Pianopedagogiikan tehopakkaus
Sibelius-Akatemian pianomusiikin lehtori
Eeva Sarmanto-Neuvonen on kutsumusammatissaan.
Aito innostus pedagogiikkaan
ja lahjakkaat oppilaat auttavat jaksamaan
yliopistomyllerrysten läpi. Tehopakkauksella
on riittänyt aikaa myös pianonsoittoon
liittyviin oppikirjoihin, säveltämiseen
ja hengästyttävään määrään
luottamustoimia.
Sibelius-Akatemia on Eevalle kuin toinen koti.
Hän tuli talon nuorisokoulutukseen vuonna 1962.
Vuonna 1976 hän suoritti pianodiplomin ja aloitti
työskentelyn tuntiopettajana.
Pianonsoitto antoi Eevalle itsestään selvän tulevaisuudenkuvan
jo kouluaikana Suomalaisessa
Yhteiskoulussa Helsingin Nervanderinkadulla.
Tuolloin hän tosin soitti myös selloa koulun orkesterissa
sekä urkujakin siinä sivussa. Ylioppilastutkinnon
jälkeen Eeva jatkoi opiskeluaan Sibelius-
Akatemian solistisella osastolla.
Myös ura opetuksen parissa oli harvinaisen selvää Eevalle jo hyvin varhaisessa
vaiheessa. Hän antoi
13-vuotiaasta lähtien pianotunteja
naapurin lapsille.
-En niinkään tykännyt
esiintyä solistina lavalla.
Opettajan kutsumus ja pedagogiikka
tuntuivat omimmilta.
Lopullisesti tämä kirkastui
Yhdysvalloissa, jossa Eeva
opiskeli vuosina 1984-85.
Etenkin New Yorkin Columbian
yliopiston professori Robert
Pace herätti Eevan innostuksen
pianopedagogiikkaan.
Hän toimi myös puoli
vuotta professorin assistenttina.
Lahjakkaat oppilaat
auttavat jaksamaan
Suomeen paluun jälkeen Sibelius-
Akatemian ainoa naisrehtori Ellen Urho
pyysi Eevaa pianonsoiton ja -pedagogiikan tuntiopettajaksi
ja sillä tiellä edelleen ollaan. Virka on
vain matkan varrella vaihtunut lehtoraatiksi.
Pianopedagogiikkaa on Sibelius-Akatemiassa
opetettu jo noin 100 vuotta. Eevan mukaan pedagogiikan
arvostus on noussut selvästi siitä, mitä se
oli hänen opetusuransa alkuvaiheessa. Tällä hetkellä
Eevalla on 13 pianopedagogiikan opiskelijaa,
joilla jokaisella on myös omat harjoitusoppilaansa.
Lisäksi hänellä on neljä pianonsoiton solistioppilasta.
-Ilman lahjakkaita ja innostuneita opiskelijoita
tällaista vaativaa työtä ei jaksaisi tehdä.
Eevalla on kaksi isoa pianopedagogiikan ryhmää.
Hän uusii joka vuosi luennot kulloisenkin
opiskelijamateriaalin mukaan. Itseään hän kehittää
mm. seminaareissa koti- ja ulkomailla sekä
opettajavaihdossa.
-Oma työ vaatii ajan hermolla pysymistä. Ei
voida soittaa ikuisesti pelkkää Bachia ja Chopinia
vaan pitää seurata aikaansa. Esimerkiksi uusia
pianokouluja syntyy kuin sieniä sateella.
Sibelius-Akatemiaa on vaivannut krooninen
luokkapula jo pitkään. Opetusta annetaan kolmessa
eri paikassa: Pohjoisella Rautatiekadulla,
Töölönkadulla sekä Pitäjänmäellä. Vaikka Sibelius-
Akatemia tulee saamaan tiloja Helsingin paraatipaikalle
nousevasta Musiikkitalosta, niin suurin
osa opetuksesta tulee jatkumaan vanhoissa
toimipisteissä.
Onko opettaminen kohta sivutoimi?
Sibelius-Akatemian osalta ei ole vaahdottu niin
paljon rakenteellisesta kehittämistä kuin muiden
taideyliopistojen kohdalla. Tähän on ollut osaltaan
vaikuttamassa talossa annettavan opetuksen
erittäin korkeatasoinen maine. Niin sanotun
huippuyliopistokeskustelun käydessä kuumimmillaan
monet muistuttivat, että Sibelius-Akatemia
on Suomen ainoa huippuyliopisto – näin ainakin,
jos mittarina käytetään talosta valmistuneiden
kapellimestarien ja solistien niittämää
kansainvälistä arvostusta.
Yliopistouudistus koskettaa Sibelius-Akatemiaan
siinä missä kaikkia muitakin yliopistoja. Eevan
mielestä talon ihmisistä aistii sen, että kaikenlaiset
muutokset huolestuttavat. Henkilöstöä ei
ole kuunneltu riittävästi, vaikka uudistuksen vaikutuksia
on selvitetty sisäisissä seminaareissa ja
viikoittain ilmestyvässä Äänenkuljettaja-tiedotuslehdessä.
-Jatkuvien muutosten vuoksi hallinnollisten
tehtävien ja byrokratian osuus vain kasvavat koko
ajan. Onko opettaminen kohta sivutoimi?
Muutoksista on jäänyt huonoja kokemuksia
lehtoreiden mieleen muun muassa palkkausjärjestelmäuudistuksen
myötä. Taiteen ominaispiirteet
ymmärrettiin ottaa mukaan UPJ-kriteeristöön
vasta jälkijunassa.
-Eniten takuupalkkaisia lehtoreita on juuri Sibelius-
Akatemiassa. Nyt uudet arvioinnit ovat
juuri alkaneet, mutta monilla lehtoreilla ei ole
motivaatioita mennä kehityskeskusteluihin.
Huippuyliopiston leiman tulisi näkyä myös opetuksen
arvostuksessa.
Saavutuksiakin on toki kertynyt: kaikki päätoimiset
tuntiopettajat, jotka halusivat ja joilla oli tarvittava pätevyys, on muutettu lehtorin viroiksi.
Talo on myös joutunut myöntämään virheensä
512 opetustunnin teettämisestä vaikka maksimi
olisi ollut 448 tuntia. Neuvotteluvoitto oli se, että
opettajille maksetaan taannehtivasti rahaa ylimääräisistä
tunneista.
Pianokirjoja ja -sävellyksiä
Tehokkaalle, aktiiviselle ja energiselle Eevalle ura
Sibelius-Akatemiassa ei ole yksistään riittänyt.
Vuonna 1983 hän perusti Eiran musiikkikoulun
yhdessä oppilaansa Tuire Ranta-Meyerin kanssa.
-Otimme pankista lainaa, jolla ostimme pianoja
ja muita tarvittavia instrumentteja. Vuokrasimme
Perämiehenkadulta kellaritilan, jonka
kunnostimme talkoovoimin. Heti syksyllä koulussamme
oli jo yli 300 oppilasta – vauvasta vaariikäisiin.
-Vuonna 1991 koulu siirtyi kokonaan kannatusyhdistyksen
omistukseen. Pidin vuoden mittaisen
sapattivapaan, jonka aikana kiersin mieheni
kanssa maapalloa. Vierailin eri maiden musiikkioppilaitoksissa
ja ostin kilokaupalla erilaisia nuotteja.
Lisäksi Eeva on tehnyt 16 pianonsoittoon liittyvää
oppikirjaa WSOY:lle.
-Pedagogina ei voinut kuin ihmetellä, miksi
Suomessa käytettiin ikivanhoja amerikkalaisia
pianokouluja.
Tästä kummastuksesta syntyi yhdessä Ritva
Lehtelän ja Arja Saaren kanssa tehty Suomalainen
pianokoulu -sarja, jonka ensimmäinen osa Alkusoitto
ilmestyi vuonna 1985. Koulua on uudistettu
viime vuosina ja se on käännetty ruotsiksi ja
englanniksi. Japanissa Yamaha kustansi sen jo 20
vuotta sitten. Suomalaista pianokoulua käytetään
ahkerasti kotimaan lisäksi muun muassa Ruotsissa,
Norjassa, Tanskassa ja Islannissa.
Eeva on kunnostautunut myös säveltäjänä. Yhdessä
Leena Miikkulaisen kanssa on syntynyt noin
50 pianokappaletta lapsille. Ne löytyvät kokoelmista:
Iloisia eläinkuvia pianolle, Taikasoinnut
sekä Merihelmiä. Nuottisivuja elävöittävät hauskat,
lapsia soittamaan inspiroivat piirrokset. Alle
kouluikäisille lapsille ja heidän vanhemmilleen
löytyy nuottikirja 5 pientä ankkaa, joka sisältää
tuttuja lauluja sanoineen ja leikkiohjeineen. Lauluista
on tehty myös samanniminen CD.
Luottamustoimissa riittää…
Aktiivisuus kumuloituu. Jos kenen, niin Eevan
kohdalla näin voi hyvin väittää. Lehtorin työ on
vienyt erilaisiin luottamustehtäviin. Hän oli perustamassa
Sibelius-Akatemian lehtorit ry:tä ja on
toiminut vuodesta 2000 sen puheenjohtajana. Yliopiston
kokoon suhteutettuna yhdistys on aika
iso – siihen kuuluu noin 130 jäsentä.
Eeva on istunut myös pariin otteeseen Sibelius-
Akatemian hallituksessa. Edelleen hän toimii
talon virkistystoimikunnan puheenjohtajana ja
oli juuri maaliskuussa vetämässä paljon kiitosta
saanutta reissua Berliiniin 31 sibalaisen kanssa.
Lisäksi Eeva on ollut puuhanaisena perustamassa
Pääkaupunkiseudun PYLL-yhdistystä ja
kuuluu edelleen sen hallitukseen. Eeva toimi pitkään
myös Yliopistonlehtorien liiton hallituksessa,
mutta on nyt “vain” varajäsen.
Eikä siinä vielä kaikki: aikaa riittää myös 450-
jäseniselle Pianopedagogit ry:lle, jonka varapuheenjohtajana
Eeva on toiminut vuosikausia. Hän
on osallistunut myös alan kansainvälisen järjestön
EPTAn (European Piano Teachers Association)
seminaareihin ympäri Eurooppaa esiintyjänä ja
kuulijana.
Kokkauskoulua opiskelijoille
Eevalla riittäisi juttua niin, että hämäläissyntyinen
toimittaja hengästyy ja muistiinpanolehtiö täyttyy.
-Laita siihen vielä lempiharrastuksista. Ne ovat
matkustaminen ja kokkaus, Eeva pyytää miellyttävän
rupattelutuokion lopuksi.
Äitienpäivän nurkilla 60 vuotta täyttävä tehopakkaus
järjestää itämaisia kokkikouluja opiskelijoille
ja ystäville. Ja houkuttelee herkullisilla tarjottavillaan
paikallisia lehtoreita kokoustamaan
joskus kotiinsa Helsingin Lauttasaareen. Keittiössä
harjoitetaan itämaisen lisäksi varsinkin italialaista
ruokakulttuuria.
Arjen askareista irrottautumisessa auttaa myös
pienen Sisi-koiran hoito.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Eeva Sarmanto-Neuvonen
• syntynyt 11.5.1949 Jyväskylässä
• pianodiplomi Sibelius-Akatemiassa 1977
• vuodesta 1977 pianonsoiton ja -pedagogiikan
tuntiopettajana ja vuodesta 2000 pianomusiikin
lehtorina Sibelius-Akatemiassa
• opettanut pianonsoittoa myös Länsi-Helsingin
Musiikkiopistossa, Eiran musiikkikoulussa
ja Helsingin OKL:ssa
• perusti Eiran musiikkikoulun 1983
• laatinut 16 pianonsoittoon liittyvää oppikirjaa
(WSOY)
• lukuisia oman alan luottamustoimia
• harrastukset: matkustaminen, kokkaus ja
Sisi-koira
|