Uuden yliopiston äärellä

Vuoden alusta aloittava Taideyliopisto pienentää Suomen yliopistojen määrän 16:sta 14:ään. Sibelius-Akatemian yliassistentti Tuire Kuusi suhtautuu Taideyliopistoon myönteisesti. Mutta pelkät rakenteet eivät tee yksikköä hyväksi tai huonoksi.

Sibelius-Akatemia, Teatterikorkeakoulu ja Kuvataideakatemia yhdistyvät Taideyliopistoksi vuoden 2013 alusta, ja sitä jo odotellaan kolmessa akatemiassa kuin konsanaan Joulua.

Tuire Kuusi ei usko, että Taideyliopisto sinänsä toisi mitään uutta opettajan varsinaiseen arkityöhön, mutta se antaa mahdollisuuksia uusiin avauksiin. Hän katsoo, että Taideyliopistolle valtion budjetissa myönnetty lisämääräraha 18 miljoonaa euroa, on jo yksistään syy liittyä Taideyliopistoon.

Jotain konkreettista ruohonjuuritasollekin ulottuvaa on tulossa. Kolmen akatemian kesken on jo aloitettu valmistelut mm. yhteisestä post doc -kollokviosta. Tähän on myönnetty strategista pilottirahoitustakin.

— Tapaamisissa on puhuttu siitä, millaista post doc -toiminta olisi Taideyliopiston tasolla. Aikaisemminkin tällainen yhteistyö on ollut henkilötasolla mahdollista, mutta nyt rakenteet eivät ole enää esteenä. Meillä voisi olla esimerkiksi enemmän yhteisiä tutkimusprojekteja.

Fuusioissa on haasteensa

Yliassistentti Tuire Kuusi on toiminut vuoden ajan Sibelius-Akatemian hallituksessa. Hänen mielestään siellä on käyty rakentavaa keskustelua ja vaikeitakin asioita on ratkottu hyvässä hengessä. Ennen Taideyliopiston alkua myös Sibelius-Akatemian oma organisaatiouudistus pitäisi saada valmiiksi.

Sibelius-Akatemian johto on viimeisen vuoden aikana uudistunut lähes tyystin. Rehtori vaihtui, tosin rehtorina vuodesta 2004 toiminut Gustav Djupsjöbacka toimii kautensa loppuun taiteellisena rehtorina.

Viime kesänä keskushallinnon johtopaikoilta karsittiin väkeä. Jotkut ovat väittäneet, että kokeneiden henkilöiden lähtö sotki ja heikensi Akatemian asemaa Taideyliopiston valmistelussa. Toiset taas näkevät, että se vaikutti vahvistavasti.

Tuire Kuusi ei näe, että valmisteluprosessi olisi sidottu joihinkin henkilöihin. Esimerkiksi hallituksen toiminnassa hän ei ole huomannut, että asioita olisi tullut ”puskista”. Taideyliopistoprosessissa tieto ei ole kadonnut mihinkään.

Sibelius-Akatemian uusi rehtori Tuomas Auvinen aloitti huhtikuussa 2012. Tuire Kuusi pitää hyvänä, että rehtorin valintaa aikaistettiin, näin Sibelius-Akatemiassa tehtävät muutokset saadaan ”alta pois” ennen vuodenvaihdetta. Hänen mielestään uusi rehtori on kiertänyt aktiivisesti kuulemassa eri yksikköjen tuntoja.

Jotkut yliopistouudistukseen liittyvät kyselyt osoittavat, että fuusioyliopistoissa — Itä-Suomi, Turku, Aalto — väki suhtautuu muiden yliopistojen henkilöstöä kriittisemmin useisiin mm. työtyytyväisyyttä, avoimuutta ja tietojen saamista koskeviin väittämiin. Erilaiset yksikköjen liittäminen toisiinsa ei käy kivuttomasti.

Tuire Kuusi uskoo, että ihmisten mielissä sotkeutuvat monet asiat: yliopistouudistus, oman yksikön organisaatiomuutokset, tietojärjestelmäongelmat. Rakenteet eivät sinällään tee yhteisöä hyväksi tai huonoksi.

Myös kolmen taiteellisen akatemian fuusiossa on omat haasteensa. Palkkausjärjestelmän vaatiarvioiden mekanismit ovat erilaisia eri korkeakouluissa, määräaikaisia on Teatterikorkeakoulussa paljon enemmän kuin Sibelius- Akatemiassa, opetuksen alat eroavat aika paljon toisistaan.

— Maailma ei kuitenkaan kaadu 1.1.2013. Hoidetaan asiat, kun ne tulevat ratkaistaviksi.

Niin fiksuja opiskelijoita

Tuire Kuusi on toiminut Sibelius- Akatemiassa vuodesta 1998 ensin assistenttina ja tutkijana ja vuodesta 2001 yliassistenttina. Hän on opettanut pääasiassa sävellyksen ja musiikin teorian osaston opiskelijoita sekä ohjannut tutkielmia. Nykyisin Kuusi toimii DocMusyksikössä ja ohjaa ennen kaikkea jatko-opiskelijoiden töitä.

Kuusen työura on koostunut 1—5 vuoden pätkistä ja mukaan on mahtunut myös apurahakausia.

— Kolme Sibelius-Akatemian yksikköä (sävellyksen ja musiikin teorian aineryhmä, DocMus ja pianomusiikin aineryhmä) halusivat raapia kokoon rahoituksen syksyllä 2011, ja sain siitä vuoden pätkän. Voiko yliopistoihminen parempaa palautetta saada?

Tämä syksy on ollut kovin kiireinen. Opetus on ollut sellaista, joka on vaatinut paljon valmistautumista. Vapaa-aikaa ei ole juurikaan jäänyt, mutta bussimatkat kotiin Lahteen voi hyödyntää vaikka tekstien lukemisessa. Opiskelijoiden teksteihin perehtymistä voi hoitaa etänäkin.

Tuire Kuusi puhuu Sibelius- Akatemian opiskelijoista lähes ylistävään sävyyn.

— Opiskelijat ovat NIIN fiksuja, oman alansa todellisia asiantuntijoita. Opiskelijoiden kanssa työskentely estää kangistumisen, he kyseenalaistavat ja vaativat. He haastavat opettajan hyvässä.

Yhteisön tuki antaa voimia

Yliopistojen opetusalan liitto YLL palkitsi Tuire Kuusen vuosi sitten Vuoden opettaja -palkinnolla. Kiitospuheessaan Kuusi toivoi, että yliopistoissa olisi tarvetta käynnistää Kohtaa kollega päivässä — kehu kollega viikossa -kampanja. Kiireen keskellä palautteen antaminen unohtuu liian usein.

— Positiivista palautetta annetaan usein liian vähän, mutta se voi johtua siitä, että pelätään kehujen vaikuttavan epäaidolta, kun kollegan työ on oman osaamisalueen ulkopuolella.

Kuusi teki kauden 2010-2011 tutkimusta apurahalla. Eniten hän tuona aikana kaipasi juuri kollegoja ja työyhteisöä, vaikka antoikin välillä tuntiopetusta.

— Nyt on hyvä, kun molemmat jalat ovat täällä. Kuinka onkin kivaa, kun on ihmisiä ja yhteisö ympärillä.

Arvostusta omassa yhteisössä osoittaa, että Tuire Kuusi toimi Sibelius-Akatemiassa vuodet 2003—2009 JUKOn luottamusmiehenä. Palkkausjärjestelmän uudistus työllisti kovasti alkuvuosina. Henkilöstön huolenaiheina ovat olleet myös kokonaistyöaika, koeajalla irtisanomiset, tuntiopettajien erityiskysymykset.

Sibelius-Akatemiassa annettava opetus on kovin henkilökohtaista ja puolet siitä hoidetaan tuntiopetuksena. Osa tuntiopettajista on nimekkäitä, Suomen eturivin taiteilijoita. Palkka näistä tehtävistä ei ole kovin kaksinen, etenkään niille, jotka tekevät sitä päätyökseen. Joillekin opettajille voi olla statuskysymys toimia Sibelius- Akatemiassa, osa taas toimii siellä jakaakseen omaa osaamistaan välittämättä vähääkään rahasta tai statuksesta.

Luottamusmiehiä niin taidekuin tiedepuolenkin yliopistoissa työllistävät henkilöstön jaksamiseen liittyvät ongelmat.

— Kaikilla pitäisi olla kiinnekohtia, jotka antaisivat iloa elämään. Joillakin se on työ, mutta muutakin elämää on syytä olla, Tuire Kuusi muistuttaa.

Musiikin tohtorit pärjäävät

Musiikin tohtorin tutkinnon, sävellyksen ja musiikin teorian koulutusohjelmassa Tuire Kuusi suoritti vuonna 2002. Väitöskirjassaan hän tutki viisisointujen välisen samanlaisuuden havaitsemista ja vertasi havaittua samanlaisuutta musiikin joukkoteorian matemaattisin mallein tuotettuihin samanlaisuusarvoihin.

Kuusi on tehnyt selvityksiä myös muiden musiikin tohtoreiden asemasta. Musiikin tohtori työelämässä –raportti ilmestyi tämän vuoden alkupuolella. Kysely kartoitti Sibelius-Akatemian Solistisen osaston ja DocMus-yksikön tohtorintutkinnon tehneiden kokemuksia mm. työelämään sijoittumisesta. Vuoden 2011 loppuun mennessä näillä osastoilla oli suoritettu yhteensä 69 tohtorin tutkintoa.

Musiikin tohtorin tutkinto tuli mahdolliseksi uutena tutkintona vuonna 1982. Tohtorin tutkinto voidaan Sibelius-Akatemiassa suorittaa joko taiteellisena, tieteellisenä tai kehittäjäkoulutuksen tutkintona.

Tehty kysely osoitti, että valtaosa tohtoreista on työllistynyt kokopäiväisesti tai työskenteli apurahan turvin. Kyselyhetkellä kukaan ei ollut työttömänä. Palkkatasoon ei oltu tyytyväisiä. Enemmistö vastaajista koki, että musiikin tohtorin tutkinto on antanut heille osaamista, jota he tarvitsevat nykyisissä työtehtävissä.

— Monet katsoivat, että itse tittelistä ja paperista ei ollut hyötyä, mutta tutkintoa varten tehty työ on antanut sellaisia eväitä, joita työelämässä tarvitsee.

Kyselyyn vastaajilla oli myös mahdollisuus ottaa kantaa siihen, miten koulutusta voitaisiin kehittää. Monet kaipasivat lisää neuvoja nimenomaan kirjoitusprosessiin, tekstin tuottamiseen. Varsinainen ohjaus sai etupäässä kehuja.

— ”Tohtorin koulutuksella on suuri merkitys musiikkielämän kannalta. Päinvastoin kuin usein luullaan, itse musiikin kenttä on monilta osin ajautunut urautumiseen, joka aiheutuu kiireestä sekä huonosti rahoitetuista, epäterveistä, vanhanaikaisista ja epädemokraattisista työskentelyolosuhteista. DocMusilla voi olla tärkeä rooli taiteen elpymisen ja uudistumisen kannalta. Muusikot tarvitsevat mahdollisuuden jatkokoulutukseen. Hienoa, että sitä on nyt tarjolla.” (Taiteellinen tutkinto; 2005-2009.)

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 22