8/12

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    Vaikeat vuodet, ilkeä indeksi, säästämisen taide

    Jos yliopistot olisivat edelleen valtiolla, henkilöstön palkankorotuksiin löytyisi rahat lisäbudjetista.

    Kun kaksi yliopistolaista kadulla kohtaavat, käy keskustelu usein talouden ongelmiin ja suuri päivittelyn aihe on indeksin puolittamisen ja leikkaamisen seuraukset. Ensi vuoden budjetissa se merkitsee esimerkiksi Helsingin yliopistossa 20 miljoonaa pois summasta, josta muun muassa palkat maksetaan. Jos yliopistot olisivat edelleen valtiolla, henkilöstön palkankorotusrahat budjetoitaisiin.

    Tilanne on tiedossa ensi vuoden osalta. Entä siitä eteenpäin? Indeksi oli valtion vastaantuloa kustannusten noususta. Ongelma on iso, sillä yliopistoilla henkilökustannukset ovat yli puolet budjetista. Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson ja hallituksen puheenjohtaja Antti Tanskanen eivät kriittisiä sanojaan säästelleet lehtihaastattelussa (Yliopistolainen 4/12 ).

    Loppua ei niukkuudelle ole edes näköpiirissä. Juhana Aunesluoma Helsingin yliopiston hallituksesta veikkaa, että 20 vuoden ajan maailmantaloudessa vaikuttanut nousukausi on ohitse ja globaalistikin on sopeutuminen ehkä koko tämän vuosikymmenen mittaiseen hitaan kasvun aikaan. Jos näin on, lähes kaikkialle levinnyt alakulo on vielä monen budjetoinnin ongelma.

    Aunesluomalla on näkökulmaa aikajanalla eteenpäin ja taaksepäin, yrityshistorioiden kirjoittamista ja nyt näkökulma Helsingin yliopiston Eurooppatutkimuksen verkoston johtajana. Yliopistotalouden sisältä päin –näkökulma tulee toimimisesta Helsingin yliopiston hallituksessa vuodesta 2009.

    Arjen ja juhlan merkit

    Haastattelupäivänä liput liehuvat, Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman Van Rompuy vierailee Suomessa. Pari tuntia sitten on tullut tieto EU:n rauhanpalkinnosta. Aunesluoman puhelin piippaa, kun toimittajat kysyvät haastatteluja. Arjen ja juhlan merkit vaihtelevat oudolla tavalla.

    Tavallisessa työarjessa Aunesluoma tuntee tekevänsä kaikkein merkittävintä opettaessaan nuoria. Vaikka kukaan iltauutisia katsova ei voi välttää tietoa taloudellisten aikojen vaikeuksista, Aunesluoma haluaa lietsoa optimismia.

    — Kahden vuosikymmenen kuluttua on tarjolla ennen kaikkea asiantuntijatöitä. Uuteen vaiheeseen pääseminen merkitsee taas kerran valtavaa muutosta yhteiskunnassa. Muutosta tekevät yliopistossa koulutetut asiantuntijat.

    Säästöliekillä

    Perinteisistä poikkeaviin säästöihin suomalaisissa yliopistoissa on menty, rekrytointikieltoihin ja jopa väen vähentämiseen tähtääviin yt-neuvotteluihin. Hankkeisiin ei löydy rahaa ja indeksin lisäksi Suomen Akatemian supistukset tuntuvat monessa yliopistossa todella merkittävästi. Aunesluoma ja Jyväskylän yliopiston tietojenkäsittelytieteen professori Jari Veijalainen ovat tottuneet katsomaan asioita organisaation sisältä. Veijalainen toimii tiedekuntaneuvostossa ja hänellä on pitkä ammattiyhdistysnäkökulma.

    Kuinka huono niin paljon puhuttu taloustilanne todella on? Molemmat näyttävät olevan synnynnäisiä optimisteja. Esimerkiksi Veijalainen on sitä mieltä, että jos tilanne jatkuu näin, niin mistään katastrofista ei ole kysymys. Taloudellisesti niukat puitteet yliopistolla ovat tuttuja, ja laitoksillakin eletään taloudellisesti hyvin erilaisia kuvioita. Vuosia jatkuessaan niukkuus kuitenkin näivettää vakavasti toimintaa.

    Jos normaalikeinoilla säästäminen ei onnistu, niin voitaisiinko omaisuutta myydä? Jos seurataan liikeelämän mallia niin monessa, niin miksi yliopisto ei myisi päärakennusta ja jäisi siihen vuokralle?

    Ei, sanoo Aunesluoma. Hänen mielestään meillä ja maailmalla hienot kampukset ovat osa ”brändiä”. Ne ovat meilläkin osa jopa vuosisataista jatkuvuutta. Pidemmän päälle tulee kalliiksi olla vuokratiloissa.

    Yliopistoilla on takana kampanja, jossa lahjoitukset tulivat 2,5-kertaisina kun valtio pisti osansa. Kampanja oli onnistunut ja jatkossa on yhä tavallisempaa kerätä rahaa tällä tavoin. Tosin vieläkin selvitellään, miten lahjoitusrahat piti sortteerata, jotta ehto kaksi ja puolikertaisuudesta täyttyy.

    Veijalainen on miettinyt yliopistouudistuksen liittyvää puhetta autonomisuudesta ja sitä, että raha kuitenkin on se todellinen määrääjä ja rajoittaja.

    — Rahaan tuijottaminen näkyy monissa seikoissa. Meillä oli paljon yhteistyötä Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen kanssa allianssin toimiessa. Kun OKM:n hankerahoitus loppui, loppui nopeasti tämän tyyppinen yhteistyökin, vaikka sitä pidettiin hyvänä ja tuloksiakin saatiin.

    Kun puhutaan rahasta, niin mistä puhutaan?

    Yhden tason ongelma on yliopiston talouteen liittyvän kielen muuttuminen. Kun tilanne on vaikea, miten kommunikoida kielellä, joka nyt suurelle osalle kohderyhmästä on vieras?

    Yritysten käyttämä talouskieli on asettunut yliopistojen tilinpäätöksiin. Tilinpäätöskielessä on konsernirakenne, liikevaihto tai voitto. Yliopistojen tehtävänä on edelleen opetus, tutkimus ja yhteiskuntaan suuntautuva kolmas tehtävä. Valmistuneista ei vielä yleisesti puhuta tuotteina tai lopputuotteina, mutta sellaistakin on kuultu.

    — Konserni, liikevaihto ja voitto ovat tilinpäätöksessä sanoja, jotka ontuvat eniten yliopiston ja yritysmaailman välillä, sanoo Aunesluoma.

    Rohkeasti uutta

    Kesällä 2012 eläkkeelle jäänyt Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen on mukana hankkeessa, jossa yliopistolle on tarkoitus luoda uutta. Turun yliopistoon ollaan perustamassa Yhdysvaltojen tutkimuksen instituuttia. Pitääkö siis yliopistonkin tehdä saneeraamisen perussäännön mukaan sama kuin yrityksissä, eli luoda uutta, kun samaan aikaan purkaa vanhaa. Rohkeasti molempia?

    — Hyviä esimerkkejä tehokkaista, onnistuneista yksiköistä ovat esimerkiksi Aleksanteri-instituutti Helsingissä ja eduskuntatutkimuksen yksikkö Turussa.

    Kun puhutaan ja kirjoitetaan toimimisesta nyt, on hyvä muistaa esimerkiksi 1970-luvun ja 1990-luvun dramaattiset vuodet. Virtanen muistaa, kuinka tasan 20 vuotta sitten oli todella tiukkaa, kunnes vuosikymmenen puolivälissä löytyi rahaa tutkimukselle. Silloin sitä käytettiin moniin merkittäviin hankkeisiin, joilla Suomen kilpailukyky vahvistui.

    — Toisenlaista aikaa eletään nyt. Yliopistolle sälytetään yhä enemmän tehtäviä ja odotuksia. Yliopistot suuremmastakin määrästä tehtäviä selviäisivät, jos niihin annettaisiin resurssit.

    teksti Tiina Huokuna

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 20