8/14

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Kysymys-vastaus Kari Raivio

    ”Tiedeneuvonantajaa ei pidä mieltää yleisneroksi.” Helsingin yliopiston emeritus-kansleri Kari Raivio on selvittänyt valtioneuvoston kanslian pyynnöstä tutkitun tiedon hyödyntämistä päätöksenteossa.

    1) Miksi tutkittua tietoa kaivataan päätöksenteon tueksi juuri nyt?

    Valtioneuvoston kanslian johdolla ollaan kehittämässä hallintoa sen keskeisiltä osilta, mm. purkamalla ministeriöiden siiloja (on jopa puhuttu niiden lakkauttamisesta) ja edistämällä tutkitun tiedon käyttöä valmistelussa ja päätöksenteossa. Tätä palvelee valtioneuvoston päätös tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen uudistuksesta (mm. strategisen tutkimuksen neuvosto ja rahat Akatemiaan, Valtioneuvoston ”pikakassa”) ja pyrkimys kehittää neuvontaa tiedeasioissa.

    2) Tietoa on olemassa ja saatavilla. Miksi päätöksentekijät eivät löydä sitä?

    Tietoa on liikaakin olemassa, mutta päättäjät eivät tiedä, mistä luotettavaa ja puolueetonta tietoa voisi saada, eikä tiedon tuottajilla (yliopistot, tutkimuslaitokset) ole toimivia kanavia tiedon välittämiseksi.

    3) Miten päättäjä voisi paremmin erottaa huuhaan ja mutu-tiedon tutkitusta tiedosta?

    Jos päättäjällä tai virkamiehellä on tieteellistä lukutaitoa (peruskoulutus ja kriittinen mieli), päästään alkuun. Tiede on niin pitkälle erikoistunut, että alkuperäistutkimuksista on maallikon vaikea saada selkoa, mutta julkaisufoorumi antaa osviittaa, onko huuhaata vai ei. Puolueettomien asiantuntijoiden laatimat katsaukset ja yhteenvedot ovat hyvä lähde.

    5) Yksi keskeisistä ehdotuksistanne on valtioneuvoston tiedeneuvonantaja. Sosiaalisessa mediassa tämä on saanut jo lempinimen ”tiedevisiiri”. Näettekö vaaroja siitä, että valitusta henkilöstä kehittyisi eräänlainen visiiri?

    En tiedä mitä ”visiiri” tarkoittaa. On selvä että tällaisessa asemassa oleva henkilö edustaa monessa asiassa tiedemaailman kasvoja julkisuuteen. Siksi hänen on nautittava tiedeyhteisön mutta myös suuren yleisön luottamusta. Tiedeneuvonantajaa ei pidä mieltää yleisneroksi tai besserwisseriksi, vaan pikemminkin välittäjäksi tiedemaailman ja poliittisen prosessin välille (”honest broker”).

    6) Viime Acatiimissa oli juttu brittien hallituksen tiedeneuvonantajasta, joka sai kenkää, kun mielipiteet eivät olleet päättäjille mieleen. Millaisia ovat kansainväliset kokemukset tiedeneuvonantajista?

    Kyseessä oli yhden ministeriön, ei hallituksen, tiedeneuvonantaja, ja potkut antanut ministeri on saanut rankan palautteen ja tietääkseni itsekin kenkää. Vähän vastaavaa on tapahtunut EU:ssa, jonka tiedeneuvonantajalle on tiettyjen luonnonsuojelujärjestöjen taholta ehdotettu potkuja ja koko viran lakkauttamista, koska ko. järjestöt eivät tykänneet hänen GMO-kannanotoistaan. Muissa maissa, joissa tiedeneuvonantaja on, hän nauttii tietääkseni yleistä arvostusta.

    7) Pääministeri totesi jokin aika sitten, että hän kuuntelee ennemmin virkamiehiä kuin päivystäviä dosentteja. Ehdotatte Tiedeakatemian neuvottelukunnan yhteyteen asiantuntijarekisteriä, joka korvaisi päivystävät dosentit. (Sosiaalisessa mediassa kaivataan jo liikettä päivystävien dosenttien puolustamiseksi.) Miten tuon rekisterin asiantuntijat valitaan?

    Tuo ”päivystävä dosentti” –termi taitaa olla Loka Laitisen keksimä, mutta sen taustalla on aito ongelma, nimittäin päättäjien, virkamiesten ja median puutteelliset ja satttumanvaraiset kontaktit tiedemaailmaan. Siksi tietyt naamat kuluvat julkisuudessa, vaikka eivät aina edustaisikaan parasta asiantuntemusta. Kyllä pääministerin sopii kernaasti kuunnella virkamiehiä, jos he ovat tehtäviensä tasalla ja ottavat tiedetaustasta selkoa. Toisaalta Tuomioja hiljattain valitti, että hän saa vain mielipiteitä mutta ei kunnon analyysejä. Asiantuntijarekisteri pitäisi rakentaa päteviksi tunnustetuista tiedemaailman edustajista, jotka ovat antaneet suostumuksensa toimia tarvittaessa neuvonantajina.

    Kirsti Sintonen

    • Painetussa lehdessä sivu 14