Kansainvälinen yliopisto – eli taas leivotaan joulupullaa

Opetus- ja kulttuuriministeriö on valmistellut yliopistojen rahoitusmallia vuosiksi 2013—16. Alustavassa ehdotuksessa koulutusta, tutkimusta sekä koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteita tarkastellaan vaikuttavuuden, laadun ja kansainvälisyyden näkökulmasta.

Kansainvälisyys on uudessa mallissa varsin näkyvä elementti. Rahoitusperusteiksi ehdotetaan seuraavia määrällisiä kriteereitä: ulkomaalaisten suorittamat ylemmät korkeakoulututkinnot ja tohtorintutkinnot, kansainvälinen opiskelijavaihto, ulkomaalainen opetus- ja tutkimushenkilöstö, kansainvälinen kilpailtu tutkimusrahoitus sekä kansainväliset referee-julkaisut.

Ulkomaalaisten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on hämmentävän suorasukainen rahoitusperuste. Monimuotoinen yliopisto on tietysti itseisarvo, ja kulttuurinen diversiteetti on osa yliopistoyhteisön monimuotoisuutta — aivan samoin kuin se, että eri koulutus- ja tieteenaloilla työskentelee eri-ikäisiä miehiä ja naisia erilaisine ominaisuuksineen, arvoineen, taustoineen, koulutuksineen ja kokemuksineen.

Kuitenkin Professoriliitto on antanut ensikommenttinsa mallista OKM:lle ja muistuttanut, että pätevyyden ja ansioiden tulee tietysti olla ensisijaisina perusteina esimerkiksi professoreita rekrytoitaessa.

Rahoitusmalliluonnoksessa ei ole kaihdettu sanaa ulkomaalainen, vaikka sitä nykyään usein kartellaan. Yliopistojen henkilöstö- tai kansainvälistymisohjelmissa puhutaan ”kansainvälisestä henkilökunnasta” tai ”kansainvälisistä opiskelijoista”, joilla tarkoitetaan Suomeen toivottavia ulkomaalaisia. Mutta kyllä suomalaisetkin ovat usein kansainvälisiä. Ja kuten tiedämme, myös Suomessa pidettävät kongressit ja julkaistavat kirjat voivat olla kansainvälisiä.

Jotkut yliopistot ovat ottaneet henkilöstöohjelmaansa suosituksen, että ulkomailta muuttaneen henkilön odotetaan esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua toimivan myös suomen kielellä. Näin halutaan pitää yllä suomalaista toimintaympäristöä. Yliopiston on tietysti sitouduttava tarjoamaan tulokkaille tarpeeksi suomen kielen kursseja ja muutakin tukea.

Rahoitusmalliehdotuksessa ei ole henkilökunnan kansainvälisen tutkimusliikkuvuuden elementtiä. Matkustaminen onkin menettänyt merkitystään, koska saatavilla on monenlaista viestintäteknologiaa. Se mahdollistaa kansainväliset kontaktit omalta tietokoneelta. Monille meistä mesetys, skypetys ja twiittailu ulkomaisten kollegojen kanssa on arkipäivää. Toki tutkimusyhteistyö vaatii myös kasvokkaistapaamisia, eikä niitä voi järjestää ilman riittävää rahoitusta.

Professoriliiton edellinen puheenjohtaja Risto Laitinen kirjoitti Acatiimin joulunumerossa vuonna 2008 opetusministeriön silloisesta Korkeakoululaitoksen kansainvälistymisstrategiasta. Siinä kansainvälisyys nähtiin tutkijoiden, opettajien ja opiskelijoiden liikkuvuutena. Laitinen vertasi hyvin toimivaa kansainvälisyyttä kunnolla leivottuun joulupullaan, johon sokeri on lisätty jo taikinavaiheessa. Kansainvälisyyttä ei voi enää ripotella valmiin pullan päälle.

Yliopistomme ovatkin varsin kansainvälisiä, ja makeus on leivottu joulupullaan jo ajat sitten. On vaikea kuvitella suomalaisen yliopiston tieteenalaa, joka ei jo nyt olisi tieteenfilosofioiltaan, tietoperustaltaan ja metodeiltaan kansainvälinen.

14.11.2011

Maarit Valo
maarit.valo@jyu.fi
Professoriliiton puheenjohtaja

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 2