9/11

  • pääsivu
  • sisällys
  •  


    Maarit Valo haluaisi enemmän avustavaa henkilökuntaa.


    Harri Lönnberg puhui rahoituksen kilpailuttamisesta.


    Professori Eija Suomela-Salmi avasi seminaarin.


    Keijo Virtanen toivoi professoreille lisää aikaa tutkimukseen.

     

    Joutuuko professori varastamaan aikaa tutkimukseensa?

    Hallintotyö, kuten anomusten laatiminen, vie yhä enemmän aikaa tutkimukselta. Teemaseminaarissa pohdittiin professorien ajankäyttöä.

    Professoriliiton Turun yliopiston osaston järjestämä seminaari 10.11.2011 pidettiin Turun yliopistolla otsikolla ”Tutkiva vai anomuksia tehtaileva professori?”. Tilaisuuden avasi Turun osaston puheenjohtaja Eija Suomela-Salmi.

    Tapahtumassa pohdittiin erilaisia keinoja, joilla voitaisiin vapauttaa aikaa professorien tekemään tutkimukseen.

    Tilaisuudessa puhunut suomen kielen professori Marja-Liisa Helasvuo teki kenties mielenkiintoisimman ehdotuksen. Hänen mukaansa tutkijat voisivat ”varastaa” aikaa tutkimukseen.

    — Tiedän tapauksia, joissa opiskelijat ovat osallistuneet tutkimuksen selvitystyön tekemiseen. Opiskelijat eivät tietenkään tee koko tutkimusta, mutta he auttavat sen edistämisessä, Helasvuo kertoi.

    Helasvuon mukaan professorit ovat hyötyneet tästä, ja opiskelijatkin ovat pitäneet tutkimustyön tekemisestä osana jonkin kurssin suorittamista.

    Lainsäädäntö määrittää työtehtäviä

    Professorien ajankäytön muuttumisesta on näyttöä. Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo esitteli joulukuussa 2010 järjestetyn jäsenkyselyn tuloksia. Sen mukaan 71 prosenttia vastanneista akateemisen vapauden vähentyneen. Myös mahdollisuus keskittyä ydintehtäviin on heikentynyt. Kyselyyn vastasi 48 prosenttia työssäkäyvistä jäsenistä.

    — Emme tiedä, mitä vastaajat tarkoittavat akateemisella vapaudella. Tulos kuitenkin kuvastaa huolta siitä, mitä yliopistoissa on tapahtumassa. Teemme keväällä 2012 uuden tarkemman kyselyn, Valo painotti.

    Joulukuun 2010 jäsenkyselyssä selvitettiin myös sitä, miten erilaisiin tehtäviin jää professoreilla aikaa. Kyselyn mukaan tutkimuksen siivu oli 30 prosenttia, ja opetukseen jäävä aika oli 32 prosenttia. Hallinnolliset tehtävät veivät 27 prosenttia ajasta. Loput 11 prosenttia ajasta kului yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Valo oli huolissaan avustavan henkilökunnan vähenemisestä. Professorit joutuvat tekemään yhä enemmän sellaista työtä, joka kuuluisi muulle henkilökunnalle.

    — Arvostamme hallintoa. Tarvitsemme kunnon tutkimuspalvelut ja lisää avustavaa henkilökuntaa. Professorin tehtävänä ei ole varata luentosaleja tai lähettää postipaketteja, Valo alleviivasi.

    Professorin tehtävät on määritelty yliopistolaissa. Lainsäädännössä lukee, että professorin tulee harjoittaa ja ohjata tieteellistä tutkimustyötä. Tämän lisäksi hän antaa siihen perustuvaa opetusta. Muun yliopistohenkilökunnan tehtäviä ei ole säädetty laissa.

    Kilpailussa muistettava kohtuullisuus

    Vararehtori Harri Lönnberg vastaa Turun yliopistossa muun muassa tutkimustoiminnan strategioista, rahoituksesta ja tuloksellisuusseurannasta. Hän puhui rahoituksen kilpailuttamisesta.

    — Kilpailuelementti tehostaa toimintaa, mutta meidän on muistettava balanssi perus- ja kilpailurahoituksen välillä. Liialla kilpailuttamisella voimme menettää turhautuneita tutkijoita, Lönnberg totesi.

    Lönnberg muistutti, että tuoreissa mittauksissa ovat menestyneet sellaiset tutkimusmaat, joissa kilpailurahoituksen osuus on pieni. Näihin maihin kuuluvat Hollanti, Tanska ja Sveitsi.

    Suomalainen yliopisto ja siellä tehtävä tutkimus on muuttunut viime vuosina kovaa vauhtia. Lönnbergin viesti päättäjille oli, että maltti on valttia. Välillä on pysähdyttävä katsomaan, miten muutokset ovat vaikuttaneet yliopistoon.

    — Jos jotakin juuri tällä hetkellä pitäisi muuttaa, niin turhanpäiväistä rahojen siirtelyä paikasta toiseen tulisi välttää. Voimme säästää paljon rahaa nipistämällä paisuneista transaktiokustannuksista.

    Tutkijoille Lönnbergilla oli toisenlainen viesti. Hänen mielestään rahoitusanomuksen tekeminen on tärkeä osa tutkimusprosessia eikä pelkkää paperisotaa.

    — Anomus on käytännössä tutkimussuunnitelma, jonka avulla oman työn ohjaaminen helpottuu. Toki on totta, että tutkimustyön ohessa tehdään nykyisin paljon raportointia, josta voisi hyvinkin karsia.

    Tilaisuudessa puhui myös Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen. Hän oli huolissaan siitä, että yliopistot voivat joutua eriarvoiseen asemaan, kun ne kilpailevat valtion tutkimuslaitosten kanssa samasta rahoituksesta. Toisaalta hän oli tyytyväinen siihen, että yliopistojen tulosrahoitus kiristyy vain hieman.

    — Kaikki uudistukset, joilla professori saa lisäaikaa tutkimukselleen, ovat hyviä, Virtanen tiivisti.

    teksti Joel Kanerva
    kuvat Timo Jakonen

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 40