ACATIIMI 8/14 tulosta | sulje ikkuna

Rokotetutkija taistelee huuhaata vastaan

Suomalaislapset kuuluvat maailman terveimpiin, mistä kiitos kuuluu muun muassa hyvälle rokotuskattavuudellemme. Rokotuksia vastustavia mielipiteitä esiintyy kuitenkin runsaasti, myös muutama lääketieteen alan koulutuksen saanut lääkäri on profiloitunut vastustajien puolestapuhujiksi. Varsinkin netin keskustelupalstoilla suositellaan jättämään rokotukset väliin. Lapsen selitetään silti hyötyvän laumaimmuniteetista, tosin laumaimmuniteettikin edellyttää riittävää rokotuskattavuutta.

Rokottamista saatetaan pitää turhana jo siksi, että nuoremmat sukupolvet eivät ole joutuneet kohtamaan sellaisia vakavia jälkitauteja, vammautumisia tai kuolemia, joita useisiin rokottamalla ehkäistäviin sairauksiin liittyy.

— Rokotteiden turvallisuus tutkitaan tarkasti. Esimerkiksi kansallisen rokotusohjelman rokotteisiin liitetyistä haitoista valtaosa on lieviä, ja ne menevät ohi parissa päivässä. Vakavien haittojen mahdollisuutta ei voida kuitenkaan koskaan sulkea kokonaan pois. Tästä syystä lääkeviranomaiset kaikkialla maailmassa seuraavat rokotusten haittavaikutuksia mahdollisten vielä tuntemattomien oireiden havaitsemiseksi, sanoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Tieteen näkökulmasta yksittäiset oirekuvaukset ovat niin sanottuja signaalitapauksia, joiden tarkastelemisessa täytyy selvittää syy-seuraussuhteet. Haittaepäilyn varmistaminen perustuu pääasiassa epidemiologisiin menetelmiin. Esimerkiksi narkolepsiatapausten ilmaantuvuutta selvitettäessä tarkasteltiin narkolepsian ilmaantuvuutta koko ikäryhmässä rokotetta saaneiden ja rokottamattomien keskuudessa.

— Nykyisen haittarekisterin ongelma on, että saamme ilmoituksen rokotetuista, mutta emme rokottamattomien terveystapahtumasta. Asetelma on siis vino, ja siksi tarvitsemme rokotusrekisterin lisäksi pääsyn muihin terveystapahtumiin niiden seikkojen selvittämiseksi, joilla on merkitystä asian kannalta. Mikäli rokotettujen ja rokottamattomien välillä on havaittavissa selvä ero, voidaan alkaa vetää johtopäätöksiä, Nohynek selittää.

Rokoteyksikön päällikkönä työskentelevän Nohynekin työnkuvaan kuuluu tiedotus terveydenhuollon ammattilaisille ja medioiden kautta myös tavallisille kansalaisille. Haittojen analysointi ei ole mediaseksikäs aihe, kuitenkin ihmiset tarvitsisivat tietoa huhujen kumoamiseksi. Esimerkiksi television asiaohjelmissa on annettu runsaasti tilaa muutamalle äänekkäälle rokotuksia vastustavalle henkilölle, jotka esiintyvät alan asiantuntijoina, mutta eivät usko tieteellisesti tehtyihin tutkimuksiin.

Helppo syntipukki

Rokotteet ovat helppo syntipukki selittämättömien oireiden ilmetessä, sillä ihmisillä on luonnollinen tarve saada selitys sairastumisiin. Parhaillaan käynnissä oleva tyttöjen rokotuskampanja HPV- eli human papilloma -virusta vastaan on sekin saanut osakseen voimakasta arvostelua siitä huolimatta, että käytettyä Cervarix-rokotetta on jaettu maailmalla jo yli 42 miljoonaa annosta. Minkään haitaksi luokiteltavan taudin ei ole havaittu lisääntyneen rokotetuissa.

Toista mieltä on Suomen terveysjärjestö ry, joka vielä tämän vuoden alussa oli nimeltään Suomen Luontaisterveyden liitto. Järjestön keulakuvana on lääkäri, joka väittää HPV-rokotteen aiheuttavan muun muassa kroonistunnutta kipuoireyhtymää, halvauksia, munasarjojen vajaatoimintaa, nivelkipuja sekä psykiatrisia ongelmia. Näistä ei Nohynekin mukaan ole kuitenkaan riittävästi tieteellistä näyttöä.

Vääristeltyä tietoa levittävän lääkärin puheisiin ei voida puuttua vaikkapa Valviran taholta. Puhua saa, toimiin puututaan hoitovirhetapauksissa. HPV-rokotuskampanjan kohdalla THL teki muuten poikkeuksen tiedotuslinjassaan ja perusti sivut ”tyttöjenjuttu. fi”, jossa on tietoa suoraan kansalaisille. Nohynekin mukaan ratkaisu vaikuttaa hyvältä.

— Pakkorokotuksiin ei Suomessa ryhdytä. Mutta kenellä on vastuu silloin, jos vanhemmat tekevät lapsen kannalta huonoja päätöksiä? Lapsella on oikeus saada tarkoin harkittuun kansalliseen ohjelmaan kuuluva rokotus. Esimerkiksi Yhdysvalloissa joillakin alueilla lasta ei oteta kouluun, mikäli rokotukset eivät ole kunnossa.

Tämän vuoden alussa Sammatissa yksi lapsi sairastui tuhkarokkoon ja ehti olla tartuttavana omassa koulussaan. Kyseisen Steinerkoulun oppilaista vain puolet oli rokotettuja. Terveysviranomaisten tehokkaiden toimien ansiosta epidemiaa ei syntynyt. Esimerkiksi Etelä-Italiassa vuonna 2002 koetun epidemian aikana lähes 40 000 lasta sairastui. Heistä 600 joutui sairaalahoitoon, 16 sai vammauttavan aivotulehduksen ja neljä kuoli.

— Sammatissa koulun lapsille tarjottiin rokotetta, mutta kaikki eivät sitä edelleenkään ottaneet. Joidenkin mukaan tuhkarokko on ”voimaannuttava” tapahtuma lapselle. Tottahan on, että sairastettu rokko tuo immuniteetin, mutta rokottamalla sen saisi paljon pienemmällä haitalla, Nohynek korostaa.

THL:lla on parhaillaan käynnissä organisaatiomuutos, jonka seurauksena noin kuudesosa toimintabudjetista on leikattava jo ensi vuonna.

— Rokotusohjelman kehittäminen tulee todennäköisesti kärsimään. Uusia rokotteita, jotka ovat arvioitu riittävän kustannusvaikuttaviksi, on jo nyt ollut vaikea saada kansalliseen ohjelmaan.

Tunnista asiantuntija

Jokainen vanhempi varmasti haluaa parasta lapselleen, mutta päätöksiä tehtäessä pitäisi kyetä tunnistamaan oikea asiantuntija. Ongelmia tulee eteen silloin, kun joudutaan tekemisiin terveydenhuollon harmaalla alueella liikkuvien toimijoiden kanssa.

— Esimerkiksi terapeutti-termi aiheuttaa epäselvyyttä. Sitä ei ole suojattu mitenkään, ja siksi meillä toimii terveydenhuollon reuna-alueilla mitä oudoimpia puoskareita, joiden ammattinimike saattaa kuulostaa uskottavalta, tiedebloggaaja, FT Tiina Raevaara toteaa.

On vaikea ymmärtää, mistä syystä koulutetut lääkärit asettuvat vastustamaan rokotuksia, joiden hyödyt ovat todistettu moneen kertaan. Raevaara arvelee, että taustalla on turhautuminen lääketieteen ammattilaisten yhteisöön, liialliseen byrokratiaan tai joihinkin tiettyihin hoitosuosituksiin.

— Ehkä he kaipaavat itselleen näkyvyyttä ja nostetta. Voi myös olla, että he yksinkertaisesti vain pitävät oppositiossa olosta, oli aihe mikä tahansa.

Rokotusten vastustajien argumentointi poikkeaa rokotealan asiantuntijoiden argumentoinnista. Vastustajat puhuvat mielellään yksittäistapauksista, joissa rokotteet nimetään syypäiksi. He kertovat tunteisiin vetoavasti sairastuneista ja kuolleista lapsista, vanhempien surusta ja avuttomuuden tunteesta vaikka heillä ei olisi näyttöä siitä, että rokotukset liittyisivät tapauksiin.

— Rokoteasiantuntijoilla ei ole samanlaista mahdollisuutta kertoa vaikuttavia tarinoita ihmiskohtaloista. Se, että 60 000 lasta vuodessa säästyy vaikkapa sikotaudilta, ei ole tarinana yhtään niin tunteisiin vetoavaa. Rokotusten vastustajien toimintatapana on myös toisto: samoja, moneen kertaan virheellisiksi osoitettuja argumentteja tuodaan aina uudelleen keskusteluun. Asiantuntijoille tämä on rasittavaa.

Oikean, tutkitun tiedon edelleen viemiseksi on tärkeää reagoida ilmi tuleviin väitteisiin ja epäilyihin nopeasti ja vilpittömästi. Tärkeää on myös, että rokotteiden sinänsä harvinaisia haittavaikutuksia ei kokonaan lakaista maton alle. Ihmiset pitävät epäilyttävänä, jos haitoista ei lainkaan puhuta. Pitää myös miettiä, kuka rokoteinformaation kohderyhmä on.

— Mielestäni THL on koko ajan parantanut tiedotustaan, Raevaara toteaa.

— Muutenkin tärkeintä olisi kertoa kaikesta positiivisesta, kuten että rokotekattavuus on Suomessa edelleen todella hyvällä tasolla ja että valtaosa luottaa rokotuksiin. Mitä enemmän ihmisille kerrotaan rokotusten laistajista, sitä helpommin niitä jätetään ottamatta.

Teksti Arja-Leena Paavola


Näennäistasapuolisuudesta tulisi luopua

Media haluaa usein juttuihinsa kaksi näkökulmaa. Tätä pidetään tasapuolisuuden osoituksena. Tiedeuutisia näkyy mediassa yhä enemmän — hyvä niin, mutta aika usein jutuissa asetetaan vastakkain aihetta monta vuotta tutkineen tutkijan kanta ja esimerkiksi uskomuslääketieteen edustajan mielipide. Myös rokotustutkijat ovat joutuneet tämän false-balance -tyylin ”uhreiksi”, kuten edellä olevasta jutusta käy ilmi.

Asia nousi esille eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan ja Helsingin yliopiston järjestämässä Tiedettä politiikkaan -keskustelutilaisuudessa 8. lokakuuta. Helsingin yliopiston emerituskansleri Kari Raivio esitteli siellä teesejään tutkitun tiedon käyttämisestä päätöksenteon pohjana.

Tiedeviestinnän merkityksestä tutkitun tiedon hyödyntämisessä ei eduskunnan tilaisuudessa ihmeemmin keskustelu, mutta juuri false-balance -kysymys nousi lyhyesti esille.

— Tutkittu tieto vastaan mielipide -asetelma pitäisi jo unohtaa, totesi yleisön joukosta Ylen tiedetoimittaja Leena Mattila ja sai kommenttinsa jälkeen tilaisuuden ainoat aplodit.

Kysymys/vastaus -jutussa kysyin Raiviolta tiedeviestinnän merkityksestä ja kahden näkökulman ”metsästyksestä”.

— Viestinnällä on merkitystä, sitä kautta kansalaiset muodostavat mielipiteensä, joka heijastuu poliitikkojen ajatteluun. Median tulisi luopua näennäistasapuolisuudesta, jonka varjolla kaiken karvaisille mielipiteille halutaan antaa yhtäläinen julkisuus, Raivio korosti.

Samaa teemaa käsiteltiin Turun yliopiston tieteentekijöiden seminaarissa YVV – EVVK? 18. lokakuuta. Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykkö puhui siellä siitä, onko yliopistoilla kaksi vai kolme tehtävää, allekirjoittanut yritti nostaa populaarin julkaisemisen arvostusta ja Suomen tiedetoimittajain pääsihteerinä marraskuun alusta aloittanut Ulla Järvi (kuvassa) puhui aiheesta ”Puhunko nyt vai vaikenenko iäksi – Tieteentekijän paikka mediassa”.

Ulla Järven mukaan BBC on käynnistänyt kampanjan false balance -asetelman kitkemiseksi. Mutta tapa istuu vahvana median klikkauksia ja vastakkainasetteluja hakevassa kerrontatavassa.

Kirsti Sintonen


  • Painetussa lehdessä sivu 28

ACATIIMI 8/14 tulosta | sulje ikkuna