Kieltenopetuksen ulkoistamisen uhat

Kuluvan lukuvuoden alusta lukien yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on ollut mahdollisuus hankkia tutkintoon kuuluva kieli- ja viestintäopetus toiselta korkeakoululta. Opetuksen ulkoistamisella on heijastumia opetuksen ja tutkinnon laatuun.

Yliopistolakia muutettiin 1.8.2016 alkaen lisäämällä 7a §:

Yliopisto voi järjestää kielten ja viestinnän opetuksensa yhteistyössä toisen yliopiston tai ammattikorkeakoulun kanssa tai hankkia sen joltakin näistä. Yliopiston ei tarvitse koulutusvastuunsa toteuttamiseksi järjestää omaa opetusta näiltä osin.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto ilmoitti ensimmäisenä haluavansa ulkoistaa kieli- ja viestintäopetuksen. LUT ja Saimaan ammattikorkeakoulu Saimia ovat selvittäneet kielikeskusopetuksen järjestämistä yhden korkeakoulun toimesta.

Tampere3-yhteistyön tarpeisiin tehdyssä yliopistolakiluonnoksessa mennään puolestaan vieläkin pidemmälle. Siinä mahdollistettaisiin myös muun yliopisto- opetuksen hankkiminen toiselta korkeakoululta. Lakimuutoksen edistyminen on nyt tosin epävarmaa, kun Tampere3:n valmistelut menivät jäihin.

Erilaiset työehtosopimukset ja henkilöstövaikutukset

Henkilöstö on muutoksessa perustellustikin huolissaan siitä, onko opetuksen ulkoistamisen todellisena tavoitteena työehtojen muuttaminen. Voiko ammattikorkeakoulujen työehtosopimukseen piiriin siirtyvältä yliopiston opettajalta vaatia selvästi enemmän opetusta, vaikka työ tehdäänkin yliopiston opetussuunnitelmien ja osaamistavoitteiden mukaisesti?

Yhteistyön lisäämisen alkuperäisenä tavoitteena oli etsiä kustannustehokkuutta ja synergiaa korkeakoulujen yhteisestä infrastruktuuria. Lisäksi tavoiteltiin harvinaisempien kielten opetustarjonnan lisäämistä.

Mainittakoon, että tarkoitus ei ole tässä tehdä vertailua yliopiston ja ammattikorkeakoulun työehtosopimuksen ”paremmuudesta” tai ”heikommuudesta”. Pikemminkin on niin, että sopimukset on mitoitettu kyseisen korkeakoulusektorin työtä vastaavaksi. Näiden työaikamääräysten ja palkkauksen piirissä annetaan opetus ja tehdään muut opetushenkilöstön työt.

Mikäli yliopiston opettajat siirrettäisiin toisen työehtosopimuksen piiriin ja pyrittäisiin lisäämään yksittäisen opettajan opetusmäärää, muuttuisivat opettajan työn sisältö ja työn järjestelyt merkittävällä tavalla. Opettajan vuosittaisen opetusmäärän lisääminen vähentäisi opetuksen valmisteluun, kehittämiseen ja opiskelijoiden ohjaamiseen varattavaa aikaa. Tällöin opetusta hankkivan korkeakoulun tulisi selventää – myös opiskelijoille – mitä vaikutuksia tällä toteutuessaan olisi tutkintotavoitteiden saavuttamiseen ja opetussuunnitelman toteutumiseen. Ei kai ole perusteltua esittää, että opettajan siirtäminen toisen sopimuksen piiriin muuttaisi hänen työnsä luonnetta ja työn tekemiseen varattavaa aikaa? Jos kustannustehokkuutta ja synergiaa tavoitellaan, niitä tulee etsiä muualta kuin työsuhteen ehtojen yksipuolisesta muuttamisesta.

Säästöt vai tutkintojen laatu?

Lappeenrannassa on jo todettu, että entisellä kieltenopetukseen käytetyllä euromäärällä hankitaan laajempi kurssi- ja kielivalikoima. Miten tämä konkreettisesti tehdään? Ovatko kyseessä tilasäästöt vai suurennetaanko opetusryhmiä yleistämällä kieltenopetus kaikille yliopiston ja ammattikorkeakoulun opiskelijoille sopivaksi? Tutkintojen laatua se ei ainakaan palvelisi. ¬Vai onko tarkoitus kuitenkin ensi sijassa hyödyntää työehtosopimusten eroja yllä kuvatulla tavalla?

Korkeakoulujen välisen yhteistyön lisääminen voi olla keino tehostaa resurssien käyttöä. Opetuksen kokonaan ulkoistamiseen kuitenkin liittyy kysymyksiä ja uhkia. Tilanne on huono, jos kielikeskusopetus nähdään jonkinlaisena muodollisena kurssittamisena ilman selkeää yhteyttä tutkinnon muihin osiin. Jos opettaja toimii yliopiston ulkopuolella, kasvaa riski, että opiskeltavien taitojen yhteys tutkintoon katkeaa. Tällöin opettaja jää helposti yliopistotyöyhteisön, yliopiston tapahtumien ja tiedonkulun ulkopuolelle.

Ulkoistamista suunniteltaessa on pystyttävä vastaamaan ainakin seuraaviin kysymyksiin. Miten kielikeskusopettajien etäännyttäminen yliopiston koulutusohjelmista ja opiskelijoista palvelee opetuksen laadun kehittämistä ja varmistamista? Miten yliopiston ulkopuolelta käsin kehitetään esimerkiksi tieteellisten tekstilajien ominaispiirteiden ja tieteellisten konventioiden opiskelua? Entä miten suunnitellaan ja kehitetään kirjoittamisen kursseja gradun ja väitöskirjan tekijöille? Miten yhteyden heikentyminen tiedekuntiin heijastuu kursseihin, joilla opiskellaan tieteen tulosten popularisointia tai tieteenalan konferensseissa esiintymistä? Miten toimii yhteistyö yliopistopedagogiikan toimijoiden kanssa, kun opettaja toimii yliopiston ulkopuolella? Mikäli korkeakoulujen yhteisiä opetusryhmiä perustetaan, yhdenmukaistetaanko korkeakoulujen opetussuunnitelmia ja opiskelun arviointia?

Opetuksen pitkäjänteisen kehittämisen näkökulmasta olennaista on työsuhteiden vakaus. Työaikamääräysten on tuettava työlle määritettyjen tavoitteiden saavuttamista. Henkilöstön sitoutumisella ja motivaatiolla on merkitystä työn laadulle. Työntekijän on hyvä saada kokea, että hän on osa organisaatiota ja yhteisöä, jossa tekee työtä, ja että organisaatio arvostaa hänen työtään.

Ulkoistamispäätöksellä on laajat vaikutukset

Kun kielikeskustyön ulkoistamista tarkastellaan kokonaisuutena, on ilmeistä, että kielikeskusopetuksen ulkoistamispäätös vaikuttaa yliopistoyhteisöön laajemminkin. Ulkoistamispäätöstä harkittaessa tulisi huomioida vaikutukset tutkintojen laatuun, opetuksen pitkäjänteiseen kehittämiseen, kansainvälistymisen edistämiseen ja yliopistoyhteisön saamiin muihin palveluihin. Tutkijat ja muu henkilöstö saavat kielikeskuksesta kielellistä tukea, vaihtoon lähtevät opiskelijat kielikoulutusta ja orientointia kohdemaihin. Näiden toimintojen ja palvelujen saaminen on helppoa yliopiston omasta asiantuntijayksiköstä mutta huomattavasti monimutkaisempaa yliopiston ulkopuolelta.

On myös aiheellista miettiä, millä tavoin varmistetaan kielikeskuksen henkilöstön sitoutuminen yliopiston strategiaan, mikäli se kuuluu kokonaan toiseen organisaatioon kuin muu yliopisto. Opettajien aito osallistaminen keskusteluun, kehittämiseen ja päätöksentekoon on haastavampaa yhteisön ulkopuolelta kuin osallistaminen yhteisön sisältä.

Kielten opetuksen kolme mallia

Katarina Katon, Auli Poutasen ja Kristina Lindgrenin yliopistoissa on suunniteltu kovin erilaisia malleja kieltenopetuksen järjestämiseksi.

Tampere3:n valmistelussa on lähdetty yhteisen kielikeskuksen mallista. Kun koko Tampere3-hanke otti aikalisän, Tampereen yliopiston kielikeskuksen ruotsin kielen lehtori Katarina Katto toivoo lisäaikaa myös kielten opetuksen järjestämiseen.

— Olen havainnut, että nykyinen malli muodostaa yksi yhteinen kielikeskus, ei ole tuottanut toivottua tulosta. Uutta yhteistä isoa kokonaisuutta on lähdetty muodostamaan pirstaleisesti monissa erillisissä pienryhmissä.

Katarina Katto olisi toivonut, että yhteistyötä olisi suunniteltu tuotteistamisen kautta.

— Tuotteistaminen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että jokainen kielikeskus Tampereella avaa opetus- ja palvelutuotteensa kaikilta osin. Tarkastelun jälkeen opetus- ja palvelutuotteista voitaisiin muodostaa huipputuote, jota yksi yhteinen kielikeskus tuottaisi.

Jyväskylän yliopistossa kieliopinnot viedään suoraan opintopolkuihin vuoden 2018 alusta.

Kielikeskus toimii yhdessä tiedekuntien ainelaitosten kanssa siten, että kanditutkintoon kuuluvat pakolliset kieli- ja viestintäopinnot (äidinkielen kirjoitus- ja puheviestintä, ruotsi, 1. vieras kieli ja osin myös 2.vieras kieli) viedään opiskelijan opintopolkuihin, osaksi pääaineopintojen kurssikokonaisuuksia. Suunnittelutyö ja toteutus tehdään yhdessä pääainelaitoksen opetushenkilökunnan kanssa. Ranskan kielen lehtori Auli Poutasen mielestä näin taataan kieliopintojen oikea-aikaisuus ja nivoutuminen ja hyöty pääaineen opinnoille.

Tämä malli on otettu huomioon myös Jyväskylän yliopiston ja JAMK:n Graniitti hikoilee -nimisen yhteistyöraportin valmistelussa. Yhteistyötä on jo nyt JAMK:n ja yliopiston kielikeskuksen välillä esim. harvemmin opetettujen suurten kielten (japani, kiina) osalta.

Turun yliopiston kauppakorkeakoulun kielikeskus aiotaan sulauttaa yliopiston kielikeskukseen vuoden vaihteessa.

— Taloudellisia hyötyjä tälle ei ole pystytty esittämään, mutta silti se aiotaan toteuttaa, kertoo espanjan kielen lehtori Kristina Lindgren.

Hänen mukaansa amk-yhteistyö ei ole ollut aktiivisesti keskusteluissa mukana, mutta silti sillä on peloteltu yhdistymisen kritisoijia: ”Muuten voi tulla ammattikorkeakoulujen opetusmäärät”. Kun liitytään isoksi kielikeskukseksi, väitetään, että ollaan vastustuskykyisempiä muille yhdistymispaineille.