Pianopedagogiikan tehopakkaus

Sibelius-Akatemian pianomusiikin lehtori Eeva Sarmanto-Neuvonen on kutsumusammatissaan. Aito innostus pedagogiikkaan ja lahjakkaat oppilaat auttavat jaksamaan yliopistomyllerrysten läpi. Tehopakkauksella on riittänyt aikaa myös pianonsoittoon liittyviin oppikirjoihin, säveltämiseen ja hengästyttävään määrään luottamustoimia.

Sibelius-Akatemia on Eevalle kuin toinen koti. Hän tuli talon nuorisokoulutukseen vuonna 1962. Vuonna 1976 hän suoritti pianodiplomin ja aloitti työskentelyn tuntiopettajana.

Pianonsoitto antoi Eevalle itsestään selvän tulevaisuudenkuvan jo kouluaikana Suomalaisessa Yhteiskoulussa Helsingin Nervanderinkadulla. Tuolloin hän tosin soitti myös selloa koulun orkesterissa sekä urkujakin siinä sivussa. Ylioppilastutkinnon jälkeen Eeva jatkoi opiskeluaan Sibelius- Akatemian solistisella osastolla.

Myös ura opetuksen parissa oli harvinaisen selvää Eevalle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Hän antoi 13-vuotiaasta lähtien pianotunteja naapurin lapsille.

-En niinkään tykännyt esiintyä solistina lavalla. Opettajan kutsumus ja pedagogiikka tuntuivat omimmilta.

Lopullisesti tämä kirkastui Yhdysvalloissa, jossa Eeva opiskeli vuosina 1984-85. Etenkin New Yorkin Columbian yliopiston professori Robert Pace herätti Eevan innostuksen pianopedagogiikkaan. Hän toimi myös puoli vuotta professorin assistenttina.

Lahjakkaat oppilaat auttavat jaksamaan

Suomeen paluun jälkeen Sibelius- Akatemian ainoa naisrehtori Ellen Urho pyysi Eevaa pianonsoiton ja -pedagogiikan tuntiopettajaksi ja sillä tiellä edelleen ollaan. Virka on vain matkan varrella vaihtunut lehtoraatiksi.

Pianopedagogiikkaa on Sibelius-Akatemiassa opetettu jo noin 100 vuotta. Eevan mukaan pedagogiikan arvostus on noussut selvästi siitä, mitä se oli hänen opetusuransa alkuvaiheessa. Tällä hetkellä Eevalla on 13 pianopedagogiikan opiskelijaa, joilla jokaisella on myös omat harjoitusoppilaansa. Lisäksi hänellä on neljä pianonsoiton solistioppilasta.

-Ilman lahjakkaita ja innostuneita opiskelijoita tällaista vaativaa työtä ei jaksaisi tehdä.

Eevalla on kaksi isoa pianopedagogiikan ryhmää. Hän uusii joka vuosi luennot kulloisenkin opiskelijamateriaalin mukaan. Itseään hän kehittää mm. seminaareissa koti- ja ulkomailla sekä opettajavaihdossa.

-Oma työ vaatii ajan hermolla pysymistä. Ei voida soittaa ikuisesti pelkkää Bachia ja Chopinia vaan pitää seurata aikaansa. Esimerkiksi uusia pianokouluja syntyy kuin sieniä sateella.

Sibelius-Akatemiaa on vaivannut krooninen luokkapula jo pitkään. Opetusta annetaan kolmessa eri paikassa: Pohjoisella Rautatiekadulla, Töölönkadulla sekä Pitäjänmäellä. Vaikka Sibelius- Akatemia tulee saamaan tiloja Helsingin paraatipaikalle nousevasta Musiikkitalosta, niin suurin osa opetuksesta tulee jatkumaan vanhoissa toimipisteissä.

Onko opettaminen kohta sivutoimi?

Sibelius-Akatemian osalta ei ole vaahdottu niin paljon rakenteellisesta kehittämistä kuin muiden taideyliopistojen kohdalla. Tähän on ollut osaltaan vaikuttamassa talossa annettavan opetuksen erittäin korkeatasoinen maine. Niin sanotun huippuyliopistokeskustelun käydessä kuumimmillaan monet muistuttivat, että Sibelius-Akatemia on Suomen ainoa huippuyliopisto – näin ainakin, jos mittarina käytetään talosta valmistuneiden kapellimestarien ja solistien niittämää kansainvälistä arvostusta.

Yliopistouudistus koskettaa Sibelius-Akatemiaan siinä missä kaikkia muitakin yliopistoja. Eevan mielestä talon ihmisistä aistii sen, että kaikenlaiset muutokset huolestuttavat. Henkilöstöä ei ole kuunneltu riittävästi, vaikka uudistuksen vaikutuksia on selvitetty sisäisissä seminaareissa ja viikoittain ilmestyvässä Äänenkuljettaja-tiedotuslehdessä.

-Jatkuvien muutosten vuoksi hallinnollisten tehtävien ja byrokratian osuus vain kasvavat koko ajan. Onko opettaminen kohta sivutoimi?

Muutoksista on jäänyt huonoja kokemuksia lehtoreiden mieleen muun muassa palkkausjärjestelmäuudistuksen myötä. Taiteen ominaispiirteet ymmärrettiin ottaa mukaan UPJ-kriteeristöön vasta jälkijunassa.

-Eniten takuupalkkaisia lehtoreita on juuri Sibelius- Akatemiassa. Nyt uudet arvioinnit ovat juuri alkaneet, mutta monilla lehtoreilla ei ole motivaatioita mennä kehityskeskusteluihin. Huippuyliopiston leiman tulisi näkyä myös opetuksen arvostuksessa.

Saavutuksiakin on toki kertynyt: kaikki päätoimiset tuntiopettajat, jotka halusivat ja joilla oli tarvittava pätevyys, on muutettu lehtorin viroiksi. Talo on myös joutunut myöntämään virheensä 512 opetustunnin teettämisestä vaikka maksimi olisi ollut 448 tuntia. Neuvotteluvoitto oli se, että opettajille maksetaan taannehtivasti rahaa ylimääräisistä tunneista.

Pianokirjoja ja -sävellyksiä

Tehokkaalle, aktiiviselle ja energiselle Eevalle ura Sibelius-Akatemiassa ei ole yksistään riittänyt. Vuonna 1983 hän perusti Eiran musiikkikoulun yhdessä oppilaansa Tuire Ranta-Meyerin kanssa.

-Otimme pankista lainaa, jolla ostimme pianoja ja muita tarvittavia instrumentteja. Vuokrasimme Perämiehenkadulta kellaritilan, jonka kunnostimme talkoovoimin. Heti syksyllä koulussamme oli jo yli 300 oppilasta – vauvasta vaariikäisiin.

-Vuonna 1991 koulu siirtyi kokonaan kannatusyhdistyksen omistukseen. Pidin vuoden mittaisen sapattivapaan, jonka aikana kiersin mieheni kanssa maapalloa. Vierailin eri maiden musiikkioppilaitoksissa ja ostin kilokaupalla erilaisia nuotteja.

Lisäksi Eeva on tehnyt 16 pianonsoittoon liittyvää oppikirjaa WSOY:lle.

-Pedagogina ei voinut kuin ihmetellä, miksi Suomessa käytettiin ikivanhoja amerikkalaisia pianokouluja.

Tästä kummastuksesta syntyi yhdessä Ritva Lehtelän ja Arja Saaren kanssa tehty Suomalainen pianokoulu -sarja, jonka ensimmäinen osa Alkusoitto ilmestyi vuonna 1985. Koulua on uudistettu viime vuosina ja se on käännetty ruotsiksi ja englanniksi. Japanissa Yamaha kustansi sen jo 20 vuotta sitten. Suomalaista pianokoulua käytetään ahkerasti kotimaan lisäksi muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.

Eeva on kunnostautunut myös säveltäjänä. Yhdessä Leena Miikkulaisen kanssa on syntynyt noin 50 pianokappaletta lapsille. Ne löytyvät kokoelmista: Iloisia eläinkuvia pianolle, Taikasoinnut sekä Merihelmiä. Nuottisivuja elävöittävät hauskat, lapsia soittamaan inspiroivat piirrokset. Alle kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen löytyy nuottikirja 5 pientä ankkaa, joka sisältää tuttuja lauluja sanoineen ja leikkiohjeineen. Lauluista on tehty myös samanniminen CD.

Luottamustoimissa riittää…

Aktiivisuus kumuloituu. Jos kenen, niin Eevan kohdalla näin voi hyvin väittää. Lehtorin työ on vienyt erilaisiin luottamustehtäviin. Hän oli perustamassa Sibelius-Akatemian lehtorit ry:tä ja on toiminut vuodesta 2000 sen puheenjohtajana. Yliopiston kokoon suhteutettuna yhdistys on aika iso – siihen kuuluu noin 130 jäsentä.

Eeva on istunut myös pariin otteeseen Sibelius- Akatemian hallituksessa. Edelleen hän toimii talon virkistystoimikunnan puheenjohtajana ja oli juuri maaliskuussa vetämässä paljon kiitosta saanutta reissua Berliiniin 31 sibalaisen kanssa.

Lisäksi Eeva on ollut puuhanaisena perustamassa Pääkaupunkiseudun PYLL-yhdistystä ja kuuluu edelleen sen hallitukseen. Eeva toimi pitkään myös Yliopistonlehtorien liiton hallituksessa, mutta on nyt “vain” varajäsen.

Eikä siinä vielä kaikki: aikaa riittää myös 450- jäseniselle Pianopedagogit ry:lle, jonka varapuheenjohtajana Eeva on toiminut vuosikausia. Hän on osallistunut myös alan kansainvälisen järjestön EPTAn (European Piano Teachers Association) seminaareihin ympäri Eurooppaa esiintyjänä ja kuulijana.

Kokkauskoulua opiskelijoille

Eevalla riittäisi juttua niin, että hämäläissyntyinen toimittaja hengästyy ja muistiinpanolehtiö täyttyy.

-Laita siihen vielä lempiharrastuksista. Ne ovat matkustaminen ja kokkaus, Eeva pyytää miellyttävän rupattelutuokion lopuksi.

Äitienpäivän nurkilla 60 vuotta täyttävä tehopakkaus järjestää itämaisia kokkikouluja opiskelijoille ja ystäville. Ja houkuttelee herkullisilla tarjottavillaan paikallisia lehtoreita kokoustamaan joskus kotiinsa Helsingin Lauttasaareen. Keittiössä harjoitetaan itämaisen lisäksi varsinkin italialaista ruokakulttuuria.

Arjen askareista irrottautumisessa auttaa myös pienen Sisi-koiran hoito.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro