Dosentti Leena Suurpää, professori Jouko Rikkinen ja apulaisprofessori Aleksi Vuorinen aloittivat Toden näköinen tieto -luentosarjan Helsingin yliopiston Tiedekulmassa 2. lokakuuta.

Toden näköinen tieto

Miten tiede toimii ja kuinka luotettavaa tieto on? Syksyn Studia generalia -sarja on ollut tärkeiden kysymysten äärellä.

— Elämme nyt digitaalisuuden aikakaudella kolmannen tiedon vallankumouksen keskellä 5000 vuotta kirjoitustaidon ja 600 vuotta kirjapainotaidon keksimisen jälkeen, totesi professori Markku Löytönen.

— Tätä aikaa kuvaa se, että kuka tahansa voi olla netin välityksellä kaksisuuntaisessa vuorovaikutuksessa kenen kanssa tahansa, eikä tarvitse välittää, perustuuko viesti tutkittuun tietoon vai onko se oma keksintö. Somen kautta tulevaa kilpailevaa viestiä on myös äärimmäisen vaikea torjua rationaalisin argumentein.

Dosentti Marjaana Lindemanin mukaan ihmiset ovat evoluution aikana oppineet tiedon vastaanottamisessa luottamaan intuitioonsa eli sisäiseen näkemykseen, ja sillä onkin ollut lajin kehityksessä suuri merkitys. Vaikka tänä päivänä samaa merkitystä ei enää ole, intuitiivisiin prosesseihin vetoava informaatio yhä kuulostaa uskottavalta, vaikka onneksi monenlaiset humpuukikäsitykset ovat vuosituhansien aikana vähentyneet.

— Analyyttinen ja intuitiivinen ajattelu on universaalia toimintaa. Suurin osa ihmisistä on sekatyyppejä, mutta yksilöiden välisiä eroja esiintyy paljon.

Lindeman kertoi, että erilaiset ajattelutyylit selittävät huomattavasti enemmän virheellisistä uskomuksista kuin ihmisten älykkyys tai koulutus. Ajattelutyylejä tutkitaankin nykyään paljon, koska niiden selitysvoima on suuri.

Lindemanin mukaan intuitiiviset prosessit perustuvat aina sisällöllisen samankaltaisuuden tai ajallisen yhteyden välisiin assosiaatioihin. Ne ovat myös kokemusperäisiä, mistä seuraa luontainen arvostus kokemuksia kohtaan. Jos tieto ei esimerkiksi vastaa omia poliittisia näkemyksiä, se ei tunnu omalta ja sitä on vaikea ottaa vastaa.

— Tiede on vain ja ainoastaan kehittynyt poistamaan henkilökohtaisiin kokemuksiin liittyviä virhelähteitä. Kokemusasiantuntijuutta ja tieteellistä tietoa ei silti saisi laittaa vastapooleihin, koska ne eivät ole samanarvoisia.

Some ja totuuden jälkeinen aika

Tunteet ja uskomukset vaikuttavat julkisen mielipiteen muodostukseen enemmän kuin objektiiviset tosiasiat. Erityisesti netissä leviää tehokkaasti "uutisen näköisiä" juttuja, jotka eivät kuitenkaan ole totta.

— Ihmiset toimivat intuitiivisesti ja sosiaalisesti, mistä seuraa vinoumia kognitiiviseen tiedonkäsittelyyn. Elämää ei eletä tieteellisen tiedon varassa ja tunteita herättävää tietoa jaetaan herkimmin eteenpäin, sanoi tutkija, VTT Tuukka Ylä-Anttila.

Vastatiedoksi taas kutsutaan poliittisesti motivoitunutta, niin sanottua vaihtoehtoista tietoa, joka selittää tiettyjen ryhmien kokemia vääryyksiä. Populismin tutkija Ylä-Anttilan mukaan juuri Internet äärimmäisen demokraattisena viestintävälineenä on erityisen yhteensopiva kansan äänen tuomiseksi julki. Siinä kun ei ole portinvartijoita ja sanoma herättää vielä vastakaikuakin. Huomiotalous eli eniten tunteita herättävät mielipiteet ovat somessa valttia.

— Vastatiedon levittämiselle on verkossa hyvin otolliset olosuhteet, joten populististen liikkeiden hyvä näkyvyys siellä ei yllätä.

Vaikka tieto on nykyään helposti saatavilla, kaiken tiedon luotettavuutta ei voi Ylä-Anttilan mukaan arjessa helposti selvittää, joten yksikin virheellinen tieto saattaa romuttaa luottamusta koko asiantuntijuusjärjestelmään.

Tutkitun tiedon mahdollisuudet mediakilpailussa

Onko tiedeyhteisöllä keinoja vastata, jotta tutkittu tieto ei huku netin huuhaa-tiedon tulvaan, yleisössä kysyttiin.

— Koska tutkitun tiedon taustat ovat argumentatiivisia ja vaikeita, pelkään, että sen kilpailu vaikka mehukkaiden salaliittoteorioiden kanssa ei onnistu, arveli professori Kimmo Rentola. Lääketieteellä tässä tosin saattaisi olla mahdollisuuksia.

Ylä-Anttila taas otaksui, että jos lähtee ajamaan takaa tunteisiin vetoavia yksinkertaistuksia, luultavasti tulee välittäneeksi tietoa, joka ei vastaa tutkittua tietoa asian taustalla. Näin varsinkin yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa.

— Keinot päästä mukaan poliittiseen päätöksentekoon ovat varmasti olemassa, kunhan tutkitulle tiedolle ja politiikalle löydetään nykyistä parempi keskusteluyhteys, painotti Löytönen. Tutkimus ja tieto ovat poliittisissa päätöksissä joka tapauksessa keskeisessä osassa.

Mitä taas tulevaisuuden median käyttäjiin tulee, Lindeman kehotti lisäämään medialukutaidon osuutta koulujen opetussuunnitelmissa.

---