Positiivinen popularisoija

Pöntöt opetusansioista ja tiedekynä tutkimuksen popularisoinnista. Vuoden tieteentekijä Ilari Sääksjärvellä on positiivinen ote yliopistotyöhön.

Ilari Sääksjärven työhuoneen hyllyllä heti perhekuvien takana on neljä linnunpönttöä. Kolme on varsin perinteisen näköisiä, mutta neljäs eli uusin on futuristinen vihertävä pönttö. Turun yliopiston biologian opiskelijat palkitsevat Vuoden opettajan pönttöpalkinnolla ja Ilari Sääksjärvi on saanut tämän kunnian neljä kertaa — vuosina 2005, 2007, 2008 ja 2010.

Sääksjärvi arvostaa kovasti saamiaan palkintoja.

— Opiskelijoilta tullut palaute on yksi tärkeimmistä. Se auttaa jaksamisessa. Opiskelijat tuovat aina uutta intoa tähän touhuun.

Ilari Sääksjärvi pitää opetusta myös eräänlaisena tutkimusmenetelmänä: se pakottaa kertomaan asiat eri lailla, avaamaan tutkimuksen tuloksia ja tieteellistä tekstiä. Opiskelijoiden kysymykset luovat uusia näkökulmia.

Vaikka Sääksjärvi ei toimi perinteisessä opetustehtävässä, opetusta hänen työhön kuuluu paljon – noin 150—220 lähiopetustuntia vuodessa. Työajasta kuluukin opetukseen, tutkimukseen ja hallinnollisiin tehtäviin kaikkiin lähes yhtä suuret prosenttiosuudet.

Valitessaan Ilari Sääksjärven Vuoden tieteentekijäksi Tieteentekijöiden liitto arvosti juuri hänen ansioitaan opetustehtävissä sekä monipuolisuuttaan yliopistojen keskeisten tehtävien hoitajana. Liitto julkisti Vuoden tieteentekijän Nuorten tutkijoiden klubi -tapahtumassa Oulussa 11. syyskuuta.

Hyönteistutkijan El Dorado

Innokas biologin alku oli jo alakoulussa kiinnostunut lintujen bongailusta ja tutkimisesta, mutta opintojen edetessä lukion biologian ja maantieteen opettajan vakuuttelu ”niitä tutkitaan jo liikaa” vaihtoi fokuksen hyönteisiin. Vuonna 2003 valmistunut väitöskirja käsitteli Perun Amazonian hyönteislajiston monimuotoisuutta. Amazonian sademetsissä Sääksjärvi onkin käynyt jo parikymmentä kertaa ja seuraava tutkimusmatka on edessä joulukuussa. Nyt tulee perhekin, perulainen vaimo ja kaksi tytärtä mukaan.

Vuodesta 1998 lähtien Sääksjärvi on tutkinut Amazonian ahmaspistiäisten monimuotoisuutta. Ahmaspistiäiset on loispistiäisten lajirikkain ryhmä. Trooppisissa loispistiäisissä riittää tutkittavaa, sillä niistä noin 90 prosenttia on edelleen tieteelle tuntemattomia.

— Suomessa on tavattu yli 2 600 ahmaspistiäislajia, kun taas Perussa, joka on eliölajistoltaan yksi maapallon monimuotoisimmista valtioista, niitä on listattu vain vaivaiset 391. Tieteelle tuntemattomia lajeja löytyy jokaisella tutkimusmatkalla.

Työhuoneessaan Sääksjärvi esittelee innolla hyönteislaatikkoa, jossa on kymmeniä pieniä ja vielä pienempiä sademetsäloispistiäisiä rintarinnan.

— Kiehtovia otuksia. Niiden pistin toimii kuin pora, jolla ne poraavat isäntäyksilöön munansa. Suurin osa niiden isännistä on muita hyönteisiä, mutta jotkin lajit ovat erikoistuneet loisimaan hämähäkeissä tai munimaan niiden munapusseihin. Isäntäyksilön loppuelämä on vain toimia ravintona kehittyvälle uudelle loispistiäiselle. Loisinta tappaa isännän lopulta.

”Amazonian ja Andien ahmaspistiäisten hyönteislaatikot kätkevät sisäänsä tuntemattoman maailman — 2000-luvun hyönteistutkijan ’El Doradon’. Tuo maailma on juuri sellainen, josta pikkupoikana haaveilin lukiessani vanhemmiltani lahjaksi saamaani Anthony Smithin kirjaa Mato Grosso — koskematon maa.”

Näin Ilari Sääksjärvi kuvaa tutkimustyötään Luonnon Tutkija -lehdessä (1/2011).

Populaaria kynäilyä tieteestä

Opetuksen ja tutkimuksen rinnalla Sääksjärvi rakastaa kirjoittamista ja tieteen popularisointia. Hän luonnehtii sitä opetuksen kaltaiseksi tutkimusmenetelmäksi, joka pakottaa kertomaan asiat eri sanoin. Samalla se avaa uusia näkövinkkeleitä.

— Populaaria tekstiä ei arvosteta tarpeeksi esimerkiksi yliopistollisten tehtävien täytöissä. Tämä on outoa, koska useita pienten erikoisalojen tieteellisiä julkaisuja ei lue kuin ehkäpä muutama kymmenen muuta tutkijaa, kun taas yhdellä populaarilla tiedekirjalla voi olla tuhansia lukijoita. Tietokirjat ovat usein kuin laajoja review-artikkeleita, joihin on yhdistetty satojen tieteellisten tutkimusten tulokset.

Ainakin omasta mielestäni tietokirjojen kirjoittaminen on yhtä vaativaa kuin tieteellisten artikkeleiden.

Sääksjärvi haluaa kuitenkin uskoa, että kiihkeässä rahoituskilpailussa myönteisen päätöksen saaminen voi olla kiinni myös siitä, että päättäjät ovat lukeneet hakijan kirjoittaman jutun vaikkapa Helsingin Sanomien tiedesivuilta. Ansioistaan tieteen yleistajuistajana Sääksjärvi sai Koneen Säätiöin Vuoden Tiedekynä –palkinnon vuonna 2011.

Sääksjärvi on kirjoittanut tieteestä myös lapsille. Vuonna 2009 ilmestyi lasten tietokirja Tutkimusmatka sademetsään. Lisäksi hän on ollut alusta saakka mukana suuren suosion saaneessa Lasten yliopistossa ja kierrellyt puhumassa lastentarhoissa ja kouluissa.

— Lasten yliopisto on parasta peeärrää Turun yliopistolle. Olen ylpeä siitä, että olen saanut olla siellä kertomassa muun muassa sademetsistä ja tutkimusmatkoista. Lapset ovat ihan älyttömän kiinnostuneita — heiltä kuulee usein fiksumpia kysymyksiä kuin aikuisilta.

Lisäksi Ilari Sääksjärvi on ollut mukana lasten tiedeleireillä Seilin saarella tunnistamassa mm. lasten hyönteisnäytteitä.

Rekrytointien läpinäkyvyys vähentynyt

Sääksjärvi on huolissaan suomenkielisen tieteellisen julkaisemisen tilasta.

Opiskelijoista huomaa jo graduvaiheessa, että suomi uhkaa jäädä englannin jalkoihin. Tutkijaslangi valtaa alaa ja hyvät suomenkieliset vastineet unohtuvat. Tämä on varmaan luonnontieteissä vielä suurempi ongelma kuin humanistisissa tieteissä.

Ilari Sääksjärvi on siitä erikoinen nuorehko tieteentekijä, että hän pääsi vakivirkaan lähes heti väittelyn jälkeen. Hän on toiminut Turun yliopiston eläinmuseossa ensin amanuenssina ja vuodesta 2010 sen museonhoitajana ja esimiehenä.

Täytyy myöntää, että vakinainen työsuhde antaa vähän enemmän vapauksia, vaikkapa kirjoittamiseen ja sanomiseen suomeksi, hän naurahtaa.

Vaikka Sääksjärvi on ilmiselvästi poikkeuksellisen positiivinen tieteentekijä, häntä harmittaa tieteen kielen köyhtymisen lisäksi rekrytointien läpinäkyvyyden vähentyminen nyky-yliopistoissa.

— Julkaisuluettelon pituus ratkaisee usein lähes kaiken. Hallinnollista kokemusta ja ansioita yliopiston kolmannen tehtävän hoitamisessa ei arvosteta rekrytoinneissa eikä palkkauksessakaan tarpeeksi. Kuinka moni nuori tutkija tai opettaja haluaa kirjoittaa suomeksi ja pätevöityä yliopistohallinnossa, jos sitä ei palkita millään tavalla? Se on kysymys, jota yliopistoissa kannattaisi miettiä tarkkaan.

Lisäksi Sääksjärvi kantaa huolta nuorten jatkoopiskelijoiden asemasta. Heidän on yhä vaikeampaa löytää paikkaansa akateemisella uralla. Tiukka kilpailu ja epävarmuus rahoituksesta varjostaa nuorten tulevaisuuden suunnitelmia.

Museo on myös tutkimus- ja opetuslaitos

Ilari Sääksjärvelle on kertynyt koko joukko oman yliopistonsa ja alansa luottamustehtäviä. Hän on toiminut elokuun alusta Turun yliopiston biologian laitoksen varajohtajana ja jos vuosia tiedekunnan johtokunnassa ja laitosneuvostossa. Vuodesta 2009 lähtien Sääksjärvi on ollut jäsenenä myös Suomen luonnontieteellisen keskusmuseon johtokunnassa.

Luonnontieteellisten museoiden ja kasvitieteellisten puutarhojen tilanne onkin Suomen maassa jatkuvasti esillä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ns. reformiryhmä esitti keväällä, että Luonnontieteellinen keskusmuseo irrotetaan yliopistosta opetus- ja kulttuuriministeriön alaiseksi erilliseksi tilivirastoksi. OKM ei ole ideasta innostunut.

—’Museo’-sana ei ole hyvä termi kuvaamaan luonnontieteellisten museoiden toimintaa kokonaisuudessaan, koska tieteellinen tutkimus ja myös siihen perustuva korkein opetus on niissä tärkeässä roolissa. Lisäksi luonnontieteellisten museoiden asema eri kaupungeissa ja yliopistojen yhteydessä on kovin erilainen, esimerkiksi Kuopiossa ja Jyväskylässä tehdään yhteistyötä kaupungin kanssa ja Turussa luonnontieteelliset museot ja kasvitieteellinen puutarha toimivat osana yliopiston Biologian laitosta.

Turun yliopiston eläinmuseo ei ole tällä hetkellä avoinna yleisölle, mutta päiväkoti- ja koululaisryhmät ym. ovat tervetulleita ihmettelemään eläinmaailman ihmeitä erikseen sovittavina aikoina.

Luonnontieteelliset museot eivät sovi Museovirastonkaan pirtaan.

— Museovirasto kysyy meiltäkin vuosittain kävijätilastoja, joilla emme pysty koreilemaan. Kävijämäärän suhde rahoitukseen ei anna todellista kuvaa toiminnastamme. Näyttely- ja valistustoiminnan lisäksi olemme tuottelias tutkimus- ja opetusyksikkö. Olenkin esittänyt, että Museoviraston raportointia pitäisi tältä osin muuttaa, mutta vielä se ei ole mennyt läpi.

Sääksjärvi toivoo, että järki voittaa ja päättäjät kuitenkin lopulta ymmärtävät luonnontieteellisen museoiden arvon. Luonnontieteelliset kokoelmat on rakennettu sekä tutkimusta, opetusta että yhteiskuntaa varten. Miljoonien tieteellisten eläin- ja kasvinäytteiden kokoelmat muodostavat satojen vuosien jatkumon, joka kertoo esimerkiksi luonnossa tapahtuvista muutoksista.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Timo Jakonen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 18