Fysiikaltaan humanisti
Vuoden opettajaksi valittu lehtori Markku Saarelainen näkee tärkeimmäksi
tehtäväkseen kannustaa Itä-Suomen yliopistosta valmistuvia
huippufyysikoita ajattelemaan. Opiskelijan oma rooli tiedonhankintaprosessin
aktiivisena hallitsijana on otettu myös opiskelijoiden keskuudessa
innolla vastaan.
Yllättävän moni lääkäriksi halunnut
löytää todellisen intohimonsa fysiikan
laitokselta, ja jää sinne pysyvästi.
Toisen vuoden jälkeen joukko
on tiivis, ja siitä lähdetään muualle
enää ani harvoin. Monisäikeinen
kasvu fyysikoksi on alkanut.
Jo pitkään laitoksen sukupuolijakaumakin on ollut
tasainen, naisia on lähes puolet. Fuksien perustiedot
ovat hyvät, ja kaikkia yhdistää jokin mystinen uteliaisuuden
lanka, jonka päässä odottavaa ratkaisua he
eivät vain malta olla etsimättä.
Yliopistonlehtori Markku Saarelaisen mielestä,
tuota tiedonlankaa tulisi jokaisen opiskelijan antaa
seurata itselleen ominaisen ajattelun mukaisesti.
— Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin valmiiksi
pureskeltu ratkaisu, Saarelainen sanoo ja melkein irvistää
ajatukselle, joka hänelle itselleenkin on puistattava.
Tärkeämpää on pitää motivaatiota yllä, ja se
tapahtuu antamalla luovalle ajattelulle tarpeeksi tilaa.
Vuoden opettajaksi ylioppilaskunnan viime syksynä
valitsema Saarelainen sanookin, että yksi palkitsevimmista
asioista hänen työssään on nähdä nuoren
fyysikon kasvunkaari ajattelijana. Se, että Kuopion
kampuksella sijaitsevalla soveltavan fysiikan laitoksella
on oltu niin suvaitsevaisia korkealentoiseen
ajattelun suhteen, on ollut yksi syy siihen, miksi lieksalaislähtöinen
maailman mietiskelijä on juurtunut
Savoon. Toinen perisuomalainen syy löytyy Juojärven
rannalta. Kuopiosta mökille on lyhyt matka.
Seminaarisalista olohuone
Tarve murtautua ahtaiden laatikoiden ja valmiiksi
ajateltujen ajatusten ulkopuolelle näkyy ja kuuluu
kaikkialla Saarelaisen välittömässä läheisyydessä.
Vaikka mies opettaa Kuopiossa nyt maan kovimpia
fyysikkoja, eivät perimmäiset juuret pysy piilossa.
Joensuun kampuksen kasvatin, matematiikan ja fysiikan
opettajan rinnassa sykkii humanistin sydän.
Luonnontieteilijän innostus rakastamiaan aineita
kohtaan on lähes hypnoottisen tarttuvaa. Hän on
vuorovaikutuksen ja kommunikaation vankkumaton
kannattaja — kaikkea muuta kuin niin sanottu kammiotutkija
siis. Siitä kertoo lehtorin huoneesta käytävälle
kantautuva puheenpulina, kun pari kollegaa on
taas poikennut kevyeen aivoriiheen.
Tohtoriksi tuleminen kesti Saarelaisella kaiken
kaikkiaan kuusi vuotta. Kasvavalla laitoksella riitti
2000-luvun puolessa välissä puuhaa. Piskuisesta soveltavan
fysiikan laitoksesta on kehittynyt kahdessa
vuosikymmenessä 100 hengen huippuyksikkö.
Myös Saarelaisen opetusvastuu kasvoi sitä mukaa
kun hänen ajatuksensa ottivat tuulta alleen ja dynaaminen
laitos rekrytoi lisää väkeä. Se hyöty hektisestä
arjesta kuitenkin oli, että tutkija saattoi ammentaa
väitöstutkimukseensa jatkuvasti tuoretta tietoa ympäriltään
ja olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden
kanssa.
Saarelainen ammentaa ajatteluunsa kimmokkeita
suurten fyysikoiden elämänkerroista, ja sanoo nauttivansa
elämän ihmettelyn lisäksi musiikista, kitaransoitosta
ja ratsastamisesta. Itsekin perheellinen mies
järjestää lasten yliopistossa fysiikankursseja pikkuneroille,
tyhjentää seminaarisalinsa pulpeteista ja sisustaa
sen lokoisaksi olohuoneeksi opiskelijoilleen. Tässä
seminaarisalissa tietokone otetaan tyynyn päälle syliin
ja opettaja keinuttelee lehmäntaljan päällä kiikkutuolissa.
Fysiikkaa kaikille kiitos!
Vaikka 44-vuotiaan Saarelaisen väitöskirjatutkimuksen
valmistumisesta on hädin tuskin kahta vuotta, hän
on jo ehtinyt uudelleen soveltaa omiakin ajatuksiaan
moneen kertaan, ja ahnehtii jo uusia aluevaltauksia.
Haaveissa on muun muassa saada luontoillan
tyyppinen interaktiivinen ohjelma radioon, jossa tavalliset
ihmiset saisivat kysyä fyysikoilta mieltään askarruttavista
aiheista. Ja niitähän riittää!
Kysyntää populaarille fysiikanmuodolle ja valtakunnan
fyysikolle Saarelaisen mukaan on.
— Vaikka koko maailmamme perustuu fysiikanlaille,
monella maallikolla tiedot ovat jääneet lukion
tasolle. Kyse on kuitenkin suuremmasta kokonaisuudesta.
Meitä kaikkia yhdistää uteliaisuus maailmaa ja
ihmistä kohtaan, hän sanoo.
Samainen uteliaisuus ajoi Saarelaisen itsensäkin
luonnontieteiden pariin.
— Halu ymmärtää maailmaa, ja kuinka pitää siitä
ja toisistamme huolta. Siksi olen opettaja, lehtori
tiivistää.
Saarelaisen vilpittömästä halusta auttaa tiedonlähteille
kielii myös se, että väitöskirjan ytimeksi
valikoitui tutkia kuinka fysiikan opiskelijat saataisiin
läpäisemään ylivoimaisesti kaikkein vaikein ja eniten
reputettu sähkömagnetismin kurssi.
Oma tie oivallukseen
Saarelainen havaitsi, että opiskelijat reputtivat kurssia
tavanomaista enemmän, eikä ilmiö rajoittunut
pelkästään Suomeen. Pelätty kurssi oli monelle suoranainen
kompastuskivi, jossa usko omiin kykyihin
fyysikkona todella punnittiin. Opiskelijan syvälle ajatusprosessiin
haastava aihealue koettiin yleisesti vaikeaksi
kaikkialla muuallakin maailmassa. Haastattelun
aikana Saarelaisen sähköpostiin kilahtaa jälleen
yksi konsultaatiopyyntö, tällä kertaa Intiasta.
Osana tutkimustaan Saarelainen kehitteli erityistä
työkalua, jolla auttaa opiskelijoita ajattelunsa kehittymisessä
ja sitä kautta myös vaikeaksi koetun kurssin
läpäisyssä. Saarelaisen oivalluksen mukaan on hyödytöntä
ja brutaalia muuttaa opiskelijalle ominaista
ajattelua. Opettajana hänen tehtävänsä on sitä vastoin
tulla puolitiehen vastaan ja tukea persoonallista
ongelmanratkaisua. Vastuun siirtäminen opettajalta
opiskelijan omille harteille on osoittautunut erittäin
hedelmälliseksi ja myös opiskelijoille itselleen mieluisaksi.
Ennen Saarelaisen 2011 julkaistua väitöskirjatutkimusta
kurssin läpäisi ensi yrittämällä Itä-Suomen
yliopistossa 20 prosenttia opiskelijoista. Vaikka kurssi
edelleen on yksi haastavimmista, nykyään sen suorittaa
onnistuneesti 85 prosenttia.
Fyysikko työllistyy varmasti
Saarelainen toimii myös henkilökohtaisten opintojen
ohjaajana. Hän pyrkii löytämään jokaiselle opiskelijalleen
tarvittavan määrän keskusteluaikaa, muttei
suostu tässäkään pakottamaan kasvua tiettyyn kaavaan
tai aikajanaan.
— Opintojen alussa opiskelijat ajattelevat tiedon
olevan minun hallussani. Ajan mittaan tietoa irtautuu
ikään kuin leijumaan ilmaan kaikkien saataville.
Lopulta on hienoa huomata, kuinka he omivat sen
itselleen ja käsittelevät sitä itsevarmasti ja oma-aloitteisesti
tahoillaan, Saarelainen toteaa ylpeänä.
Hän lupaa opiskelijoilleen huippukoulutuksen ja
vahvan ammatti-identiteetin lisäksi varman työpaikan,
mikä muilla aloilla ei välttämättä ole itsestään
selvää. Työllistymisprosentti hänen opiskelijoillaan
on käytännössä 100.
Itä-Suomen yliopiston valiojoukolle on vientiä
myös ulkomailla. Sairaalafyysikoita viedään käsistä
esimerkiksi Keski-Eurooppaan. Vuosittain valmistuvan
kourallisen joukosta heitä ei kuitenkaan riitä
jokaiseen tarvittavaan tehtävään, vaan vajetta joudutaan
Suomessa täyttämään täsmäkouluttamalla muun
maussa diplomi-insinöörejä.
Saarelainen on laitoksensa yhteisestä työpanoksesta
ylpeä ja vertaa huippuunsa hiottuja fyysikoitaan
autoteollisuuden helmeen:
—Meiltä maailmalle lähtevä fyysikko on kuin käsin
tehty Bentley.
Markku Saarelainen
- Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta valitsi vuoden
opettajaksi syksyllä 2013
- AY-aktiivi ja Itä-Suomen tieteentekijöiden
hallituksen jäsen ja varapääluottamusmies
- Valmistunut Joensuun yliopistosta filosofian maisteriksi
1997 ja lisensiaatiksi 2000
- yliopistonlehtori
- Opettanut 10 vuotta Kuopiossa
- Väitöskirja 2011
- Harrastaa kitaransoittoa, kalastusta ja nikkarointia
- Haaveilee ratsastusvaelluksesta vaimonsa kanssa,
kun lapset ovat isompia.
teksti ja kuva Virpi Larmila
- Painetussa lehdessä sivu 20
|