Paluu tulevaisuuteen

Mitä ja miten tulevaisuudesta voi tietää? Tätä pohdittiin Suomen Tiedetoimittajien juhlaseminaarissa.

Jopa kauhukuvia lietsovan poliittisen puheen ilmapiirissä on oikein virkistävää kuulla useampikin asiantuntijapuheenvuoro siitä, mitä ja miten tulevaisuudesta ylipäänsä voi tietää. Tällaisen tilaisuuden tarjosi Suomen Tiedetoimittajien Liiton 30-vuotisjuhlaseminaari 23.10.2015 Heurekassa. Tulevaisuusteema oli varsin oiva valinta, niin kliseiseltä kun ajatus meneillään olevasta murroskaudesta kuulostaakin. Yliopistojen ja muiden tietotehtaiden sanotaan olevan murroksessa, mediasta ja tiedeviestinnästä nyt puhumattakaan.

Ennustajahenkilön kykyjä tarvitaan vähän alalla kuin alalla, ja tulevaisuudentutkimuksen peruskurssin voisikin liittää yhteen jos toiseenkin opintokokonaisuuteen. Näytteen tulevaisuudentutkimuksen kyvyistä hahmotella tulevia mahdollisia maailmoja antoi tutkija Juho Ruotsalainen, joka esitteli median ja journalismin tulevaisuutta Medeia-hankkeen päätelmien pohjalta. Tulevaisuutta koskevaa tietoa pyritään tuottamaan tulkitsemalla heikkoja signaaleja sekä kutsumalla kokoon alan toimijoita, tässä tapauksessa toimittajia, tiedottajia ja tutkijoita. Ennusteet viittaavat siihen, että muutamia tunnettuja jättibrändejä lukuunottamatta perinteinen massamedia on mediamaisemasta katoamassa. Sen sijaan pienet, erikoistuneet niche mediat ja internetin logiikkaa noudattavat toimintamallit voivat kisassa pärjätä.

Nörtimmän näkökulman tulevaisuuteen tarjosi Elina Hiltunen, joka listasi lukemattomia erilaisia innovaatioita, joita olisi syytä seurata: synteettistä biologiaa, 3D-printtausta, genomien määritystä, laajennettua todellisuutta, ajatuskäyttöliittymiä ja niin edelleen. Osahan keksinnöistä on jo käytössä, ilmeisesti kaikkikin jollakin asteella.

Finlandia-palkittu kirjailija ja tutkija Jussi Valtonen haastoi kuulijoitaan viittaamalla asiantuntijoita usein vaivaavaan mahtipontiseen uskoon omiin kykyihin. Eli jos tieto on omiin uskomuksiin sopivaa, eivät edes toistuvat epäilyt sen paikkaansa pitävyydestä voi kovin helposti tuota uskoa horjuttaa. Tieteen julkisuuden kannalta isoina ongelmina Valtonen piti yhtäältä julkaisuharhaa, toisaalta P-arvojen metsästystä. Jälkimmäinen liittynee lähinnä tilastolliseen tutkimukseen, mutta julkaisuharha vaivannee vähän kaikkia aloja ja tutkimusasetelmia. Julkaisuharha ohjaa sellaiseen tieteen julkisuuteen, jossa niin sanotut merkitsevät tulokset tulevat helpommin julkaistuiksi. Jos siis näyttää siltä, että jokin vaikuttaa johonkin, paikka tieteen julkisuudessa, sekä akateemisessa että populaarissa, on taattu. Sillä ei ole niin väliä, että 50 muuta tutkimusta osoittaisi, että vaikutusta ei ole.

Valtonen peräänkuuluttikin tiedetoimittajien moraalia ja halvoista ratkaisuista kieltäytymistä, erityisesti raportoitaessa muodikkaan aivotutkimuksen tuloksia. Pyrkimyksen etsiä totuutta pitäisi olla toimittajalle ja tutkijalle yhteistä. Tieteen tulosruutujen sijaan toimittajien tulisi Valtosen mukaan perehtyä erityisesti tiedon tuottamisen menetelmiin. Joillakin aloilla, kuten psykologiassa, on tarjolla ihan selviä indikaattoreita tulosten arviointiin. Hälyttävä merkki voi olla esimerkiksi kontrolliryhmän puuttuminen interventiotutkimuksesta.

Iltapäivän päätteeksi saatiin seurata kerrankin onnistunutta paneelikeskustelua, jossa ennustamista osana ammattitaitoaan miettivät lääkäri, sääennustaja ja ekonomisti. Suomalaisten terveysriskejä Kansanterveystieteen laitoksessa työkseen pohtiva Anna Keski- Rahkonen ruoti viimeaikaista uutista hiusvärien myrkyllisyydestä. Viesti oli, että huoli on turha, lähistöllä tupakoivakin on vaarallisempi. Juhana Hyrkkänen Sää- ja turvallisuuskeskuksesta puolestaan kertoi, paitsi pieleen menneistä sääennusteista, myös siitä, miten vaikeaa voi olla saada läpi vakava myrskyvaroitus silloin, kun mediaväki joululomailee. Suomen Pankin Ennustetoimistossa työskentelevä Meri Obstbaum avasi näkökulmaa siihen, mikä helposti näyttäytyy aivan kristallipallotyöskentelynä, eli talouden ennustamiseen. Obstbaum painotti, että taloustieteessä jopa nykytilanteen ennustaminen on haaste, eivätkä taloustieteen mallit ja tilastot sinänsä kuvaa todellisuutta.

Miten talousennusteita luetaan ja mitä niiden perusteella päätetään, on tietenkin poliittinen päätös. Niitä seminaarissa kävi esittelemässä ja tervehdyksensä tuomassa ministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Sanna Kivimäki

• Painetussa lehdessä sivu 12