pääkirjoitus 26.8.2014
Eläkkeelle halusta vai pakosta?
Maan hallituksen
tavoitteena on
työurien pidentäminen.
Työmarkkinajärjestöt
pohtivat parhaillaan muutoksia
eläkejärjestelmään ja siihen, miten
suomalaisten keskimääräinen eläkeikä
saataisiin nousuun. Ratkaisuja
odotetaan syksyllä.
Selvitykset kertovat, että yhä
useampi suomalainen olisi valmis
lykkäämään eläkkeelle jäämistään.
Varsinkin akateemisesti
kouluttautuneet haluavat jatkaa
työuraansa, kunhan vain ehdoista
sovitaan. Työelämän sääntöjen ja
työpaikkakulttuurin on tuettava
vanhemmankin työntekijän viihtymistä.
Lisäksi meille pitkän koulutuksen
hankkineille tulee eläkejärjestelyissä
kompensoida se, että
pääsimme vasta muita myöhemmin
töihin eläkettä tienaamaan.
Yliopistojen ja tutkimuslaitosten
asiantuntijat näyttävät
esimerkkiä myöhäisessä eläköitymisessä.
Professorin työ 2014 -kyselyyn
vastanneista professoreista
35 % haluaisi lähteä eläkkeelle
65-vuotiaana ja 22 % vähän myöhemmin,
68-vuotiaana. Vielä 69
vuoden tai sitä myöhempi eläkeikä
saa 7 %:n kannatuksen. Tutkimusmahdollisuuksien
ja akateemisen
vapauden turvaamista sekä avustavan
henkilökunnan lisäämistä
pidetään edellytyksinä sille, että
työtä voitaisiin jatkaa mahdollisimman
pitkään ennen eläkkeelle
siirtymistä.
Professoreiden toiveena on
hoitaa joitakin tärkeitä työtehtäviä
vielä eläkkeelläkin. Emerituksena
tai emeritana voisi jatkaa 82 % kyselyyn
vastanneista. Missä muussa
ammattikunnassa sitoutuminen
työhön on näin vahvaa?
Viime aikoina on joissakin yliopistoissa
syyllistytty siihen, että työntekijöitä
on suostuteltu, kehotettu
tai jopa painostettu jäämään eläkkeelle
sitten kun henkilökohtainen
eläkeikä täyttyy. Joissakin toisissa
taas on tiedusteltu henkilökunnan
eläköitymissuunnitelmia kovastikin
etuajassa. Kuitenkin jokaisella
yliopistolaisella on oikeus päättää
itse, mikä on sopiva eläköitymisen
ajankohta 63:n ja 68:n ikävuoden
välillä. Henkilökohtaisesta eläkeiästä huolimatta eroamisikä on tällä
hetkellä 68 vuotta, ja siihen asti
meillä on halutessamme oikeus
olla töissä. Työantaja ja työntekijä
voivat sitä paitsi yhdessä sopia,
että työntekijä jatkaa täysipainoisesti
työskentelyään vielä 68 ikävuoden
jälkeenkin. Tätä mahdollisuutta
ei ole juurikaan yliopistoissa
käytetty.
Tämä vuosi on yliopistoissa ja
tutkimuslaitoksissa valitettavasti
ollut irtisanomisiin tähtäävien
yhteistoimintaneuvottelujen aikaa.
Myös lähellä eläkeikää olevien
yliopistolaisten työsuhteita on
lopetettu tai osa-aikaistettu. Ikä
ei kuitenkaan ikinä voi olla irtisanomisen
syy — ei nuoruus eikä
vanhuus. Yhteistoimintaneuvottelujen
tuoksinassa on tapahtunut
sekin, että irtisanomisen vaihtoehdoksi
on annettu eläkkeelle jääminen
heti henkilökohtaisen eläkeiän
täyttyessä. Jos et mene eläkkeelle,
sinut irtisanotaan. Ja kun
keskeneräiset tutkimusprojektit
tarvitsevat kuitenkin tekijänsä, on
avuksi keksitty emeritus/emeritasopimus.
Sen allekirjoitettuaan
asianomainen voikin hoitaa työt
eläkeläisenä ilmaiseksi!
Emme kaipaa amerikkalaista
mallia, jossa yliopiston professoreilla
ei ole eroamisikää. Kyllä
jokin yleinen eroamisikä on hyvä
olla. Tulevien vuosien keskusteluihin
kuitenkin noussee, olisiko
yliopistolaisilla halua saada nostetuksi
eroamisikää, siis ikää, johon
asti meillä on halutessamme oikeus
olla työssä. Joustavuutta eläköitymisen
ylärajaan kaivataan,
jotta Suomessa erinomaista uraa
tehneiden työkykyisten ja -haluisten
yliopistolaisten ei tarvitsisi
lähteä etsimään uralleen jatkoa
muista maista.
Professoriliitto toteutti professorin
työ 2014 -kyselyn huhtikuussa;
vastausprosentti oli 48.
lisää tuloksista seuraavassa
acatiimissa sekä liiton jäsenkirjeessä.
myös suomen akatemian
tieteen tila -selvityksestä on
tulossa professoreiden työuraa
kuvaavia tietoja.
Maarit Valo
maarit.a.valo@jyu.fi
puheenjohtaja, Professoriliitto
- Painetussa lehdessä sivu 2
|