Tieteen tason ylläpitäminen edellyttää kovaa työtä

Suomen tieteen tasoa on viimeisen kymmenen vuoden aikana totuttu pitämään erittäin korkeana. Menneen vuoden lopussa julkistetussa Suomen tieteen tila ja taso 2009 -raportissa esitetyt arviot ovatkin herättäneet hämmennystä, sillä raportin mukaan tutkimuksen tasossa on havaittavissa selvä notkahdus, joka ilmenee tutkimusjärjestelmän poikkeuksellisen vähäisenä kansainvälistymisenä sekä tieteen laadun ja vaikuttavuuden kasvun pysähtymisenä.

Professori Markku Kulmalan arvion mukaan tämä on vain osatotuus. Suomen tiedemaailmassa moni asia on kohdallaan: varsinkin tutkimuksen laatu on yhä kaiken kaikkiaan melko korkea. Toisaalta rahoituksessa on ongelmia, jotka saattavat heijastua varsinaiseen tutkimustyöhön.

— Tieteen ja innovaatioteknologian osuus koko bruttokansantuotteesta ei ole riittävä, mielestäni myös Suomen Akatemian määrärahat ovat liian vähäiset. Tutkimusryhmillä kuluu paljon aikaa rahan haalimiseen, mutta tässäkin asiassa on kaksi puolta. Toisaalta rahoituksen määräaikaisuus kannustaa seuraamaan tiiviisti, mitä yhteiskunnassa ja maailmalla tapahtuu. Liian paljon aikaa nielevä rahoituksen järjestäminen sen sijaan kuluttaa voimavaroja, jotka ovat pois tutkimustyöstä. Tärkeää olisi panostaa myös perustutkimukseen, Suomessa painotus on nimittäin siirtynyt yhä enemmän soveltavan puoleen, Kulmala pohtii.

Mikäli tieteen tasoa tarkastellaan suomalaistutkimusten viittausten ja julkaisumäärien perusteella, on tason laskeminen osittain harha.

— Vaikka määrät ja taso pysyisivät samana, osuutemme pienenee suhteessa, koska esimerkiksi Kiinan ja Intian kaltaisten suurten maiden osuus tutkimusjulkaisussa lisääntyy. Kyse on siis osittain laskennallisesta seikasta, Kulmala huomauttaa.

Pitkäjänteistä tutkimustyötä

Helsingin yliopiston fysiikan professorina toimiva Kulmala on kansainvälisesti tunnettu ilmakehätieteen tutkija ja edustaa oman alansa huippua. Tiedemaailman viittauksia seuraava Thomson ISI on listannut Kulmalan geotieteiden maailmanlistan yhdeksänneksi viitatuimmaksi tutkijaksi. Tällä hetkellä Kulmala on myös ISI:n eri listojen kymmenen joukossa ainoa suomalainen ja kautta aikojen ensimmäinen geotieteiden maailmanlistalla. Hän on julkaissut artikkeleita ilmakehän aerosolihiukkasista, pilvistä ja ilmakehän ja biosfäärin vuorovaikutuksista. Sitaatiomäärä on syntynyt 234 tutkimuksesta, joihin on viitattu kaikkiaan noin 5200 kertaa.

Menestyksensä pohjana Kulmala arvioi olevan pitkäjänteisen työn merkittävän aiheen parissa. Lisäksi käynnissä on monta tutkimusta samanaikaisesti.

— Tutkimustemme yhtenä perustana ovat ainutlaatuiset, pitkät mittaussarjat. Teemme samanaikaisesti sekä molekyylitason että globaaleja tutkimuksia, kehitämme ja rakennamme uusia mittalaitteita, lisäksi meillä on Euroopan suurin ilmakehän aerosoleja tutkiva ryhmä. Tästä syystä ryhmäämme pyrkii jatkuvasti uusia tutkijoita ja pystymme valitsemaan heistä parhaimmistoa, Kulmala selittää.

— Omalla alallani rahoitustilanne on kohtuullisen hyvä, mutta sen pitäisi olla pitkäjänteisempää. Tieteen korkea taso vaatii kovaa työtä ja sen saavuttamiseksi täytyisi olla mahdollisuus tehdä perustutkimusta ja soveltavaa työtä ilman rajoituksia. Omassa tutkimusryhmässäni yli 80 prosenttia rahoituksesta on ulkopuolista. Ihannetapauksessa yhden päätöksen pituus olisi 6 vuotta. Edelleen olisi ihanteellista, jos rahoitus ei olisi kertaluonteista, vaan sitä olisi mahdollista jatkaa tietyin kriteerein.

Aerosolifysiikan ala laajenee jatkuvasti ja mukaan tulevat uudet teknologiat, joten tutkimukseen halutaan panostaa vastedeskin. Suomi on vahvoilla alan tutkimuksessa, tuloksellisuus on johtanut positiivisen kierteeseen ja kohtuulliseen panostukseen. Sitaatti-indekseillä mitattuna ala on siis yhä nousussa.

Ajankohtaisen aiheen parissa

Ilmastonmuutos on monisyinen kysymys, jonka tärkeys on vasta nyt todella tajuttu myös tutkijapiirien ulkopuolella. Ilmasto muuttuu, mutta toistaiseksi on epäselvää, millainen muutos tulee olemaan. Kulmalan tavoitteena on selvittää, millä mekanismeilla ja miten paljon uusia nanohiukkasia syntyy ilmakehään ja miten ne kasvavat. Ilmassa leijuvat pienhiukkaset ovat merkittävin epävarmuustekijä arvioitaessa ilmastonmuutosta.

— Vaikeasti hahmotettavaa ilmiötä ei kyetä ymmärtämään ilman tietoa hiukkasista. Koska ilmiötä on vaikea ennakoida, tarvitsemme lisää pitkiä mittaussarjoja. Tutkimuksen perustana ovat Hyytiälän metsäaseman SMEAR II -asemalla tehtävät jatkuvat ja monipuoliset mittaukset. Mittausdatan aikaansaaminen ja mallien kehittymisen ansiosta ilmastonmuutos on helpommin hahmotettavissa.

— Olisi toivottavaa, että saataisiin jokin poliittinen päätös päästöjen vähentämiseksi, mutta ainakaan nyt sen toteutuminen ei vaikuta mahdolliselta. Suunnitelmia on helppo tehdä, mutta käytännön toimiin on vaikea ryhtyä, Kulmala huokaa.

Kulmala toimii nyt ainakin vuoden verran Ruotsissa, jossa hän vierailee sekä Tukholman että Lundin yliopistossa kuningas Kaarle XVI Kustaan professuurin haltijana.

— Olen Helsingin yliopiston palveluksessa täsmällisesti sanottuna 55,2-prosenttisesti, ja loput Tukholman ja Lundin yliopistoissa. Ruotsissa on ollut varsin mukavaa, mutta omalla alallani Ruotsi on selvästi meitä jäljessä, siksi minut sinne on kutsuttukin. Varsinkin tällä alalla suomalaistutkimus ovat hyvässä maineessa, samoin myös Suomen koululaitos, jota naapurimaassa pidetään esimerkillisenä.

Kulmala on muuten havainnut Ruotsissa ollessaan kiinnostavan seikan: naapurimaassa tiede on Suomeen verrattuna saanut merkittävämmän sijan, ja erilaisten tutkimusten uutisointi on näkyvää ja siten päätyy usein myös vaikkapa kahvipöytäkeskustelujen aiheeksi.

— Eri alojen tutkimusta tuodaan esille esimerkiksi päivälehdissä, joissa tiedettä käsitellään monipuolisesti ja aiheet saavat muutenkin enemmän palstatilaa kuin kotimaani ykköslehdessä, Kulmala kertoo.

Teksti: Arja-Leena Paavola
Kuvat: Veikko Somerpuro