Yliopistokollegion asemaan toivotaan kirkastusta

Yliopistokollegioiden lakisääteiset tehtävät ovat samat, mutta koostumukset, toimintamallit ja painotukset vaihtelevat paljonkin. Kollegioille toivotaan lisää valtaa paikkaamaan yliopistojen demokratiavajetta.

Acatiimi-lehteen on otettu yhteyttä ja toivottu juttua yliopistokollegioiden asemasta. Sen roolissa koetaan olevan epäselvyyttä. Lähetimme kyselyn kaikkien kollegioiden puheenjohtajille ja tiedustelimme tilanteesta. Vastauksia tuli 11. Monet vastaajista toivoo, että kollegion asemaa kirkastetaan, jos ja kun yliopistolakia avataan.

Hyväksyessään yliopistolain eduskunta edellytti, että opetusministeriö tekee kevään 2012 loppuun mennessä selvityksen yliopistolain vaikutuksista. Ministeriö teettää tämän konsulttityönä ja Gaia Consultingin raportin pitäisi valmistua ensi maaliskuussa.

Vaikutusten arviointi toteutetaan kyselykaavakkeiden ja haastattelujen avulla. Lomakekyselyt lähetään muun muassa hallitusten ja yliopistojen monijäsenisten elinten jäsenille sekä otoksella henkilöstölle. Rehtorit ja yliopistopolitiikan päättäjät haastatellaan erikseen. Iso arviointifoorumi on tarkoitus järjestää helmikuussa.

Pari kokousta per vuosi

Julkisoikeudellisten yliopistojen kollegioiden koot vaihtelevat suuresti. Laissa määritellään vain enimmäismäärä 50 jäsentä. Tämä on Helsingin yliopistolla. Muissa yliopistoissa jäseniä on 12—45. (Ks. oheinen taulukko.)

Yliopistokollegiot kokoontuvat hyvin eri tahdissa: 1—5 kertaa vuodessa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kokoontumisia on ollut vain kerran vuodessa tilinpäätöksen vahvistamisen ja vastuuvapauden myöntämisen yhteydessä. Helsingin yliopiston kollegio on ollut koolla noin viisi kertaa vuodessa.

Yleisin malli näyttää olevan kaksi kokousta per vuosi eli yksi loppukeväästä ja toinen loppuvuodesta. Näin kuvaa esimerkiksi Hankenin kollegion puheenjohtaja, professori Christian Grönroos:

— Under höstterminen: ett informations- och diskussionsmöte då rektor och styrelseordföranden informerar om aktuella strategiska frågor ur styrelsens och den operativa ledningens (rektors) perspektiv. UK kan diskutera frågor som kommer upp och också ta upp andra saker som man önskar informera rektor och styrelsen om att man anser vara viktiga för högskolans strategiska utveckling och ledning. Detta är dock inte ett beslutsmöte. Och under vårterminen: beslutsmötet där bokslutet fastställs och det besluts om ansvarsfrihet för rektor och styrelse. Därutöver kan UK ta upp ärenden som det anser vara viktigt för högskolans strategiska ledning. Beslut i sådana saker som skulle binda styrelse eller den operativa ledningen fattas dock inte.

Joukkueenjohtaja ja yhteydenpitäjä

Hyvin monissa yliopistoissa on muodostunut käytäntöjä hallituksen ja kollegion väliselle yhteistyölle. Jyväskylässä pidetään yksi yhteiskokous. Aika monissa yliopistoissa hallituksen puheenjohtaja ja rehtori pitävät ajankohtaiskatsauksia kollegion kokouksissa.

Lisäksi hallitusten ja kollegioiden puheenjohtajat voivat tavata säännöllisesti toisiaan. Sibelius-Akatemiassa tapaamisissa on myös kollegion varapuheenjohtaja. Vain Tampereen yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston (LTY) kollegioiden puheenjohtajilla on läsnäolo-oikeus hallitusten kokouksissa.

Kollegion puheenjohtajat kuvaavat omia roolejaan asioiden valmistelijaksi, yhteydenpitäjäksi, keskustelun mahdollistajaksi.

— Olen yliopistoyhteisön ’joukkueenjohtaja’. Tarvittaessa toimin myös äänitorvena yliopistonjohdon ja hallituksen suuntaan, kuvaa rooliaan Turun yliopiston kollegion puheenjohtaja, professori Eija Suomela-Salmi.

— Lyhyestä aikajänteestä johtuen mitään erityistä roolia ei ole ehtinyt kehittyä, mutta pidän tärkeänä akateemisen näkökulman esilletuloa yliopiston johtamisessa. Tässä mielessä pyrkimykset laajaan ja perusteelliseen keskusteluun ovat mielestäni toivottavia, Vaasan yliopiston kollegion puheenjohtaja, professori Martti Laaksonen toteaa.

— Puheenjohtaja on ohjaaja ja aktiivinen reagoija, vaikka paljon asioissa mennäänkin hallintokeskuksen ehdoilla, Jyväskylän yliopiston kollegion puheenjohtaja, professori Petri Karonen sanoo.

Moukari on, mutta ei talttaa

Tiedustelimme puheenjohtajilta, onko kollegiolla nyt sopivasti valtaa vai pitäisikö sitä olla enemmän. Suurin osa vastasi, että valtaa voisi olla lisää.

— Kollegiolla voisi olla enemmän valtaa. Esimeriksi talousarvion hyväksyntä olisi hyvä tehdä kollegiossa, koska se vahvistaa myös tilinpäätöksen, kommentoi Helsingin yliopiston kollegion puheenjohtaja, akatemiaprofessori Markku Kulmala.

— Enempi valta ei olisi pahitteeksi. Kollegio voisi ottaa kantaa hallituksen jäsenten toimintaan. Nyt siihen voidaan puuttua vain jos on tapahtunut rötöksiä, puheenjohtaja, professori Kyösti Kurtakko Lapin yliopistosta huomauttaa.

Myös Oulun yliopiston kollegion puheenjohtaja, yliopistonlehtori Juha Jaako toivoo lisää valtaa hallitusten jäsenten erottamisessa.

— Jos ulkopuolinen jäsen osallistuu vain 35 prosenttiin hallituksen kokouksista, sellainen jäsen pitäisi pystyä vaihtamaan, Jaako katsoo.

— Kollegiolla on valtaa riittävästi, mutta se on osaksi vääränlaista. Sillä on käytössään moukari eli se päättää vastuuvapauden myöntämisestä hallituksen jäsenille ja rehtorille, mutta ei talttaa eikä vasaraa pienempien ongelmien käsittelyyn, hän lisää.

Nykyistä tilannetta pitivät vallankäytön osalta melko selkeänä ainoastaan Christian Grönroos Hankenilta ja Sibelius-Akatemian kollegion puheenjohtaja, professori Martti Rousi.

Yliopistoyhteisön äänitorvi

Monissa vastauksissa tuli esille se, että kollegio katsoo edustavansa yliopistoyhteisön ääntä, jonka soisi kuuluvan nyky-yliopistoissa enemmän. Yliopistolain myötä yliopistoista hävisi kollegiaalisia hallintoelimiä. Nyt näiden piirteitä halutaan takaisin.

Helsingin yliopiston hallinnon verkkosivuilla todetaan, että ”yliopistokollegion tehtävänä on kokoontua vähintään kaksi kertaa vuodessa keskustelemaan merkittävistä koko yliopistoa koskevista asioista”. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kollegion tehtäväksi määritellään tiedepoliittiseen keskustelun ylläpitäminen yliopistossa ja ympäröivässä yhteiskunnassa.

— Kollegiolla tulisi olla todellisia vaikutusmahdollisuuksia yliopiston toimintaan. Siis ei vain talouteen (tai hallintoon) vaan myös tutkimukseen, opetukseen jne., Tampereen yliopiston kollegion puheenjohtaja, professori Pirkko Pitkänen tähdentää.

— Soisin mielelläni, että yliopistokollegiota pi- kollegion tehtävät dettäisiin entistä varteenotettavampana keskustelukumppanina yliopiston kannalta keskeisissä kysymyksissä, sillä yo-kollegiossa on edustettuna yliopistoyhteisön laaja ja monipuolinen asiantuntijuus. Muun muassa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa kanslerin valinnasta päättää yliopistokollegio. Tällaista käytäntöä voitaisiin harkita sovellettavaksi ehkä laajemminkin, Turun yliopiston Eija Suomela-Salmi ehdottaa.

Joissakin yliopistoissa kollegion valvontatehtävä korostuu. Esimerkiksi Oulussa rehtori, vararehtorit ja talousjohtaja raportoivat kollegiolle yliopiston toiminnasta ja taloudesta, vähintään kaksi kertaa vuodessa. Eräänlaisesta esimiesasemasta kertoo myös se, että Turun yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa kollegio päättää hallituksen jäsenten palkkioista.

Yhtiökokous vai eduskunta?

Jos yliopistolakia avataan tekeillä olevan vaikutusarvioinnin perusteella, puheenjohtajilta kysyttiin evästyksiä kollegiota koskevan pykälän hiomiseen.

— Vahvistaisimme laajapohjaisen elimen asemaa, voimistaisimme sen roolia toiminnan ja talouden valmistelussa, Itä-Suomen yliopiston kollegion puheenjohtaja Veli-Matti Kosma ja varapuheenjohtaja Jopi Nyman viestittävät.

Jotkut puheenjohtajat vertaisivat kollegion asemaa osakeyhtiön yhtiökokoukseen, jotkut taas eduskuntaan tai kunnanvaltuustoon.

— Lainsäädäntö on epäselvä sen kohdalla, kuka käyttää yliopistoissa omistajan valtaa. Kollegion asemaa tulisi kehittää osakeyhtiön yhtiökokouksen aseman suuntaan, Juha Jaako Oulusta ehdottaa.

— Kollegio on tavallaan yliopiston eduskunta. Ja sen toimintaa ja asemaa voisi kehittää tähän suuntaan. Kuitenkin muistaen, että päällekkäisyyttä hallituksen kanssa ei tulisi olla. Lisäksi lakiin tulisi kirjata, että kollegiolla on kaksi varapuheenjohtajaa, jolloin kolmikannan mukaan joka ryhmällä olisi puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, suurimman kollegion puheenjohtaja Markku Kulmala esittää.

Jyväskylän yliopiston Petri Karonen ja LTY:n kollegion puheenjohtaja, professori Heli Sirén haluaisivat, että lakiin kirjattaisiin hallituksen ja kollegion säännölliset tapaamiset.

— Yliopistokollegion roolia demokraattisesti valittuna yliopistoyhteisön edustajana tulee vahvistaa. Tämä voisi osaltaan paikata yliopistoissa laajalti koettua demokratiavajetta, Tampereen yliopiston Pirkko Pitkänen kiteyttää.

teksti Kirsti Sintonen

Säätiöissä on omat kuvionsa

Säätiöyliopistoissa ei ole yliopistokollegiota vaan ’yhteinen monijäseninen hallintoelin’. Aalto-yliopistossa tämän nimenä on akateemisten asioiden komitea (AAK) ja Tampereen teknillisessä yliopistossa konsistori.

Aallossa komitean puheenjohtajana toimii vararehtori Heikki Mannila ja TTY:ssa konsistoria vetää rehtori Markku Kivikoski tai hänen ollessa estyneenä vararehtori.

Moniin julkisoikeudellisten yliopistojen kollegioihin nähden nämä kokoontuvat aika usein: Aallon AAK:lle kertyy tänä vuonna yhdeksän kokousta ja Tampereen Hervannassa konsistorin jäsenet ovat koolla kahdeksan kertaa vuodessa.

Aalto-yliopiston akateemisten asioiden komiteassa on 19 jäsentä. Se päättää mm. opetussuunnitelmista, tutkintovaatimuksista ja opiskelijoiden valintaperusteista sekä asettaa tutkimuksen ja opetuksen hoitamiseksi tarvittavat toimielimet. Se myös nimittää yliopiston hallituksen jäsenet. AAK:n professorijäsen kuvailee, että komitean rooli ’lienee tietoisesti rajattu lakisääteiseen minimiin’.

Tampereen teknillisen yliopiston konsistorissa on 10 jäsentä, joista professoreita on neljä. Heistä Hannu- Matti Järvinen ja Helge Lemmetyinen toteavat konsistorin vielä etsivän päätöksiin vaikuttavia työtapoja. Konsistorille tuodaan aika vähän asioita päätettäväksi. Yliopiston toiminnan kannata keskeisistä asioista päättää hallitus tai rehtori.

— Yleisesti ottaen konsistori ei toimi proaktiivisesti. Valmistelua varten konsistori saattaa asettaa työryhmiä, näitä kuitenkaan ohjeistamatta, tai asiat valmistellaan konsistorin alaisissa opetusneuvostossa ja tutkimusneuvostossa, joissa puheenjohtajina toimivat vararehtorit. Näiden keskustelujen sisällöstä on konsistorissa lyhyt ilmoitusasiaosa. Kun asiat tulevat varsinaisesti päätettäväksi, on konsistorilla yleensä mahdollisuus lähinnä hyväksyä tehty ehdotus tai tehdä siihen kosmeettisia muutoksia. Konsistorin, hallituksen ja linjajohdon välinen työnjako ei kaikin kohdin ole selvä, Järvinen ja Lemmetyinen toteavat.

Kahden säätiöyliopiston julkisuuspolitiikassa on huomattava ero: Aallossa esim. AAK:ta koskevat tiedot ovat ainoastaan sisäverkossa, TTY:n www-sivuilla asiat löytyvät avoimelta puolelta.

Voiko dekaani olla kollegion puheenjohtaja?

Parissa yliopistossa kollegion puheenjohtajana toimii dekaani. Jotkut oikeusoppineet näkevät selvän ristiriidan dekaanin ja kollegion puheenjohtajan roolien välillä. Näin tilannetta arvioi Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden emeritus professori Teuvo Pohjolainen:

— Laissa ei ole suoranaisia säännöksiä, jotka estäisivät dekaanin puheenjohtajuuden kollegiossa. Asiaa täytyykin arvioida toimielinten keskinäisen suhteen ja tehtävien perusteella ja ehkä yleishallinto- oikeudellista lainsäädäntöä ja hyvän hallinnon periaatteita arvioiden.

— Lähtökohtana voidaan pitää sitä seikkaa, että puheenjohtajan merkitys kollegiossa on suurempi kuin ns. rivijäsenen. Puheenjohtaja voi yleensä päättää mitä asioita ja milloin otetaan käsittelyyn laissa säädettyjen tai yliopiston säännöissä määrättyjen tehtävien lisäksi.

— Yliopistolain mukaan kollegio on erityisesti vaali- ja valvontaelin. Valvonta kohdistuu erityisesti tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä rehtoriin ja hallitukseen. Dekaani puolestaan, tiedekunnan tai vastaavan johtajana, toimii suoraan rehtorin alaisuudessa. Hallinnon yleisten periaatteiden näkökulmasta on tietysti erikoista, että rehtorin alainen on puolestaan rehtorin (ja hallituksen) valvoja.

— Näistä syistä pidän dekaanin roolia kollegion puheenjohtajana sopimattomana. Ylipäätään olen sitä mieltä, että tehtäviä ei pitäisi yliopistohallinnossa keskittää yksille ja samoille henkilöille.

Pohjolainen toivookin, että yliopistolain kyseistä pykälää tarkennettaisiin kollegion puheenjohtajan aseman osalta. Jo nyt yliopistolaissa säädetään, että yliopiston hallituksen jäsenenä ei voi olla dekaani.

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 20