Enempi koulutus, vähempi arvo
Koulutusekspansio kulkee yhtä
matkaa koulutusinflaation kanssa,
havaitsi Mikko Aro väitöksessään.
Mikko Aro (s. 1973)
istuu työhuoneessaan
Turun
yliopistossa. Taas
on pienen huoneen
muutto käsillä.
Väitöskirjahanke
tuli valmiiksi keväällä ja nyt pitää
etsiä niin monen muun vastaväitelleen tapaan
pätkätöitä. Väitöskirjan aihe oli niin
mielenkiintoinen, että samoissa aihepiireissä
hänen on tarkoitus jatkaa.
— Toivon esimerkiksi löytäväni näille
töille paikan jossakin isommassa projektissa.
Aron väitöskirjan otsikko on Koulutusinflaatio,
Koulutusekspansio ja koulutuksen
arvo Suomessa 1970—2008. Ajanjakso esittää,
mitä yli sukupolven mittaisena aikana
on koulunpenkillä tapahtunut. Koulutusekspansio
johtaa hänen mukaansa suoraviivaisesti
koulutusinflaatioon. Kun koulutuksen
määrä on monet vuosikymmenet
kasvanut, ollaan samassa tilanteessa
kuin rahan kanssa. Sama määrä euroja ei
ole ostovoimaltaan sitä, kun kolikot olivat
aikanaan uutuuttaan kiiltäviä. Koulutuksenkin
suhteen tulos oli oletettava.
Näin tarkkaan prosessia ei kuitenkaan
ennen ole väitöskirjan tekijän mukaan
tarkasteltu. Mitä enemmän koulutusta on
tarjolla, sitä vähemmäksi käy hiljalleen
sen arvo. Tämä koskee Aron mukaan erityisesti
alempia korkeakoulutukintoja.
Näinä yksiviivaisesti huono tilanne ei
kuitenkaan Aron johtopäätösten mukaan
ole. Hän on ehdottomasti sitä mieltä, että
koulutus kannattaa. Koulutuksen arvoksi
nousee muitakin näkökulmia kuin asema
ja raha. Itse koulutuksen kohteet uskovat
opinnoissa vietettyyn aikaan ja energiaan.
Minimikoulutustaso on noussut kaiken aikaa,
joten nuoret ovat halunneet sijoittaa
siihen itsestään.
— Koulutuksella on tietenkin myös
muita tekijöitä kuin materialistinen puoli.
Hyvän koulutuksen hankkinut saa keinoja
elämänhallintaansa, mikä monesti auttaa
pärjäämään elämän ongelmakohdissa.
Kulttuurihistoriaan liittyvät tuotteet
vuosikymmenien takaa, kirjat ja filmit,
tuovat esille esimerkiksi ylioppilaslakin
symboliarvon. Ylioppilas tulee kaupungista
kotikylään merkkihenkilönä ja ylioppilaslakki
päässä. Merkityksiä toiseen
suuntaan syntyy ehkä samaisen ylioppilaan
epäonnistuneesta opiskelu-urasta ja
nöyryyttävästä paluusta kotiin.
Väitöskirjantekijä ”oikeissa töissä”
Mielenkiintoista ja osin poikkeuksellista väitöskirjahankkeessa
oli se, että Aro istui kaksi vuotta sosiaalitoimistossa
Turussa keskustelemassa apua tarvitsevien
kanssa monenlaisissa ongelmissa. Hän teki niin
sanottuja oikeita töitä ja opintotaustaan liittyvää. Hänen
mielestään oli luontevaa tehdä jonkin aikaa suoraan
koulutusta vastaavaa työtä.
— Halusin nähdä, millaista työtä tehdään käytännön
tilanteissa. Melkein kaikki tutkijat, jotka ovat
syrjäytymiseen liittyvien ongelmien kanssa tekemisissä,
pitäisi hakeutua käytännön töihin. Asiat avautuivat
uudella tapaa kuin vain kirjoista opiskelleen.
Kaksi vuotta sosiaalitoimistossa oli sikälikin looginen
työrupeama, että Aro valmistui sosiaalipolitiikasta
maisteriksi, kun taas väitös kuuluu kasvatustieteen
alaan.
— Työ sosiaalitoimistossa oli yliopistossa vietettyjen
vuosien jälkeen rankkaa, mutta silloin tällöin
palkitsevaa, kun saattoi käytännön asiassa auttaa ja
saada vaikutusta.
Vuodet sosiaalitoimistossa Turussa olivat 2007-
2009. Huonot talouden suhdanteet olivat alkamassa,
mutta eivät tutkijan mukaan vielä varsinaisesti vaikuttaneet
käytännön arkeen.
— Loppuvaiheessa sosiaalityön resursseja ehkä
kavennettiin jonkin verran siten, että päihdetyöhön
oli vähemmän rahaa. Työttömyyden nousua ei ainakaan
Turun sosiaalitoimistossa tuolloin näkynyt.
Valintoja vuosikymmeniksi
Monissa perheissä nuorten koulutuksen vaihtoehtoja
mietittäessä ollaan syystä hämillään. Nuorten kannalta kysymys on iso ja perspektiiviä on vuosikymmeniksi
eteenpäin. Koulutuksen merkitys on
muuttunut sitten vanhempien ollessa nuoria. Koulutuksella
on arvo sen henkilökohtaisesti hankkineille
ja työmarkkinoille, joissa nuoret ryhtyvät
työskentelemään.
— Tutkimukseni osoitti, että koulutus kannattaa,
vaikka se inflatoituu vuosien aikana. Minimikoulutustaso
on noussut koko ajan. Nyt vaaditaan minimikoulutus
ja sitten katsotaan ominaisuuksia, joilla
pääsee työhönottohaastatteluun.
Yksi neuvo sisältyy omaperäisiin ainevalintoihin
ja niiden lisäksi työkokemukseen. Maailma muuttuu
kaiken aikaa ja opiskelun alun valinnat voivat osoittautua
virheeksi.
— Voisi miettiä myös yhdistelmä jotakin käytännöllistä
ja toisaalta teoreettisempaa. Silloin myös aikanaan
erottuu muista hakijoista.
Eri sukupolvien vääristynyt katse
Eri sukupolvet näkevät oman koulutustason ja sen
puutteet vertaillessaan nuorempiin. Nuoremmilta
ikäluokilta ei mitään niin paljoa kadehdita kuin tutkintoja,
jos yksi sukupolvi on käynyt kouluaan sodan
rikkonaisissa olosuhteissa ja sitä aiempi on ehkä opetellut
kirjoittamaan kiertokoulussa.
— Molempiin suuntiin on näkökulmavirhettä.
Entisinä vuosikymmeninä joku vaatimattomankin
oloinen koulutus oli varsin kelvollinen niihin
olosuhteisiin. Se sopi hyvin silloin vallalla oleviin
työtehtäviin. Ja toisaalta, moni nykykoulutus ei
välttämättä ole laadukas, kuin ulkopuolisesti voisi
ajatella.
Nyky-koulutusjärjestelmän virheitä on Aroa vaikea
saada nimeämään.
— Kaiken kaikkiaan koulutuksen laatuun ja sisältöihin
pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Nyt
kiinnitetään ennen kaikkea tutkintomääriin, mikä on
aivan järjetöntä. Taustalla on määrän vaikutus rahoitukseen.
Aro miettii hetken muita koulutusjärjestelmän
virheitä.
— Ministeriö vastaa koulutusmääristä ja -tavoitteista.
On vahva usko siihen, että tohtoreille on valtava
kysyntä työmarkkinoilla. Työantajat kuitenkaan
eivät halua tohtoreita. Yliopistoihin on luotu post doc
–paikkoja tohtoreille, mikä kertoo muun kysynnän
puutteesta.
Mikko Aro
- Syntynyt 1973 Hämeenlinnassa
- VTM, v. 2000, Turun yliopisto
- Väitöskirja: Koulutusinflaatio.
Koulutusekspansio ja koulutuksen
arvo Suomessa 1970—2008.
- Pyrkii jatkamaan väitöskirjan
tutkimusteemaa.
- Työskenteli väitöskirjavaiheessa
kaksi vuotta Turussa sosiaalitoimistossa.
teksti Tiina Huokuna
kuva Timo Jakonen
- Painetussa lehdessä sivu 26
|