Yhdessä avoimemmiksi

Suomessa tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta linjaa tutkimusyhteisö. Muualla Euroopassa avoin tiede ja tutkimus ovat vahvasti ministeriöiden ohjaamaa.

Avoimesta tieteestä ja tutkimuksesta ollaan montaa mieltä. Avoimuutta halutaan lisätä, koska sen katsotaan lisäävän yhteiskunnallista vuorovaikutusta, takaavan tutkimuksen laadun, lisäävän tutkijoiden tasa-arvoa ja tehostavan tutkimusta. Lisäksi avoin tiede ja tutkimus muuttaa vahvasti, miten tutkimusta tehdään, miten sitä jaetaan ja lopulta mikä on tutkimuksessa oleellista. Riskejäkin nähdään tieteen autonomian vähenemisenä ja kustannusten kasvussa. Ei siis ihme, että tutkimuksen avoimuus ja sen edistäminen kiinnostaa ja herättää huolta!

Suomessa tieteen ja tutkimuksen avoimuudesta linjaa tutkimusyhteisö itsenäisesti. Muualla Euroopassa avoin tiede ja tutkimus on vahvasti ministeriöiden ohjaamaa. Sen sijaan Suomessa on valittu toisenlainen toimintamalli, jossa tutkimusyhteisö ohjaa avoimuuden kehittymistä.

Avoimen tieteen koordinaatio — kuka ja miten

Kun opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) Avoin tiede ja tutkimus -hanke päättyi 2018, antoi OKM Tieteellisten seurain valtuuskunnalle tehtäväksi edistää avointa tiedettä yhteistyössä koko tutkimusyhteisön kanssa. Siitä alkoi uudenlaisen yhteisöllisen ohjaamisen kehittäminen, sillä valmiita malleja tutkimusyhteisön suoralle tiedepoliittiselle päätöksenteolle ei ollut.

Näin syntyneen Avoimen tieteen koordinaation ytimessä on sen oman toiminnan avoimuus, yhteisöllisyyden tukeminen, riippumattomuus tieteenaloista tai organisaatioista sekä luotettavuus tutkimusyhteisön äänen yhdistäjänä. Näiden pohjalta on luotu yhteisen kehittämisen väyliä, joihin osallistuvat sekä organisaatiot että tutkimuksentekijät ja -tukijat. Koska perustana on yhteisöllisyys, muutoksia toimintaan tehdään kokemuksen kertyessä.

Avoimen tieteen ja tutkimuksen koordinaation tehtävänä on edistää suomalaisen tutkimuksen avoimuutta. Avoimuuden lisääminen vaatii muutoksia tapoihin, joilla tutkimusta suunnitellaan, tehdään ja jaetaan. Muutokset taas vaativat yhteistä visiota, sitä tarkentavia konkreettisia tavoitteita sekä toimenpiteitä vision ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi koordinaatiossa on tehty paljon työtä, jotta tutkimusyhteisö saisi yhteisesti linjattua suhteensa avoimeen tutkimukseen.

Koordinaatio aloitti virallisesti toimintansa 2019 alussa ja sen toiminta on nopeasti kehittynyt yhteisölliseksi yhteisten asioiden edistämiseksi. Koordinaation ytimessä on organisaatioiden edustajista koostuva ohjausryhmä. Sen tehtävänä on sitouttaa organisaatioiden johto avoimen tieteen ja tutkimuksen yhdessä luotuihin linjauksiin ja kannustaa organisaatioita tukemaan ja toteuttamaan linjauksia. Ohjausryhmä hyväksyy linjaukset, joita luonnostelevat avoimella kutsumenettelyllä kootut asiantuntija- ja työryhmät. Ryhmiin on saatu laajasti jäseniä, jotka edustavat asiantuntijuutta tutkimusyhteisön erilaisissa organisaatioissa ja toiminnoissa.

Yhteinen julistus suomalaiselle avoimelle tieteelle ja tutkimukselle

Mikä on suomalaisen avoimen tieteen ja tutkimuksen visio? Miksi me teemme työtä avoimuuden lisäämiseksi? Suomalainen avoimen tutkimuksen julistus hakee näihin kysymyksiin vastausta ja toimii koko avoimuuden edistämisen keskeisenä ohjeena ja suunnannäyttäjänä.

Miten luodaan yhteisöllisesti julistus asioista, jotka ovat väistämättä sekä keskeneräisiä että jatkuvassa kansainvälisessä murroksessa? Koordinaation toimintatavaksi on muodostunut, että ensimmäinen luonnos luodaan yhteisöllisesti pienessä ryhmässä, ohjausryhmä hyväksyy luonnoksen ja se avataan koko yhteisön kommentoitavaksi. Tämän jälkeen jatketaan seuraavan luonnoksen valmistelua kommenttien pohjalta. Kiertoa jatketaan kunnes yhteinen ajatus kirkastuu ja sille löytyy sanat, jotka yhdessä hyväksytään ja joiden avulla voidaan muuttaa ja ohjata toimintaa.

Suomalaisen avoimen julistuksen avoin kommentointikierros käytiin syys-lokakuussa 2019. Julistuksen tavoitteena on sitouttaa suomalainen tutkimusyhteisö yhteiseen avoimuuden edistämisen työhön. Suurimpana haasteena sitoutumisessa on työn keskeneräisyys — tarvitaan sitoutumista linjauksiin, joita vielä valmistellaan. Ilman sitoutumista linjausten valmistelu taas on vaikeaa ja niiden toimeenpano satunnaista.

Julistuksen ajatuksena onkin sitoutuminen yhteiseen päämäärään ja sen tavoitteluun. Se ei määrää tapaa, jolla visio toteutuu, vaan kertoo, että suomalainen tutkimusyhteisö yhdessä etsii tapoja saavuttaa itselleen asettamansa avoimuuden vision. Yhteinen visio tarkentuu linjausten valmistuessa ja linjausvalmisteluun toivotaan koko tutkimusyhteisön osallistumista. Jokaisen tutkijan tai organisaation ei tarvitse tavoitella visiota samalla tavalla, mutta julistuksessa jokainen sitoutuu tavoittelemaan sitä ja ottaa tavoitteiden saavuttamisen vakavasti.

Yhteisöllisyyden vaivan palkka

Avoimuutta voitaisiin edistää myös määräyksillä ja vaatimuksilla, joiden tehoa voisi lisätä sitomalla ne rahoitukseen. Suomessa on valittu ehkä hitaampi ja työläämpi, mutta toivottavasti myös vaikuttavampi tie. Yhdessä tehtynä avoimuus rakentuu pysyvämmin osaksi tutkimustyötä. Ajoittain laaja yhteistyö voi näyttäytyä jopa poukkoilevalta, kun tulevista linjauksista pyritään yhteisymmärrykseen ja luonnosten sisällöt hakevat muotoaan. Toisaalta tämä on oletettavaa prosessissa, jossa moniääninen suomalainen tutkimusyhteisö tavoittelee yhteistä näkemystä näin laajoihin tiedepoliittisiin kysymyksiin. Koordinaatiotyön tavoitteena on sovittaa erilaiset äänet lopulta yhteen.

Tässä työssä on myös mahdollisuus nostaa tutkimusyhteisön tärkeitä ohjaavia toimintoja ja tarkastella niitä samanaikaisesti avoimuudenkin näkökulmasta. Yksi näistä toiminnoista on tutkijanarviointi: miten tutkimustyössä meritoidutaan ja onko avoimuudella rooli tutkijan mahdollisuuksien edistäjänä. Pian valmistuvassa suosituksessa vastuulliseen tutkijanarviointiin onkin hyödynnetty samaa yhteiskirjoittamisen mallia. Yhteisesti tehtynä se tukee pysyvää muutosta kohti avoimuutta.



teksti Henriikka Mustajoki
kehittämispäällikkö, Avoin tiede
Tieteellisten Seurain Valtuuskunta TSV

Painetussa lehdessä sivu 34