Ei-palvelusuhteessa työskentelevien tutkijoiden asema horjuu
Ei-palvelussuhteessa työskentelevät tutkijat
tekevät merkittävän osan yliopistojen tutkimustyöstä.
Yliopistojen tilastot eivät kerro,
kuinka paljon on sellaisia tutkijoita,
jotka työskentelevät apurahalla tai jotka
saavat palkkansa yliopiston ulkopuoliselta
toimijalta. Valmisteilla olevien johtosääntöjen
mukaan näyttää siltä, että ei-palvelussuhteessa
olevien tutkijoiden asema yliopistoyhteisön
täysivaltaisina jäseninä
heikkenee.
Perinteisesti ei-palvelussuhteessa oleva tutkijat on
useimmissa yliopistoissa rinnastettu henkilökuntaan
ja heidän toimintansa on kirjattu osaksi yliopiston
tulosta. He ovat olleet vaalikelpoisia ja äänioikeutettuja
useimpien yliopistojen vaaleissa.
Yliopistolain muutoksen myötä muuttuvat myös
ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemaa
määrittelevät yliopistojen säännöstöt. Valmisteluissa
olevat johto- ja vaalijohtosäännöt antavat
aiheen epäillä, että jatkossa ei-palvelussuhteessa
olevat tutkijat eivät enää olisikaan yliopistoyhteisön
täysivaltaisia jäseniä.
Tampereen yliopiston tieteentekijät (Tatte) selvitti
viime kesänä sekä tutkijoille että laitoksille
suunnatuilla kyselyillä ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden asemaa. Kyselyn teki yht.yo Kari
Lilja. Hänen työtään ohjasi pääluottamusmies,
tutkija Tapio Rissanen.
Tutkijakyselyyn vastasi 80 tutkijaa 22 eri laitokselta
ja laitoskyselyyn noin kolmannes kaikista
laitoksista. Kyselyyn vastanneista tutkijoista 66
prosenttia työskenteli apurahalla, 16 prosenttia
sai palkkansa suoraan ulkopuoliselta rahoittajalta
ja 13 prosenttia työskenteli vuoden aikana sekä
apurahalla että ulkopuolisen palkkaamana. Vuonna
2008 kahdeksassa kyselyyn vastanneessa laitoksessa
työskenteli 128 ei-palvelussuhteessa olevaa
tutkijaa, joista apurahatutkijoita oli 114.
Kyselyiden perusteella on arvioitavissa, että
apurahoilla työskentelevät ja muut tutkijat, jotka
eivät ole palvelussuhteessa yliopistoon tekivät
vuonna 2008 ainakin 100 henkilötyövuoden verran
tutkimusta. Apurahoilla työskentelevien määrä
Tampereen yliopistossa näyttäisi olevan jopa
pari sataa. Ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden
tieteellinen toiminta on merkittävää. Kyselyyn
vastanneiden tutkijoiden ilmoittama tieteellinen
julkaisutoiminta oli yli 13 prosenttia Tampereen
yliopiston tieteellisistä julkaisuista.
Asema yliopistoyhteisössä
Selvityksen avovastaukset kertovat, että osa kyselyyn
vastanneista on varsin tyytyväinen asemaansa yliopistoyhteisön jäseninä. He tuntevat kuuluvansa
yhteisöön, jossa he työskentelevät ja saavat
käyttöönsä tarvitsemansa työtilat ja laitteet. He
osallistuvat yliopiston ja tiedeyhteisön toimintaan,
ovat jäseninä monissa työryhmissä, päättävissä
elimissä ja osallistuvat tieteellisten tapahtumien
järjestämiseen. Osa vastaajista tuntee olevansa
syrjässä, jopa syrjittyjä. Heillä ei ole yliopiston
intraan tai yliopiston kirjaston elektronisiin
aineistoihin tarvittavia tunnuksia eikä työpaikalle
pääsyn mahdollistavaa henkilökorttia.
Tampereen yliopiston voimassa olevassa, vanhan
yliopistolain mukaisessa johtosäännössä rinnastetaan
ei-palvelussuhteessa tutkimustyötä tekevät
henkilökuntaan. Toisin sanoen ei-palvelussuhteessa
olevilla tutkijoilla on ollut samanlaiset
oikeudet osallistua päätöksentekoon kuin yliopiston
palvelussuhteessa työskentelevällä henkilökunnalla.
Kyselyyn vastanneet tutkijat pitävät tärkeänä
kuulumista yliopistoyhteisöön. Kolmannes
kyselyyn vastanneista osallistuu aktiivisesti yliopiston,
tiedekuntien ja laitosten päätöksentekoon,
suunnitteluun ja hallintoon.
Jos ei-palvelussuhteessa olevat tutkijat suljetaan
yliopistoyhteisön ulkopuolelle, heidän tekemänsä
hallinnollinen työ siirtynee työsuhteisessa
oleville tutkijoille ja opettajille. Lisäksi tutkijoiden
rahoitusmuotoon perustuva luokittelu voi heikentää
tutkijayhteisöjen yhteenkuuluvuutta ja
huonontaa työilmapiiriä. Nämä edelleen vaikuttanevat
tutkijoiden työkykyyn ja haluun tehdä
tutkimusta pienellä toimeentulolla.
Tutkijakyselyn mukaan vain puolet laitoksista
maksaa apurahalla työskentelevien tutkijoiden
työhuoneet ja työvälineet. Muutamat tutkijat
maksavat työhuoneensa itse. Tutkimuksen rahoittajat
maksavat kolmanneksen työhuonekulut.
Kolmannes laitoksista antaa taloudellista tukea
konferenssimatkoihin. Kysely kertoo, että laitosten
antama tuki vaihtelee varsin runsaasti. Tämä
merkitsee, etteivät apurahatutkijat ole taloudellisesti
keskenään tasavertaisessa asemassa. Ongelmien
poistamiseksi koko yliopistoa koskevat suositukset
olisivat välttämättömiä. Tätä ovat ehdottaneet
myös Henna Makkonen-Craig ja Sari Timonen
artikkelissaan “Apurahatutkijat työyhteisön
jäseniksi” (Acatiimi 6/2008).
Huippututkimusta pikkurahalla
Ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden keskeisin
ongelma on rahoituksen pienuus ja katkonaisuus.
Apurahat ovat osa tilkkutäkkimäistä rahoitusta,
joka koostuu paitsi apurahoista myös erilaisista
yliopistolla tai yliopiston ulkopuolella tehtävistä
silpputöistä. Reilu kolmannes kyselyyn vastanneista
työskenteli koko vuoden apurahalla. Apurahalla
työskennelleiden keskimääräinen työskentelyraha
oli kuukautta kohden 1382 euroa. Puolet
kyselyyn vastanneista hankki muita tuloja apurahakautensa
aikana.
Vähemmän kuin vuoden apurahalla työskennelleet
tekivät palkkatyötä sekä Tampereen yliopiston
että muiden työnantajien palveluksessa.
Näistä 51 prosenttia työskenteli Tampereen yliopistossa
ja 39 prosenttia muiden työnantajien
palveluksessa. Työttömänä oli ollut vuoden 2008
aikana 13 prosenttia alle 12 kuukautta apurahalla
olleista. Vanhempainvapaalla oli ollut 8 prosenttia
ja muusta syystä poissa 15 prosenttia.
Apurahatutkijoiden aseman parantamiseksi
yksi mahdollinen keino lisätä tutkimuksen jatkuvuutta
olisi niin sanottu puskurirahasto, josta voitaisiin
turvata tutkimuksen tekeminen rahoituskausien
välillä. Kyselyssä esille noussut toinen keskeinen
parannusehdotus on työterveyshuollon
palveluiden laajentaminen koskemaan myös työskenteleviä
tutkijoita. Palvelujen tarve on noussut
viimeisen vuoden aikana entistä ajankohtaisemmaksi,
koska jatko-opiskelijoilla ei enää ole oikeutettuja
käyttää Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön
palveluja.
Ei-palvelussuhteessa tehtävä tutkimustyö on
yleistä. Henkilökohtaiset apurahat ovat merkittävä
tutkimuksen rahoitusmuoto. Apurahatutkijoiden
ongelmat koskettavat suurta joukkoa yliopistojen
tutkijoista. Yliopistouudistuksen myötä eipalvelussuhteessa
työskentelevien tutkijoiden aseman
parantaminen on entistä ajankohtaisempi.
Se on myös tärkeä edunvalvontakysymys.
Selvitys ei-palvelussuhteessa olevien tutkijoiden
asemasta Tampereen yliopistossa on luettavissa
Tatten kotisivulla osoitteessa http://www.tatte.fi/
Pekka Rantanen ja Sinikka Torkkola
|