Tutkimus tulosjohdettujen yliopistojen työstä ja sen johtamisesta

Yliopistoissa uralle tullaan yhä tutkimuksen, ammattikorkeakouluihin opetuksen kautta – myös työtehtävät ja ajankäyttö rakentuvat tämän mukaisesti. Akateeminen professio tietoyhteiskunnassa -tutkimus osoittaa, että yliopistotyössä hallintoon ja muihin tehtäviin käytetty työaika on kasvanut vuodesta 2008 ja on 2018 aineistossa noin kolmannes. Tästä lähes viisi tuntia viikossa vie tutkimusrahoitukseen kiinnittyvät työt.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa on noin 50 000 henkilötyövuotta, josta korkeakouluissa kolmannes. Akateemiseen professioon kuuluvat määrittelyssä Suomessa se osa tutkimusprofessiosta, joka toimii vähintään 20 % työajan sopimuksella yliopistojen ja korkeakoulujen tehtävissä. Näitä ovat tutkimukseen, opetuksen, yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja akateemisten johtamisen tehtävät. Akateemisen profession senioritehtävissä toimivat lähinnä neljännellä uraportaalla työskentelevät.

Muuttuva akateeminen professio-survey (CAP) toteutettiin kansainvälisesti ja Suomessa 2007—2008. Tutkimus perustui tutkijoiden vahvaan kansainväliseen konsortioon, joka mahdollisti yhteistyön eri tutkijaryhmien välillä viidellä mantereella. CAPin tuloksia hyödyntänyt ”The Academic Profession in Europe: Responses to societal challenges”-hanke (EUROAC 2011) ja Akateeminen professio tietoyhteiskunnassa (APIKS, 2018). Mukana ovat molemmat korkeakoulusektorit. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen työ eroaa varsinkin siinä, että yliopistojen henkilöstöllä työaikaa käytetään eri tavoin opetusperiodien aikana ja niiden ulkopuolella.

Vuoden 2018 lopussa toteutunut APIKS-tutkimus mahdollistaa tarkastelun vuosien 2008 ja 2018 välillä. Yliopistojen rooli on kymmenessä vuodessa muuttunut oleellisesti innovaatiojärjestelmän rakenteen muuttuessa. Myös laajempi yhteiskunnan muutos ja tiedon jakautuminen tasaisemmin yhteiskunnassa muuttaa akateemisen profession työtä. Toisaalta tieteelliselle tiedolle ja sen uskottavalle tuotannolle on kasvava kysyntä yhteiskunnassa. Tietoyhteiskuntaan perustuvat tarkastelut antavat myös välineen ymmärtää kansallisia intressejä ja kansallisten korkeakoulujärjestelmien lähtökohtia ja merkitystä. Rahoitusmallin muutokset ovat ohjanneet yliopistoja kansainvälistymiseen, laatuun ja profilointiin. Nämä painotukset vaikuttavat erityisesti senioritehtävissä työskentelevien työn sisältöön.

Akateemisen profession työn muutos

Akateemisen profession työn sisällön muutokset kymmenen vuoden aikana ja korkeakoulujen toimintaympäristön muutokset vaikuttavat profession houkuttelevuuteen. Oleellisiksi kysymyksiksi muodostuvat profession työn muutokset, sen asema yhteiskunnassa ja epävarmuus korkeakouluinstituutioiden muutoksista. Akateemiseen professioon on tähän asti kiinnitytty pääsääntöisesti tieteenalaperustaisen koulutuksen antaman meriitin perusteella. Korkeakoulujärjestelmien sekä laajemmin tiedon kasvu ja syklin nopeutuminen ovat aiheuttaneet sen, että korkeakouluinstituutiot eivät enää voi varmistaa elinikäistä alaan sidottua tietopohjaa.

Korkeakoulujärjestelmät ovat osassa mukana olevista 22 maasta merkittävästi laajentuneet vuoden 2007 tutkimuksen jälkeen. Tämä on merkinnyt myös järjestelmien diversifikaatiota, joka ilmenee akateemisen profession työolosuhteissa, työnjaossa, yhteistyössä korkeakouluinstituutioiden välillä. Erot akateemisten ja ei-akateemisten tehtävien välillä ovat kaventuneet, koska työtä tehdään korkeakouluissa pitkissä prosesseissa. Yliopistoihin on rakentunut kolmas tila tutkimuksen ja opetuksen sekä niitä tukevien tehtävien välille. Korkeakoulujen kolmannen tilan tehtäviä ovat esimerkiksi akateemisten taitojen tuki, oppimisen teknologia, koulutuksen tuki, instituutiotutkimus ja tutkimuksen johtaminen.

Sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien merkitys on ulottunut sellaisille alueille, jotka aikaisemin ovat olleet profession ydintehtäviä. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutuksen ja tutkimuksen suunnittelun tehtävät, joissa regulaation, budjettiohjauksen ja informaatio- ohjauksen rinnalle on korkeakoulujärjestelmään muodostunut osallisuutta laajentavia käytäntöjä. Suomessa esimerkkinä tästä on Strategisen tutkimuksen neuvoston perustaminen, jossa perinteisen akateemisen arvioinnin rinnalla on arvioitu myös tutkimushankkeiden vuorovaikutussuunnitelmia. Nämä tutkimukseen oleellisesti liittyvät tehtävät laajentavat akateemisen profession osaamisperustaa ja meritoitumista akateemisen yhteisön tehtäviin.

Akateemisella professiolla on erilainen asema ja merkitys yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, ja myös eri tieteenalojen, korkeakouluinstituutioiden ja tutkimuslaitosten välillä. Tutkimus on keskeinen tehtävä yliopistoissa, mutta ammattikorkeakouluissa se on opetus. Nämä erot ovat merkittäviä, koska orientoituminen määrittää kiinnittymistä akateemiseen professioon. Useimmissa APIKS-tutkimuksen verrokkimaissa varhaisen uravaiheen tehtävät kiinnittyvät opetukseen ja tutkimus on seniorivaiheen työtehtävän ydin. Näin tapahtuu ammattikorkeakouluissa, mutta suomalaiset yliopistot toimivat päinvastoin.

Työaika eri uravaiheissa

Kun yliopistot ovat ottaneet käyttöön neliportaisen uramallin, ei kahdella ensimmäisellä tasolla ole juuri jäänyt toistaiseksi olevia työsuhteita. APIKS-tulokset 2018 kertovat siitä, että uralle valikoituvat ennen kaikkea ne, joiden työssä painottuvat tutkimustehtävät. Vakinaistamispolut eivät kuitenkaan ole vakiintuneet, mikä estää avoimien työmarkkinoiden rakentumista yliopiston tehtäviin.

Senioritehtävissä toimivien työaika jakautuu opetukseen, tutkimukseen ja muihin tehtäviin. Opetusperiodien aikana nämä tehtävät muodostavat senioritehtävissä kukin kolmanneksen, opetusperiodien ulkopuolella taas korostuvat tutkimustehtävät.

Suomen aineisto eroaa keskeisistä referenssimaista siinä, että neljännellä uraportaalla työskentelevät opettavat Suomessa enemmän kuin uran alkuvaiheessa toimivat. Tämä johtuu siitä, että kahdella ensimmäisellä uraportailla paljon projekteissa työskenteleviä tutkijoita ja tohtorikoulutettavia, jotka opettavat vähän tai joinakin vuosina eivät ollenkaan. Vuoden 2008 tuloksiin verrattuna opetukseen käytetyn ajan määrä on yliopistoissa jonkin verran vähentynyt kymmenen vuoden aikana, mihin voi vaikuttaa esimerkiksi laajojen kandidaattiohjelmien perustaminen. Opetusta on opetusperiodien aikana senioritehtävissä yhä noin kolmannes työajasta, niiden ulkopuolella opetukseen liittyviä tehtäviä kuten opiskelijoiden ohjausta noin viisi tuntia viikossa.

Opetusperiodien aikana yliopistojen neljännellä uraportaalla toimivat käyttävät alle kolmanneksen työajasta tutkimukseen. Hallintoon ja muihin tehtäviin käytetty työaika on kasvanut vuodesta 2008 ja lähes viisi tuntia viikossa kuluu 2018 aineistossa tutkimusrahoitukseen kiinnittyviin töihin. Yhteiskunnallinen vuorovaikutus on neljännellä uraportaalla toimivilla muutama tunti viikossa. Erot tehtävien ja tieteenalojen välillä ovat merkittäviä.

Urien rakentuminen ja työn pirstaloituminen

APIKS-tutkimuksen tulokset kertovat muutoksesta, joka on toteutunut 2008—2018. Kun yliopistot ovat irtaantuneet valtionhallinnosta, on se muuttanut pysyvästi myös akateemisen profession asemaa. Tämä näkyy ennen kaikkea vastuussa tulosten toteuttamisessa. Taloudellinen perusta on muuttunut töiden sisällössä ja johtamiskulttuurissa. Tulosjohtamista korostavat tekijät ovat vahvistuneet, mikä näkyy myös neljännen uraportaan työajassa. Työmarkkinoiden ja työolosuhteiden eriytyminen aiheuttaa Suomessa referenssimaihin verrattuna ilmiön, jossa määräaikaisten tehtävien osuus on eri uraportailla suurempi kuin keskeisissä referenssimaissa.

Yliopistoissa uralle tullaan yhä tutkimuksen, ammattikorkeakouluihin opetuksen kautta — myös työtehtävät ja ajankäyttö rakentuvat tämän mukaisesti. Meriitit tukevat sijoittumista oman korkeakoulusektorin instituutioon, ja liikkuvuus on edelleen liian vähäistä. Kansainvälisyys, työn muutos ja työn pirstaloituminen ohjaavat yhä työurien rakentumista. Mahdollisuuksia urapolkujen avaamisen ei ole hyödynnetty tutkimusjärjestelmän uudistuksissa, eikä liikkuvuus tutkimusjärjestelmän sisällä ole vielä yleistä. Erilaisten urapolkujen mahdollisuus ja erilaistuminen myös meriiteissä tuo dynamiikkaa ja mahdollisuuksia tutkimusjärjestelmän sektorirajat ja korkeakoulutyypit ylittäviin rekrytointeihin.

---