8/12

  • pääsivu
  • sisällys
  • Ensimmäinen taiteen tohtori tutkimusjohtaja Päivi Hovi-Wasastjerna ja sadas taiteen tohtori Kirsikka Vaajakallio alan väitöskirjojen keskellä.

    Tohtorin tutkinto antaa vääntövoimaa

    Sadatta taiteen tohtoria juhlistettiin seminaarilla.

    Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu juhlisti sataa taiteen tohtoria Aleksis Kiven päivänä pidetyllä juhlaseminaarilla. Sadas taiteen tohtori väitteli elokuussa, mutta juuri seminaaria edeltävällä viikolla valmistui jo 103. tohtori.

    Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun tutkimusjohtaja ja tohtoriohjelman johtaja Päivi Hovi-Wasastjerna oli ensimmäinen taiteen tohtori. Hän väitteli vuonna 1991 silloisessa Taideteollisessa korkeakoulussa aiheenaan suomalaisen mainoskuvan historia.

    Taiteen tohtorien määrä on noussut huimasti: tämän vuoden aikana on valmistunut yhtä paljon taiteen tohtoreita kuin koko 1990-luvulla. Ja väitöstilaisuuksia on luvassa vielä loppusyksyn aikana.

    — Nyt tohtoriohjelmassa on kaikkiaan 307 väitöskirjan tekijää ja suosiomme on kovin kansainvälistä, tohtorikoulutettavia on 32 eri maasta, Hovi-Wasastjerna kertoi seminaaripuheessaan.

    Työelämän hallintaan liittyvät taidot ovat olennainen osa tohtorikoulutusta ja valmistuneet tohtorit ovatkin sijoittuneet hyvin. Yhä useampi työllistyy muualle kuin oman korkeakoulun palvelukseen.

    — Yrityksiin ja julkiselle sektorille sijoittuu kuitenkin vain 15 prosenttia tohtoreistamme. Luulisi, että taiteen tohtorin tutkinto olisi kovaa valuuttaa työmarkkinoilla, erityisesti kun luovilla aloilla on runsaasti kasvupotentiaalia, Hovi-Wasastjerna toteaa. Hän toivoo, että tohtorin tutkinto olisi yhä enemmän kelpoisuusvaatimuksena julkisen sektorin tehtäviin.

    Elokuussa väitellyt sadas taiteen tohtori Kirsikka Vaajakallio päätti 13-vuotiaana, että hänestä tulee teollinen muotoilija. Hän aloitti vuonna 2007 tutkijakoulussa ja suitsutti juhlaseminaarin puheessaan yhteisön ja hyvien ohjaajien merkitystä väitöstyön edistymiselle.

    — Uskon, että yhä enemmän tarvitaan ihmisiä, jotka hallitsevat sekä tieteenteon että projektityön, Vaajakallio tähdensi.

    100 taiteen tohtoria yhteiskunnassa -paneelikeskusteluun oli koottu eri sektoreilla toimivia taiteen tohtoreita.

    — Taidekasvatuksen alueella tehdään nykyisin päätöksiä aivan heppoisin perustein. Yhteiskuntalaivan suuntaamisessa tarvitaan tutkimusta, Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa opettava Sirkka Laitinen totesi.

    — Tohtorinväitös on intohimon ajokortti. On tärkeämpää, että se on tarpeellinen ennen kaikkea ihmiskunnalle — ei välttämättä yhteiskunnalle, Dionysos Films -yhtiössä toimitusjohtajana ja tuottajana toimiva taiteen tohtori Riina Hyytiä kuvasi.

    — Tämä on minun ammatillinen tutkintoni. Uteliaisuus, liikkuminen detaljien ja suurten kokonaisuuksien välillä, kyseenalaistamisen halu ja taito ovat väitöskirjan tekemisen tuomia avuja, luetteli Nokian palveluksessa Englannissa työskentelevä Heli Rantavuo.

    — Vaikka olin toiminut 13 vuotta opettajana, halusin päästä kisällistä mestarin tasolle. Tohtorin tutkinto on laadun merkki, kiteytti Viron taideakatemian Kärt Summatavet.

    ’To think systematically of anything’, toimintavarmuus ja taito tarttua eri asioihin. Näitä tarvitaan työelämässä ja näitä väitteleminen antaa, Elisa Oyj:ssa tutkimuspäällikkönä työskentelevä Esko Kurvinen tähdensi.

    Paneeliin osallistuneet taiteen tohtorit näkivät myös, että tutkinto antaa painoarvoa sanomiselle.

    — Olen voinut tehdä lobbaustyötä esimerkiksi eduskunnassa ihan eri lailla. Tutkinto antaa hyvää vääntövoimaa. Nyt ei tarvitse mennä kyykkyyn, kun ekonomi astuu viereen, kuvaili vuonna 2004 väitellyt Riina Hyytiä.

    teksti Kirsti Sintonen

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 32