Sijoitusten tuotot pitivät yliopistojen tilinpäätökset ylijäämäisinä
Suotuisa markkinatilanne piti yliopistojen talouden
positiivisena. Toiminnan tehokkuutta arvioitaessa
voidaan havaita yliopistokohtaisia painotuseroja
koulutuksen ja tutkimuksen välillä. Jatkossa voisi
olla perusteltua, että toiminnan tunnuslukujen
raportoinnista säädeltäisiin yliopistolaissa.
Yliopistojen liikevaihto laski hieman,
mutta tilikauden ylijäämät
keskimäärin paranivat. Monen
yksittäisen yliopiston osalta ylijäämät
kuitenkin supistuivat selvästi.
Henkilöstön määrä väheni ja
tilakäyttöä pyrittiin tehostamaan.
Valtaosa yliopistojen ylijäämistä koostui edellisvuosien
tapaan tuloksellisesta sijoitustoiminnasta. Sijoitusvarallisuuden
tuottojen käytön periaatteet kuitenkin
kaipaavat vielä monen yliopiston osalta läpinäkyvyyden
kohentamista.
Yliopistojen valtionrahoitus määräytyy koulutuksen,
tutkimuksen ja koulutus- ja tiedepolitiikan
tavoitteisiin sidottujen mittareiden perusteella.
Ylempien ja alempien korkeakoulututkintojen
määrässä jäätiin 6 prosenttia tavoitteesta, kun taas
tohtorintutkintojen tavoitemäärä ylitettiin 6 prosentilla.
Tieteellisten julkaisujen vertailukelpoisessa
raportoinnissa on vielä kehitettävää. Verrattaessa
suoritettujen tutkintojen ja julkaisujen määrää saatuun
valtionavustukseen voidaan havaita yliopistojen
välisiä painotuseroja.
Yliopistojen ylijäämät ja toiminnan rahavirrat
Yliopistojen yhteenlaskettu liikevaihto oli tilivuoden
2013 osalta 2,7 miljardia. Liikevaihdolla mitattuna
yliopistojen toiminnan laajuus pysyi kokonaisuutena
lähes viime vuoden tasolla. Yliopistojen valtionavustuksen
indeksikorotus jäädytettiin vuodelle
2013 ja pääosa yliopistoista raportoikin viime vuotta
heikomman liikevaihdon. Vuoden alusta toimintansa aloittaneen Taideyliopiston liikevaihto sen sijaan
nousi 9 miljoonaa verrattuna vertailuvuoden Sibelius-
Akatemian, Kuvataideakatemian ja Teatterikorkeakoulun
yhteenlaskettuun liikevaihtoon. Lisäksi
Lappeenrannan teknillisen yliopiston liikevaihdossa
oli kasvua 3,7 prosenttia ja Turun yliopiston 0,7 prosenttia.
Sen sijaan tilikauden ylijäämät kasvoivat kokonaisuutena
arvioiden 16,4 prosenttia päätyen 119 miljoonaan
euroon. Ylijäämien kasvua oli kuitenkin vain
Helsingin ja Tampereen alueen yliopistojen osalta
kun taas muiden ylijäämät pienenivät. Koko yliopistosektorin
keskimääräinen henkilöstön määrä laski
prosentin verran, joskin Hankenin (SHH) henkilöstön
määrä muista poiketen kasvoi 4 prosenttia.
Yliopistojen toiminnan rahavirrat kasvoivat 31
miljoonaa euroa. Eniten toiminnan rahavirtaa kasvattivat
Aalto (14,7 milj.) ja Helsingin yliopisto (20,2
milj.) sekä Taideyliopisto (10 milj.). Jyväskylän yliopiston
(-7,2 milj.) ja Tampereen teknillisen yliopiston
(-6,9 milj.) toiminnan rahavirrat supistuivat
eniten. TTY:n osalta tilikauden ylijäämä kuitenkin
samalla kasvoi (3,9 milj.). TTY:n ylijäämästä 81,3 prosenttia
koostui sijoitustoiminnan tuotoista (lähinnä
myyntivoitoista).
Lisäksi käyvän arvon rahastoa korotettiin 7,1 miljoonaa
euroa, jolloin ”reserviin” jäi tilikauden tulokseen
kirjaamatonta tuottopotentiaalia (realisoitumatonta
arvonnousua). Yliopistoilla on toisistaan poikkeavia
arvostusperiaatteita sijoitus- ja rahoitusomaisuuden
arvostamisessa, millä on merkittävä vaikutus
tilinpäätösinformaatioon.
Sijoitustoiminnan tuotot ja niiden käyttö
Edellisvuosien tapaan yliopistojen ylijäämistä merkittävä
osa koostui sijoitustoiminnan tuloksesta. Sijoitustoiminnan
tuloksen osuus tilivuoden ylijäämistä
oli 81 prosenttia, kun edellisvuonna sen osuus oli
67 prosenttia. Sijoitustuottojen merkityksen korostuminen
antaa viitteitä operatiivisen toiminnan heikkenevästä
kannattavuudesta ja/tai sijoitustoiminnan
hyvästä suoriutumisesta. Parhaan sijoitustoiminnan
tuloksen teki Aalto-yliopisto (31 milj.), Helsingin yliopisto
(11 milj.) ja Tampereen teknillinen yliopisto (11
milj.). Yliopistojen sijoitustoiminnan vuosituotto oli
keskimäärin n. 7 prosenttia, siltä osin kun yliopistot
niistä raportoivat. Sijoitustoiminnan vuosituottojen
hajonta oli kuitenkin suhteellisen suuri (LTY vain
1,4% - TAI jopa 17,0%).
Sijoitusvarallisuuden tuottojen käyttökohteet on
varmasti olleet ajankohtainen keskustelun kohde.
Monen yliopiston arkea on viime vuosina leimannut
henkilöstön yhteistoimintaneuvottelut ja toimintojen
tehostamisen vaatimat uudelleenjärjestelyt. Yliopistojen
merkittävä sijoitusvarallisuus on mahdollistanut
pääomien kasvattamisen huolellisesti laaditun
sijoitusstrategian mukaisesti. Jännitteitäkin sisältävä
keskusteluaihe onkin, mihin ja missä määrin sijoitusvarallisuuden
tuottoja käytetään?
Tähän kysymykseen yliopistojen tilinpäätöksistä
saa vain osittaisen vastauksen viiden yliopiston osalta.
TTY ja OY ilmoittaa käyttävänsä sijoitustuottoja
strategian mukaiseen toiminnan kehittämiseen, ISY
ja JY rahastoi sijoitustuottoja ja käyttää niitä valikoiden
varsinaisen toiminnan tukemiseen. LTY raportoi
käyttävänsä sijoitustuottoja tutkimusrahoituksen
hankintaan ja tutkimustulosten kaupallistamiseen.
Entä missä määrin?
Periaatteessa tuottoja voitaneen käyttää siten,
että inflaatiolla korjattu alkuperäinen pääoma säilyy.
Teknisesti tuottoja voidaan käyttää harkinnan mukaan,
kuten tappiollisen toiminnon kehittämiseen tai
toimitilojen kunnostamiseen. Sijoitusvarallisuuden hoidossa kuitenkin keskeinen tavoite on kasvattaa
sijoitettavaa pääoma, jolloin absoluuttisen tuoton
mahdollisuus on suurempi. Vastaavasti kaiketi sijoitustoiminnan
ollessa tappiollinen pitäisi toimintoja
supistaa? Yliopistojen sijoitusvarallisuuden tuotto
hyvin hajautettuna seurailee yleistä markkinoiden
kehitystä.
Toiminnan tehokkuuden arviointia
Vuoden 2013 alusta voimaan tulleen rahoitusmallin
mukaan yliopistojen valtionrahoitus määräytyy koulutuksen,
tutkimuksen ja koulutus- ja tiedepolitiikan
tavoitteisiin sidottujen mittareiden perusteella. Näihin
toiminnallista tehokkuutta koskeviin mittareihin
sekä yhteiskunnallista toimintaa ja vaikuttavuutta
kuvaaviin tietoihin on pyritty sisällyttämään myös
toiminnan laatua ja kansainvälisyyttä arvioivia näkökantoja.
Keskeinen painopiste arvioinnissa on suoritettujen
tutkintojen, laadukkaiden julkaisujen ja ulkopuolisen
rahoituksen hankinnassa.
Ylempiä ja alempia korkeakoulututkintoja suoritettiin
yhteensä 27 459 ja tohtorintutkintoja 1 724.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tehtyihin sopimuksiin
verrattuna ylempien ja alempien korkeakoulututkintojen
määrässä jäätiin tavoitteesta 6 prosenttia,
kun taas tohtorintutkintojen tavoitemäärä
ylitettiin 6 prosentilla.
Tieteellisten julkaisujen raportoinnissa on nykyisellään
harkinnanvaraa, ja osin yliopistot julkaisevat
tiedot jufo-luokituksen (Julkaisufoorumi), julkaisutyyppien
tai muun mallin mukaisesti. Tällöin
julkaisut henkilötyövuosiin suhteutettuna eivät ole
vertailukelpoisia yliopistojen välillä. Tunnuslukujen
tavoitearvot on asetettu yliopistoittain huomioiden
yliopistokohtaiset lähtötason erot. Keskimäärin julkaisuja
tuotetaan 1—2 kpl opetus- ja tutkimushenkilöstöä
kohden.
Ulkopuolista kilpailtua rahoitusta kerättiin kohtalaisesti.
Ylivoimaisesti eniten ulkopuolista rahoitusta
keräsi Helsingin yliopisto (175 milj.). Opintojen
läpimenon sujuvuudessa vain Tampereen teknillisellä
yliopistolla oli selvästi kehitettävää poiketen keskimääräisistä
luvuista.
Korkeakoulututkintojen suhde valtion yleisavustukseen
oli korkein Vaasan yliopistolla (31,2%).
Toisena oli Hanken (28,9%) ja kolmantena Lapin
yliopisto (24,5%). Näissä yliopistoissa siis valmistuu
suhteellisesti enemmän ylemmän ja alemman asteen
korkeakoulutettuja saatua valtionavustusta kohden.
Luontevaa on, että Taideyliopiston valmistuneiden
määrä on pieni suhteessa avustukseen, mutta Helsingin
(12,7%) ja Aalto-yliopiston (10,5%) suhdeluku oli
myös keskimääräistä selvästi alhaisempi.
Tieteellisten julkaisujen suhde saatuun valtionavustukseen
oli keskimäärin 11,5 prosenttia. Korkeimman
julkaisuasteen tällä mittarilla saavutti Åbo
Akademi (23,6%), toisena Oulun yliopisto (14,9%)
ja kolmantena Turun yliopisto (13,4%). Keskiarvoa
heikompia tässä vertailussa olivat Taideyliopiston lisäksi
Vaasan, Lapin, Aalto ja Jyväskylän yliopisto sekä
Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Voitaneen siten
todeta, että Vaasan ja Lapin yliopiston suoriutuminen
painottui korkeakoulututkintojen lukumäärään julkaisutoiminnan
jäädessä varjopuolelle.
Yliopistojen toiminnallista tehokkuutta arvioinnissa
on kuitenkin ilmennyt tarvetta täsmentää ja
korjata yliopistojen taloushallinnon koodiston sisältöä.
Esimerkiksi Valtiontalouden tarkastusvirasto on
todennut, että julkisrahoitteisen toiminnan tilivelvollisuuteen
ja toiminnan pääasiallisen rahoittajan
tietotarpeisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.
Täten kirjanpitolain mukainen oikea ja riittävä kuva
toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta ei
vielä riitä antamaan kokonaisnäkemystä yliopiston
toiminnasta. Tällöin olisikin perusteltua, että toiminnan
tunnuslukujen raportoinnista säädeltäisiin
yliopistolaissa.
Erityisesti tätä huomiota puoltaa yliopistojen
”vuosikertomusten” julkaisemisen kasvava trendi.
Vuosikertomushan on lähinnä viestintätarkoituksessa
laadittu dokumentti eikä se ole taloustietojen
oikeellisuuden tarkastuksen kohteena. Tyypillisesti
vuosikertomuksessa voidaan raportoida laatijalle
edullisia tunnuslukuja ja jättää ikävämmät osa-alueet
pimentoon. Rahoitusmallin mukaisen toiminnan
tunnusluvut tulisi sisällyttää yliopistolakiin ja siten
yliopiston toimintakertomukseen.
teksti Antti Fredriksson,
KTT, Turun Yliopisto, Turun Kauppakorkeakoulu
- Painetussa lehdessä sivu 8
|