Positiivinen popularisoija
Pöntöt opetusansioista ja tiedekynä
tutkimuksen popularisoinnista.
Vuoden tieteentekijä Ilari Sääksjärvellä
on positiivinen ote yliopistotyöhön.
Ilari Sääksjärven työhuoneen hyllyllä heti
perhekuvien takana on neljä linnunpönttöä.
Kolme on varsin perinteisen näköisiä,
mutta neljäs eli uusin on futuristinen vihertävä
pönttö. Turun yliopiston biologian
opiskelijat palkitsevat Vuoden opettajan
pönttöpalkinnolla ja Ilari Sääksjärvi on saanut
tämän kunnian neljä kertaa — vuosina
2005, 2007, 2008 ja 2010.
Sääksjärvi arvostaa kovasti saamiaan palkintoja.
— Opiskelijoilta tullut palaute on yksi tärkeimmistä.
Se auttaa jaksamisessa. Opiskelijat tuovat aina uutta
intoa tähän touhuun.
Ilari Sääksjärvi pitää opetusta myös eräänlaisena
tutkimusmenetelmänä: se pakottaa kertomaan asiat
eri lailla, avaamaan tutkimuksen tuloksia ja tieteellistä
tekstiä. Opiskelijoiden kysymykset luovat uusia näkökulmia.
Vaikka Sääksjärvi ei toimi perinteisessä opetustehtävässä,
opetusta hänen työhön kuuluu paljon – noin
150—220 lähiopetustuntia vuodessa. Työajasta kuluukin
opetukseen, tutkimukseen ja hallinnollisiin tehtäviin
kaikkiin lähes yhtä suuret prosenttiosuudet.
Valitessaan Ilari Sääksjärven Vuoden tieteentekijäksi
Tieteentekijöiden liitto arvosti juuri hänen
ansioitaan opetustehtävissä sekä monipuolisuuttaan
yliopistojen keskeisten tehtävien hoitajana. Liitto julkisti
Vuoden tieteentekijän Nuorten tutkijoiden klubi
-tapahtumassa Oulussa 11. syyskuuta.
Hyönteistutkijan El Dorado
Innokas biologin alku oli jo alakoulussa kiinnostunut
lintujen bongailusta ja tutkimisesta, mutta opintojen
edetessä lukion biologian ja maantieteen opettajan
vakuuttelu ”niitä tutkitaan jo liikaa” vaihtoi fokuksen
hyönteisiin. Vuonna 2003 valmistunut väitöskirja käsitteli
Perun Amazonian hyönteislajiston monimuotoisuutta.
Amazonian sademetsissä Sääksjärvi onkin
käynyt jo parikymmentä kertaa ja seuraava tutkimusmatka
on edessä joulukuussa. Nyt tulee perhekin, perulainen
vaimo ja kaksi tytärtä mukaan.
Vuodesta 1998 lähtien Sääksjärvi on tutkinut
Amazonian ahmaspistiäisten monimuotoisuutta.
Ahmaspistiäiset on loispistiäisten lajirikkain ryhmä.
Trooppisissa loispistiäisissä riittää tutkittavaa, sillä
niistä noin 90 prosenttia on edelleen tieteelle tuntemattomia.
— Suomessa on tavattu yli 2 600 ahmaspistiäislajia,
kun taas Perussa, joka on eliölajistoltaan yksi
maapallon monimuotoisimmista valtioista, niitä on
listattu vain vaivaiset 391. Tieteelle tuntemattomia
lajeja löytyy jokaisella tutkimusmatkalla.
Työhuoneessaan Sääksjärvi esittelee innolla
hyönteislaatikkoa, jossa on kymmeniä pieniä ja vielä
pienempiä sademetsäloispistiäisiä rintarinnan.
— Kiehtovia otuksia. Niiden pistin toimii kuin
pora, jolla ne poraavat isäntäyksilöön munansa. Suurin
osa niiden isännistä on muita hyönteisiä, mutta
jotkin lajit ovat erikoistuneet loisimaan hämähäkeissä
tai munimaan niiden munapusseihin. Isäntäyksilön
loppuelämä on vain toimia ravintona kehittyvälle uudelle
loispistiäiselle. Loisinta tappaa isännän lopulta.
”Amazonian ja Andien ahmaspistiäisten hyönteislaatikot
kätkevät sisäänsä tuntemattoman maailman —
2000-luvun hyönteistutkijan ’El Doradon’. Tuo maailma
on juuri sellainen, josta pikkupoikana haaveilin lukiessani
vanhemmiltani lahjaksi saamaani Anthony Smithin kirjaa Mato Grosso — koskematon maa.”
Näin Ilari Sääksjärvi kuvaa tutkimustyötään Luonnon
Tutkija -lehdessä (1/2011).
Populaaria kynäilyä tieteestä
Opetuksen ja tutkimuksen rinnalla Sääksjärvi rakastaa
kirjoittamista ja tieteen popularisointia. Hän
luonnehtii sitä opetuksen kaltaiseksi tutkimusmenetelmäksi,
joka pakottaa kertomaan asiat eri sanoin.
Samalla se avaa uusia näkövinkkeleitä.
— Populaaria tekstiä ei arvosteta tarpeeksi esimerkiksi
yliopistollisten tehtävien täytöissä. Tämä on
outoa, koska useita pienten erikoisalojen tieteellisiä
julkaisuja ei lue kuin ehkäpä muutama kymmenen
muuta tutkijaa, kun taas yhdellä populaarilla tiedekirjalla
voi olla tuhansia lukijoita. Tietokirjat ovat
usein kuin laajoja review-artikkeleita, joihin on yhdistetty
satojen tieteellisten tutkimusten tulokset.
Ainakin omasta mielestäni tietokirjojen kirjoittaminen
on yhtä vaativaa kuin tieteellisten artikkeleiden.
Sääksjärvi haluaa kuitenkin uskoa, että kiihkeässä
rahoituskilpailussa myönteisen päätöksen saaminen
voi olla kiinni myös siitä, että päättäjät ovat lukeneet
hakijan kirjoittaman jutun vaikkapa Helsingin Sanomien
tiedesivuilta. Ansioistaan tieteen yleistajuistajana
Sääksjärvi sai Koneen Säätiöin Vuoden Tiedekynä
–palkinnon vuonna 2011.
Sääksjärvi on kirjoittanut tieteestä myös lapsille.
Vuonna 2009 ilmestyi lasten tietokirja Tutkimusmatka
sademetsään. Lisäksi hän on ollut alusta saakka mukana
suuren suosion saaneessa Lasten yliopistossa ja
kierrellyt puhumassa lastentarhoissa ja kouluissa.
— Lasten yliopisto on parasta peeärrää Turun yliopistolle.
Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla siellä
kertomassa muun muassa sademetsistä ja tutkimusmatkoista.
Lapset ovat ihan älyttömän kiinnostuneita
— heiltä kuulee usein fiksumpia kysymyksiä kuin
aikuisilta.
Lisäksi Ilari Sääksjärvi on ollut mukana lasten tiedeleireillä
Seilin saarella tunnistamassa mm. lasten
hyönteisnäytteitä.
Rekrytointien läpinäkyvyys vähentynyt
Sääksjärvi on huolissaan suomenkielisen tieteellisen
julkaisemisen tilasta.
Opiskelijoista huomaa jo graduvaiheessa, että
suomi uhkaa jäädä englannin jalkoihin. Tutkijaslangi
valtaa alaa ja hyvät suomenkieliset vastineet unohtuvat.
Tämä on varmaan luonnontieteissä vielä suurempi
ongelma kuin humanistisissa tieteissä.
Ilari Sääksjärvi on siitä erikoinen nuorehko tieteentekijä,
että hän pääsi vakivirkaan lähes heti
väittelyn jälkeen. Hän on toiminut Turun yliopiston
eläinmuseossa ensin amanuenssina ja vuodesta 2010
sen museonhoitajana ja esimiehenä.
Täytyy myöntää, että vakinainen työsuhde antaa
vähän enemmän vapauksia, vaikkapa kirjoittamiseen
ja sanomiseen suomeksi, hän naurahtaa.
Vaikka Sääksjärvi on ilmiselvästi poikkeuksellisen
positiivinen tieteentekijä, häntä harmittaa tieteen
kielen köyhtymisen lisäksi rekrytointien läpinäkyvyyden
vähentyminen nyky-yliopistoissa.
— Julkaisuluettelon pituus ratkaisee usein lähes
kaiken. Hallinnollista kokemusta ja ansioita yliopiston
kolmannen tehtävän hoitamisessa ei arvosteta
rekrytoinneissa eikä palkkauksessakaan tarpeeksi.
Kuinka moni nuori tutkija tai opettaja haluaa kirjoittaa
suomeksi ja pätevöityä yliopistohallinnossa, jos
sitä ei palkita millään tavalla? Se on kysymys, jota yliopistoissa
kannattaisi miettiä tarkkaan.
Lisäksi Sääksjärvi kantaa huolta nuorten jatkoopiskelijoiden
asemasta. Heidän on yhä vaikeampaa
löytää paikkaansa akateemisella uralla. Tiukka kilpailu
ja epävarmuus rahoituksesta varjostaa nuorten
tulevaisuuden suunnitelmia.
Museo on myös tutkimus- ja opetuslaitos
Ilari Sääksjärvelle on kertynyt koko joukko oman yliopistonsa
ja alansa luottamustehtäviä. Hän on toiminut
elokuun alusta Turun yliopiston biologian laitoksen
varajohtajana ja jos vuosia tiedekunnan johtokunnassa
ja laitosneuvostossa. Vuodesta 2009 lähtien
Sääksjärvi on ollut jäsenenä myös Suomen luonnontieteellisen
keskusmuseon johtokunnassa.
Luonnontieteellisten museoiden ja kasvitieteellisten
puutarhojen tilanne onkin Suomen maassa
jatkuvasti esillä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ns.
reformiryhmä esitti keväällä, että Luonnontieteellinen
keskusmuseo irrotetaan yliopistosta opetus- ja
kulttuuriministeriön alaiseksi erilliseksi tilivirastoksi.
OKM ei ole ideasta innostunut.
—’Museo’-sana ei ole hyvä termi kuvaamaan
luonnontieteellisten museoiden toimintaa kokonaisuudessaan,
koska tieteellinen tutkimus ja myös siihen
perustuva korkein opetus on niissä tärkeässä roolissa.
Lisäksi luonnontieteellisten museoiden asema
eri kaupungeissa ja yliopistojen yhteydessä on kovin
erilainen, esimerkiksi Kuopiossa ja Jyväskylässä tehdään
yhteistyötä kaupungin kanssa ja Turussa luonnontieteelliset
museot ja kasvitieteellinen puutarha
toimivat osana yliopiston Biologian laitosta.
Turun yliopiston eläinmuseo ei ole tällä hetkellä
avoinna yleisölle, mutta päiväkoti- ja koululaisryhmät
ym. ovat tervetulleita ihmettelemään eläinmaailman
ihmeitä erikseen sovittavina aikoina.
Luonnontieteelliset museot eivät sovi Museovirastonkaan
pirtaan.
— Museovirasto kysyy meiltäkin vuosittain kävijätilastoja,
joilla emme pysty koreilemaan. Kävijämäärän
suhde rahoitukseen ei anna todellista kuvaa
toiminnastamme. Näyttely- ja valistustoiminnan lisäksi
olemme tuottelias tutkimus- ja opetusyksikkö.
Olenkin esittänyt, että Museoviraston raportointia
pitäisi tältä osin muuttaa, mutta vielä se ei ole mennyt
läpi.
Sääksjärvi toivoo, että järki voittaa ja päättäjät
kuitenkin lopulta ymmärtävät luonnontieteellisen
museoiden arvon. Luonnontieteelliset kokoelmat
on rakennettu sekä tutkimusta, opetusta että yhteiskuntaa
varten. Miljoonien tieteellisten eläin- ja kasvinäytteiden
kokoelmat muodostavat satojen vuosien
jatkumon, joka kertoo esimerkiksi luonnossa tapahtuvista
muutoksista.
Ilari E. Sääksjärvi
- syntynyt 1976 Lavialla, asuu Naantalissa
- ylioppilas, Kastun luonnontiedelukio, Turku, 1995
- filosofian tohtori, eläintiede, Turun yliopisto, 2003
- eläintieteen dosentti, Turun yliopisto, 2009
- Turun yliopiston eläinmuseon museonhoitaja 2010-
- noin 27 kansainvälistä tieteellistä artikkelia, tietokirjoja,
yksi lastenkirja ja suuri joukko popularisoituja
artikkeleita suomalaisissa lehdissä
- Vuoden opettaja 2005, 2007, 2008, 2010 (Biologian
laitos, TY)
- Risto Tuomikosken Biologisen taksonomian vuosipalkinto,
2008
- Vuoden Tiedekynä -palkinto, 2011
- Tieteentekijöiden liiton valitsema Vuoden tieteentekijä
2012
- naimisissa, 7- ja 5-vuotiaat tyttäret Kaisu ja Kiara
- harrastukset: pyöräily, vapaa-aika kuluu mukavasti
perheen tytärten harrastuksissa
teksti Kirsti Sintonen
kuva Timo Jakonen
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 18
|