluja.

Ei-palvelussuhteessa tehtävä tutkimustyö on yleistä. Henkilökohtaiset apurahat ovat merkittävä tutkimuksen rahoitusmuoto. Apurahatutkijoiden ongelmat koskettavat suurta joukkoa yliopistojen tutkijoista. Yliopistouudistuksen myötä eipalvelussuhteessa työskentelevien tutkijoiden aseman parantaminen on entistä ajankohtaisempi. Se on myös tärkeä edunvalvontakysymys.

Selvitys ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemasta Tampereen yliopistossa on luettavissa Tatten kotisivulla osoitteessa http://www.tatte.fi/

Pekka Rantanen ja Sinikka Torkkola