9/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Kirja-arviot

    Tutkimusmatkailijamme Orientissa

    Georg August Wallin:
    Skrifter. Band 4. Färderna till Mekka och Jerusalem 1845 – 1847.
    Utgivna av Kaj Öhrnberg och Patricia Berg under medverkan av Kira Pihlflyckt. Svenska Litteratursällskapet i Finland - Bokförlaget Atlantis 2013.

    Suomalainen arabisti Georg August Wallin (1811—1852) oli väitellyt alan tohtoriksi 1839. Erittäin kielitaitoisena ja muutoinkin ansioituneena hän sai vuonna 1841 apurahan Lähi-idän tutkimusmatkalle. Noita matkoja käsittelevä Wallinin Kirjoitusten neljäs osa käsittää asiaan erinomaisesti perehdyttävän johdannon, jonka on laatinut Kaj Öhrnberg. Hän esittelee Arabia-matkailun historiaa, matkustustapoja ja -motiiveja. Wallinin hän toteaa olleen niitä, jotka kohde oli lumonnut ja jotka lisäsivät tietämystämme siitä.

    Ahvenanmaalaissyntyisen Wallinin omia tekstejä ovat matkakohteita havainnollisesti kuvaavat päiväkirja ja kirjeenvaihto, jota hän kävi entisen opettajansa, professori Gabriel Geitlinin kanssa. Geitlinin Wallinille lähettämät ovat siis säilyneet ja niitä on teoksessa, tosin jotkut Wallinin opettajalleen lähettämistä on jouduttu konstruoimaan sanomalehdissä julkaistuista. Wallinin kirjeet äidilleen ja sisarelleen ovat niin ikään alkuperäisinä.

    Matkan päätarkoitus oli tutkia arabian murteita Egyptissä ja Arabian niemimaalla sekä tutustua wahabiittien oppeihin. Saapuminen kesti puoli vuotta Hampurin, Pariisin ja Konstantinopolin kautta. Omaksuttuaan arabialaisen identiteetin nimellä Abd al-Wali ennen tuloaan asemapaikkaansa Kairoon Wallin laati ruotsinkielisiä muistiinpanoja myös arabialaisin aakkosin.

    Orientin ihmiset näyttäytyivät tutkijalle lapsina; uskonto ei tehnyt eroa. Täytettyään Mekanmatkallaan 1846 islamilaisen pyhiinvaeltajan velvollisuudet Wallin sanoo tunteneensa itsensä onnelliseksi mutta myöntää olleensa monesti kauhuissaan peläten henkilöllisyytensä paljastumista, joka olisi voinut merkitä hengen menetystä. Senkään vuoksi hän ei tahtonut viipyä Mekassa pitkään, eikä kassakaan antanut myötä. Kokeiltuaan viikon yhteiseloa ateriointeineen 200 muun pyhiinvaeltajan kanssa emiirin hovissa tutkimusmatkailijamme vetäytyi dervissinsä kanssa yksityisyyttä tarjoavaan vuokra-asumukseen.

    Murtaen äännetystä kielestä matkantekijä sai havainnollisen esimerkin myös luostarissa Siinailla (oletetulla Mooseksen palavan pensaan paikalla), kun kreikkalainen munkki laususkeli Daavidin psalmeja arabiankielisestä Raamatusta. Oikeaa identiteettiään peitelläkseen Wallin kertoi munkille olevansa Suomen suuriruhtinaskunnasta Venäjältä mutta väitti äidinkielensä olevan persia!

    Jerusalemiin Wallin saapui pääsiäisen alla 1847 aasilla ratsastaen. ”Aasini oli väsynyt, ja minun oli vähän väliä noustava ja jatkettava taivaltamista jalan”, hän merkitsi päiväkirjaansa. Paikka oli jo noihin aikoihin tupaten täynnä pyhiinvaeltajia. Wallin, joka muutoinkin tarkkaili uskonnollisia seremonioita kriittisin silmin, kaipasi pian pois väsyttyään menoon.

    Matkailijan muistiinpanot sisältävät myös tarkkoja, päivittäisiä säähavaintoja. Esimerkiksi 23.4.1845 lämpötila oli auringon noustessa 20, puoliltapäivin 36 ja vielä auringon laskiessakin 30 astetta. Tuuli kävi tuona pilvisenä päivänä eteläkaakosta.

    Yli viisisataasivuinen teos käsittää paitsi lukuisia, elävöittäviä valokuvia ja havainnollisia karttoja myös toimittajien selkeyttävät luonnehdinnat käsikirjoituksista, niiden perusteelliset kommentaarit, sanojen selityksiä sekä laajat henkilö- ja asiahakemistot — lähdekirjallisuutta unohtamatta.

    Esko Karppanen


    Filosofisen kameleontin ihailukirja

    Frank Martela, Lauri Järvilehto, Peter Kenttä, Jaakko Korhonen (toim.):
    Esa Saarinen elämän filosofi.
    Aaltoyliopisto 2013. 302 sivua.

    Esa Saarinen täytti heinäkuussa 60 vuotta, ja juhlan kunniaksi julkaistu kirja koostuu hänen ystäviensä ja työtovereidensa kirjoituksista ja haastatteluista. Kirjoittajakaartiin mahtuu hyvin erilaisten alojen edustajia professoreista taiteilijoihin ja yritysjohtajiin, kuten Ilkka Niiniluoto, Sara Heinämaa, Sam Inkinen, Sami Pihlström, Tuula Teeri, M. A. Numminen, Rosa Liksom, Jorma Ollila ja Matti Alahuhta.

    Tämä monipuolisuus ei ole yllätys, sillä Saarinen on filosofinen kameleontti, joka on ollut takaperin kulkevia operaattoreita tutkiva analyyttinen filosofi, kovaäänistä punkmusiikkia kuunteleva eksistentialisti, toimitusjohtajia ja työntekijöitä sparraava yritysfilosofi ja nyt tällä hetkellä Aalto-yliopiston professori.

    Kirjoituksia ja haastatteluja lukiessa huomaa kuitenkin, että tietyt piirteet ovat säilyneet halki vuosikymmenten ja Saarinen on vain soveltanut niitä eri tavoin eri yhteyksissä. Eksistentialismin juhlima vapaa ja ennalta määrittelemätön ainutkertainen yksilö on pysynyt lähtökohtana ja ytimenä, jonka ympärille muut asiat kiertyvät ja rakentuvat.

    Kirjan artikkelit eivät olekaan tieteellisen etäisiä ja kuvailevia, vaan niistä välittyy innostus ja ihailu värikästä elämän filosofia kohtaan. Saarinen pitää esikuvinaan antiikin Kreikan toreilla ja kaduilla toimineita elämänfilosofeja.

    Filosofian tehtävänä ei selittää maailmaa, vaan tarjota kysymyksiä ja näkökulmia yksilöille, jotta he voivat tulla tietoiseksi omasta piilevästä potentiaalistaan. Saarinen uskoo — tässäkin antiikin filosofeille uskollisena, että jokaisessa ihmisessä on enemmän kuin päälle näkyy, samaan tapaan kuin kasvin siemenessä piilee kukoistustaan odottava kukka.

    Filosofin tehtävänä on tarjota älyllistä ja myös emotionaalista lantaa ja ravinteita tälle siemenelle tai idulle. Varhaisesta yksilöön rajoittuvasta eksistentialismista poiketen Saarinen huomioi myös ympäristön, jonka virikkeellisyydellä ja kannustavuudella on suuri vaikutus siihen, miten hyvin yksilö pystyy sisäistä potentiaaliaan ilmentämään ja kehittämään.

    Saarinen esimerkiksi järjestää luentotilaisuuksia Pafoksen saarella, koska tämä eksoottinen kaukana tavallisesta arjesta oleva ympäristö pystyy tarjoamaan yksilöille virikkeelliset puitteet tulla tietoiseksi omasta itsestä ja ajattelusta.

    Samoin kirjaan kootut Aaltoyliopiston opiskelijoiden haastattelut tuovat julki sen, miten antoisia ja avartavia filosofiset näkökulmat ja kysymykset ovat insinööritieteisiin ja tekniikkaan painottuvassa ympäristössä — monia koskettaa etenkin se, että he voivat soveltaa elämän filosofin antia omaan henkilökohtaiseen elämäänsä.

    Kaiken kaikkiaan: Ovat haastateltavat ja kirjoittajat sitten kuulleet Saarisen luentoja yliopistossa, Pafoksella, yritysten seminaareissa ja ovat he sitten taiteilijoita, opiskelijoita, professoreja, yritysjohtajia tai aivan tavallisia ihmisiä —he kaikki ovat samaa mieltä siitä, että jokin heissä on muuttunut ja he näkevät ja kokevat maailman rikkaampana ja antoisampana kuin ennen luentosaliin astumista.

    LJoku kirjoittajista toteaakin, että jos Suomessa olisi enemmän Saarisen kaltaisia filosofeja, maamme kohoaisi kaikilla — tieteestä talouteen — rankinglistolla kuin raketti. Olihan Saarisen sähköistävällä valmennuksella merkittävä vaikutus Nokian komeettamaiseen nousuun.

    Pekka Wahlstedt


    • Painetussa lehdessä sivu 52