Pohjoismainen yliopistomalli
ja tutkimuksen vapaus
Yliopistojen liiketoimintamallissa tutkimuksen
vapaus korvautuu elinkeinovapaudella
ja sopimusvapaudella.
Yliopistosektorin tutkijoiden ja opettajien liittojen
vuotuinen kokous järjestettiin tällä kertaa Tanskan
Nyborgissa. Suomesta osallistuivat Mirkka Ala-Laurila
(YLL/OAJ), Åke Finne (YLL/OAJ), Riku Matilainen
(Tieteentekijöiden liitto), Petri Koikkalainen
(Tieteentekijöiden liitto) sekä Petri Mäntysaari (Professoriliitto).
Asialistalla oli muun muassa yliopistojen johtaminen.
Aihe herätti vilkkaan keskustelun pohjoismaisesta
yliopistomallista ja tutkimuksen vapaudesta.
Yliopistomallista kertoi professori Hanne Foss
Hansen (Kööpenhaminan yliopisto). Tanskassa ja
Suomessa on käytössä duaalijärjestelmä, kun taas
Norjan ja Ruotsin trendinä on ollut korkeakoulujen
muuttuminen yliopistoiksi. Ruotsissa ja Tanskassa
tutkimus kuuluu yliopistoihin, mutta Norjassa ja
Suomessa on myös merkittäviä yliopistojen ulkopuolisia
tutkimuslaitoksia.
Eri Pohjoismaiden malleilla on Foss Hansenin
mukaan myös paljon yhteisiä piirteitä. Yliopistokoulutusta
pidetään hyvinvointivaltion välttämättömänä
palveluna, jonka rahoittaminen kuuluu valtion
tehtäviin. Yliopistoista on tullut massayliopistoja.
Yliopistot ovat saaneet uusia tehtäviä. Yliopistosektoria
on kehitetty samansuuntaisten eurooppalaisten
periaatteiden mukaan. Niihin kuuluvat tulosperusteinen
rahoitus, jonkinlaisten huippuyksiköiden
muodostaminen, raportointi ja laadun parantaminen,
johtamisen kehittäminen, suuren mittakaavan
edut sekä tasa-arvoisuus.
Näillä periaatteilla on ollut merkittävä vaikutus
yliopistojen toimintaan. Yliopistoista on tullut Foss
Hansenin mukaan globaalien markkinoiden toimijoita,
joita johdetaan yritysten tapaan. Tulosperusteisesta
rahoituksesta on seurannut painopisteen
siirtyminen laadusta helpommin mitattavaan määrään.
Samalla rahoituksen lyhytaikaisuus on tehnyt
tutkijoista pätkätyöläisiä.
Foss Hansenin analyysiin on helppo yhtyä. Voidaan
myös sanoa, että kehitys on omiaan vaarantamaan
yliopistolaitoksen perustan, tutkimuksen
vapauden ja yliopistolaitoksen pitkän aikavälin yhteiskunnalliset
hyödyt.
Kehitys kulkee kohti sijoituspankin liiketoimintamallia.
Yliopiston johto päättää resurssien
allokoinnista jonkinlaisten yliopistopankkiirien tatapaan.
Koska ulkopuolinen rahoitus on lyhytaikaista,
yliopisto sijoittaa lyhytaikaisiin projekteihin, jotka
tuottavat nopeaan tahtiin helposti mitattavia tuloksia.
Se, mikä voidaan ulkoistaa, ulkoistetaan. Opetusta
ja tutkimusta voidaan harjoittaa enenevässä
määrin verkostoissa ilman pysyviä omia työntekijöitä.
Pitkäaikaisen ja riskialttiin perustutkimuksen
sijasta yliopiston johto kannustaa tavanomaisten
artikkelien tehtailuun vakiintuneilla tieteenaloilla
sekä yritysyhteistyöhön. Koska perustutkimukselle
ei kuitenkaan enää ole edellytyksiä, yritysten tuotekehitys
siirtyy maihin, joissa perustutkimus antaa
kilpailuedun.
Tässä tulevaisuuden liiketoimintamallissa olisi
absurdia puhua tutkimuksen vapaudesta. Kun tutkimus
ja opetus on ulkoistettu ja tutkijoista/opettajista
on tullut lähinnä yksityisyrittäjiä tai prekariaattia, tutkimuksen vapaus korvautuu elinkeinovapaudella
ja sopimusvapaudella.
Yhteiset pelisäännöt tarpeen
Mitä yliopistosektorin järjestöjen sitten pitäisi tehdä?
Järjestöjen pitäisi luonnollisesti olla tietoisia kehityssuuntauksen
vaaroista. Järjestöt voivat myös
viitata Euroopan yhteisiin pelisääntöihin. Niitä käsitteli
Jens Vraa Jensen (Danske Magisterforening,
European Standing Committee for Higher Education
and Research).
"Magna Charta Universitatum", jonka useimmat
Suomen yliopistoista jo ovat allekirjoittaneet, määrittelee
yliopiston perusperiaatteet. Niihin kuuluu myös
tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Yliopistot ovat sitoutuneet
siihen, että "kaikille yliopistoyhteisön jäsenille on annettava asianmukaiset keinot tutkimuksen
ja opetuksen vapauden säilyttämiseksi".
UNESCOn "Recommendation concerning the Status
of Higher-Education Teaching Personnel" (1997)
sisältää monia yksityiskohtaisia suosituksia yliopistojen
tutkijoiden ja opettajien asemasta. Siinä todetaan,
että työsuhteen jatkuvuus on aivan keskeistä suojeltaessa
opetuksen ja tutkimuksen vapautta. Tutkijoiden
työolojen vakaus mainitaan myös "Tutkijoiden
eurooppalaisessa peruskirjassa" (2005).
Rahoituksella on suuri merkitys. Jo Komission
tiedonannossa "Tukea kasvulle ja työllisyydelle -
Euroopan korkeakoulujärjestelmien nykyaikaistamissuunnitelma"
todettiin, että julkisten investointien
on oltava kestävän korkea-asteen koulutuksen
perustana. Jerevanissa toukokuussa 2015 pidetyn
Bologna-ministerikonferenssin kommunikean mukaan
EHEA:n (European Higher Education Area)
perusperiaatteita ei saavuteta ilman vahvaa julkista
rahoitusta, "strong public funding". Perusperiaatteisiin
kuuluvat "public responsibility for higher
education, academic freedom, institutional autonomy,
and commitment to integrity".
Aikaperspektiivi mainittiin Euroopan neuvoston
suosituksessa "Recommendation 1762 (2006), Academic
freedom and university autonomy" . Yliopistojen
toiminnan pitää olla pitkäjänteistä, ja yliopistojen pitää
keskittyä ratkaisemaan yhteiskunnan perusongelmia.
Paremman yliopistomallin ydin
Paremman yliopistomallin ydin voidaan määritellä
Euroopan yhteisten suositusten pohjalta seuraavasti:
- Yliopiston perustehtävänä on monipuolinen
pitkän aikavälin perustutkimus.
- Yliopisto-opetuksen on perustuttava tutkimukseen ja tutkimuksen opetukseen.
- Julkisen rahoituksen on oltava vahvaa.
- Laadukas tutkimus ja opetus edellyttää yliopiston
itsehallintoa sekä tutkimuksen ja
opetuksen vapautta yksilötasolla.
- Yliopiston riippumattomuutta ulkopuolisista
poliittisista ja taloudellisista intresseistä ei
voida turvata ilman yliopistoyhteisön osallistumista
yliopiston hallintoon ja kollegiaalista
hallintomallia.
- Tutkimuksen ja opetuksen vapautta ei voida
turvata ilman pysyviä työsuhteita.
teksti Petri Mäntysaari
Suomalaisten palkat enintään
pohjoismaista keskitasoa
Pohjoismaisten liittojen tapaamisessa käytiin läpi myös
uusimpia palkkavertailuja. Niiden valossa suomalaiset
yliopistot eivät kilpaile tutkija-opettajista ainakaan
korkeilla palkoilla.
Väitöskirjatutkijoille Suomi maksaa viidestä pohjoismaasta
toiseksi pienintä 2 565 euron keskipalkkaa
norjalaisten tienatessa 4 431 euroa. Myös lehtoreissa
Suomi on neljäs 4 488 eurolla ja Tanska ykkönen 6 194
eurolla. Professoreissa Suomi kuitenkin kiipeää 6 855
eurolla kolmossijalle Tanskan ollessa taas kärjessä 8 001
eurolla.
Islantilaisten palkat ovat kautta linjan heikoimpia
talouskriisin jäljiltä. Tarkastelu koski eläkkeen sisältäviä
palkkoja ja ainakin tanskalaisten palkkaan sisältyy Suomesta
poikkeava eläkekomponentti.
Ansiokehityksessä Suomella menee vielä heikommin.
Ansiotason nousu kaikissa ammattiryhmissä on
ollut 0-1 prosenttia, sivutoimisilla opettajilla (adjunkt)
jopa 11 prosenttia miinusta. Myös tanskalaiset polkevat
paikoillaan. Ruotsissa ja Norjassa on keskimäärin 3-4
prosentin vuotuinen ansioiden nousu. Islanti näyttää
saavan taloutensa kuntoon, sillä professoreita lukuun
ottamatta tutkimus- ja opetushenkilöstön palkat ovat
nousseet vuodessa jopa 14-15 prosenttia.
Petri Koikkalainen
- Painetussa lehdessä sivu 32
|