Fysiikaltaan humanisti

Vuoden opettajaksi valittu lehtori Markku Saarelainen näkee tärkeimmäksi tehtäväkseen kannustaa Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia huippufyysikoita ajattelemaan. Opiskelijan oma rooli tiedonhankintaprosessin aktiivisena hallitsijana on otettu myös opiskelijoiden keskuudessa innolla vastaan.

Yllättävän moni lääkäriksi halunnut löytää todellisen intohimonsa fysiikan laitokselta, ja jää sinne pysyvästi. Toisen vuoden jälkeen joukko on tiivis, ja siitä lähdetään muualle enää ani harvoin. Monisäikeinen kasvu fyysikoksi on alkanut.

Jo pitkään laitoksen sukupuolijakaumakin on ollut tasainen, naisia on lähes puolet. Fuksien perustiedot ovat hyvät, ja kaikkia yhdistää jokin mystinen uteliaisuuden lanka, jonka päässä odottavaa ratkaisua he eivät vain malta olla etsimättä.

Yliopistonlehtori Markku Saarelaisen mielestä, tuota tiedonlankaa tulisi jokaisen opiskelijan antaa seurata itselleen ominaisen ajattelun mukaisesti.

— Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin valmiiksi pureskeltu ratkaisu, Saarelainen sanoo ja melkein irvistää ajatukselle, joka hänelle itselleenkin on puistattava. Tärkeämpää on pitää motivaatiota yllä, ja se tapahtuu antamalla luovalle ajattelulle tarpeeksi tilaa.

Vuoden opettajaksi ylioppilaskunnan viime syksynä valitsema Saarelainen sanookin, että yksi palkitsevimmista asioista hänen työssään on nähdä nuoren fyysikon kasvunkaari ajattelijana. Se, että Kuopion kampuksella sijaitsevalla soveltavan fysiikan laitoksella on oltu niin suvaitsevaisia korkealentoiseen ajattelun suhteen, on ollut yksi syy siihen, miksi lieksalaislähtöinen maailman mietiskelijä on juurtunut Savoon. Toinen perisuomalainen syy löytyy Juojärven rannalta. Kuopiosta mökille on lyhyt matka.

Seminaarisalista olohuone

Tarve murtautua ahtaiden laatikoiden ja valmiiksi ajateltujen ajatusten ulkopuolelle näkyy ja kuuluu kaikkialla Saarelaisen välittömässä läheisyydessä.

Vaikka mies opettaa Kuopiossa nyt maan kovimpia fyysikkoja, eivät perimmäiset juuret pysy piilossa. Joensuun kampuksen kasvatin, matematiikan ja fysiikan opettajan rinnassa sykkii humanistin sydän. Luonnontieteilijän innostus rakastamiaan aineita kohtaan on lähes hypnoottisen tarttuvaa. Hän on vuorovaikutuksen ja kommunikaation vankkumaton kannattaja — kaikkea muuta kuin niin sanottu kammiotutkija siis. Siitä kertoo lehtorin huoneesta käytävälle kantautuva puheenpulina, kun pari kollegaa on taas poikennut kevyeen aivoriiheen.

Tohtoriksi tuleminen kesti Saarelaisella kaiken kaikkiaan kuusi vuotta. Kasvavalla laitoksella riitti 2000-luvun puolessa välissä puuhaa. Piskuisesta soveltavan fysiikan laitoksesta on kehittynyt kahdessa vuosikymmenessä 100 hengen huippuyksikkö.

Myös Saarelaisen opetusvastuu kasvoi sitä mukaa kun hänen ajatuksensa ottivat tuulta alleen ja dynaaminen laitos rekrytoi lisää väkeä. Se hyöty hektisestä arjesta kuitenkin oli, että tutkija saattoi ammentaa väitöstutkimukseensa jatkuvasti tuoretta tietoa ympäriltään ja olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa.

Saarelainen ammentaa ajatteluunsa kimmokkeita suurten fyysikoiden elämänkerroista, ja sanoo nauttivansa elämän ihmettelyn lisäksi musiikista, kitaransoitosta ja ratsastamisesta. Itsekin perheellinen mies järjestää lasten yliopistossa fysiikankursseja pikkuneroille, tyhjentää seminaarisalinsa pulpeteista ja sisustaa sen lokoisaksi olohuoneeksi opiskelijoilleen. Tässä seminaarisalissa tietokone otetaan tyynyn päälle syliin ja opettaja keinuttelee lehmäntaljan päällä kiikkutuolissa.

Fysiikkaa kaikille kiitos!

Vaikka 44-vuotiaan Saarelaisen väitöskirjatutkimuksen valmistumisesta on hädin tuskin kahta vuotta, hän on jo ehtinyt uudelleen soveltaa omiakin ajatuksiaan moneen kertaan, ja ahnehtii jo uusia aluevaltauksia.

Haaveissa on muun muassa saada luontoillan tyyppinen interaktiivinen ohjelma radioon, jossa tavalliset ihmiset saisivat kysyä fyysikoilta mieltään askarruttavista aiheista. Ja niitähän riittää!

Kysyntää populaarille fysiikanmuodolle ja valtakunnan fyysikolle Saarelaisen mukaan on.

— Vaikka koko maailmamme perustuu fysiikanlaille, monella maallikolla tiedot ovat jääneet lukion tasolle. Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta. Meitä kaikkia yhdistää uteliaisuus maailmaa ja ihmistä kohtaan, hän sanoo.

Samainen uteliaisuus ajoi Saarelaisen itsensäkin luonnontieteiden pariin.

— Halu ymmärtää maailmaa, ja kuinka pitää siitä ja toisistamme huolta. Siksi olen opettaja, lehtori tiivistää.

Saarelaisen vilpittömästä halusta auttaa tiedonlähteille kielii myös se, että väitöskirjan ytimeksi valikoitui tutkia kuinka fysiikan opiskelijat saataisiin läpäisemään ylivoimaisesti kaikkein vaikein ja eniten reputettu sähkömagnetismin kurssi.

Oma tie oivallukseen

Saarelainen havaitsi, että opiskelijat reputtivat kurssia tavanomaista enemmän, eikä ilmiö rajoittunut pelkästään Suomeen. Pelätty kurssi oli monelle suoranainen kompastuskivi, jossa usko omiin kykyihin fyysikkona todella punnittiin. Opiskelijan syvälle ajatusprosessiin haastava aihealue koettiin yleisesti vaikeaksi kaikkialla muuallakin maailmassa. Haastattelun aikana Saarelaisen sähköpostiin kilahtaa jälleen yksi konsultaatiopyyntö, tällä kertaa Intiasta.

Osana tutkimustaan Saarelainen kehitteli erityistä työkalua, jolla auttaa opiskelijoita ajattelunsa kehittymisessä ja sitä kautta myös vaikeaksi koetun kurssin läpäisyssä. Saarelaisen oivalluksen mukaan on hyödytöntä ja brutaalia muuttaa opiskelijalle ominaista ajattelua. Opettajana hänen tehtävänsä on sitä vastoin tulla puolitiehen vastaan ja tukea persoonallista ongelmanratkaisua. Vastuun siirtäminen opettajalta opiskelijan omille harteille on osoittautunut erittäin hedelmälliseksi ja myös opiskelijoille itselleen mieluisaksi.

Ennen Saarelaisen 2011 julkaistua väitöskirjatutkimusta kurssin läpäisi ensi yrittämällä Itä-Suomen yliopistossa 20 prosenttia opiskelijoista. Vaikka kurssi edelleen on yksi haastavimmista, nykyään sen suorittaa onnistuneesti 85 prosenttia.

Fyysikko työllistyy varmasti

Saarelainen toimii myös henkilökohtaisten opintojen ohjaajana. Hän pyrkii löytämään jokaiselle opiskelijalleen tarvittavan määrän keskusteluaikaa, muttei suostu tässäkään pakottamaan kasvua tiettyyn kaavaan tai aikajanaan.

— Opintojen alussa opiskelijat ajattelevat tiedon olevan minun hallussani. Ajan mittaan tietoa irtautuu ikään kuin leijumaan ilmaan kaikkien saataville. Lopulta on hienoa huomata, kuinka he omivat sen itselleen ja käsittelevät sitä itsevarmasti ja oma-aloitteisesti tahoillaan, Saarelainen toteaa ylpeänä.

Hän lupaa opiskelijoilleen huippukoulutuksen ja vahvan ammatti-identiteetin lisäksi varman työpaikan, mikä muilla aloilla ei välttämättä ole itsestään selvää. Työllistymisprosentti hänen opiskelijoillaan on käytännössä 100.

Itä-Suomen yliopiston valiojoukolle on vientiä myös ulkomailla. Sairaalafyysikoita viedään käsistä esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Vuosittain valmistuvan kourallisen joukosta heitä ei kuitenkaan riitä jokaiseen tarvittavaan tehtävään, vaan vajetta joudutaan Suomessa täyttämään täsmäkouluttamalla muun maussa diplomi-insinöörejä.

Saarelainen on laitoksensa yhteisestä työpanoksesta ylpeä ja vertaa huippuunsa hiottuja fyysikoitaan autoteollisuuden helmeen:

—Meiltä maailmalle lähtevä fyysikko on kuin käsin tehty Bentley.

teksti ja kuva Virpi Larmila

• Painetussa lehdessä sivu 20