Kahdenkymmenen vuoden työlle tyly päätös
Helsingin yliopisto irtisanoi yhteensä 371 työntekijää.
Irtisanotut osastosihteeri, amanuenssi ja
professori kertovat kokemuksensa.
Helmikuisena perjantaina, lähellä työajan päättymistä
Helsingin yliopiston antropologian oppiaineen
osastosihteeri Arto Sarla sai puhelun.
Ennalta tuntematon soittaja kertoi, että hänen
tehtävänään oli täyttää yliopiston uuteen palveluorganisaatioon
tulevat 55 opintoneuvojan paikkaa. Hän
soitti Sarlalle kysyäkseen, olisiko hän kiinnostunut
siirtymään opintoneuvojaksi Meilahteen tai Kumpulaan.
— Se oli erikoinen kysymys, koska ajatus ei ollut
tullut mieleenkään. Olin työskennellyt 20 vuotta samassa
oppiaineessa ja tunsin sen läpikotaisin. Minun
jatkamistani täällä toivoivat kaikki kollegani ja hakemuksessani
oli suositus kahdelta professorilta.
Niillä ei kuitenkaan ollut merkitystä. Itse asiassa
haastattelija valitti, ettei saanut Sarlan koko hakemusta
auki, koska henkilöstöjärjestelmä oli kaatunut.
Niinpä työhaastatteluksi osoittautunut keskustelu
käytiin ilman hakijan taustatietoja.
— Lopulta sanoin, etten usko Meilahden tai Kumpulan
olevan minulle paras paikka, vaan jatkaisin
mieluummin suunnitteilla olevan koulutusohjelman
palveluksessa.
Itse asiassa edes tarjottu yleisluonteinen opintoneuvojan
tehtävä ei ollut Sarlan toivoma. Hakiessaan
paikkaa uudesta palveluorganisaatiosta hän oli hakenut
myös koulutussuunnittelijaksi, koska koki sen
vastaavan paremmin silloista työnkuvaansa.
— Vaikka olin nimikkeeltäni sihteeri, olen oppiaineen
ainoana opintohallinnon työntekijänä tehnyt
käytännössä myös amanuenssin vastuutason töitä.
Perjantainen puhelu oli ainoa yhteydenotto, ennen
huhtikuuta, jolloin Sarla kutsuttiin dekaanin ja
hallintopäällikön puheille. Hän sai irtisanomisilmoituksen
samassa huoneessa, jossa hänet oli 1995 palkattu
yliopistolle.
Irtisanomisen todellisia perusteluja hän ei ole saanut
vieläkään.
Varsinaista korvaajaa hänelle ei määrätty, vaan
jatkossa yksi koulutussuunnittelija vastaa useammasta
oppiaineesta. Tilanne mietityttää Sarlaa, sillä vaikka
pitää tehtävään valittua pätevänä, on tuleva työn
määrä valtava. 56–vuotiaan Sarlan mukana katoaa
myös valtava määrä hiljaista tietoa.
— Huolestuttaa, miten jatkossa selvitään. On lyhytnäköistä
erottaa opintohallinto oppiaineen substanssista.
Tämä vahingoittaa koko työyhteisöä. Minun
työni eivät ole vähentyneet, päinvastoin.
Irtisanomisensa jälkeisen kuukauden Sarla onkin
paiskinut töitä täyttä vauhtia saadakseen toimiston
mahdollisimman hyvään pisteeseen. Nyt huone on jo
tyhjä.
— Antropologeille ja meidän opiskelijoillemme
toivon pelkkää hyvää. Oppiaineen henkilökunta ei ole
jättänyt minua, vaan on luvannut pitää minut mielessä,
jos sopivaa työtä jostain löytyisi.
Amanuenssit katosivat
Vaikka Maria Fremerin irtisanomisaika yliopistolta
jatkuu lokakuulle, hän ei ole enää pohjoismaisten
kielten, pohjoismaisen kirjallisuuden ja ruotsin kääntämisen
amanuenssi. Mutta ei ole oppiaineamanuensseja
muuallakaan. Koko ammattiryhmä poistettiin
uuden palveluorganisaation, tai kuten Fremer sanoo,
”Upotuksen” myötä.
— Samalla katoaa linkki opintohallinnon ja substanssin
välillä, Fremer ihmettelee.
Häntä pyydettiin haastatteluun, joka koski koulutussuunnittelijan
paikkaa Meilahdessa.
— Ajatus huvitti. Enhän minä tiedä mitään lääketieteestä.
Haastattelijan mukaan tämä ei olisi ollut ongelma,
koska eivät lääkäritkään tee hallintoa. Fremer ei niele
selitystä.
— Ajatus, että opintohallinto toimisi paremmin
irrallaan opintosisällöistä, on älytön. On päivänselvää,
että amanuenssien työt siirtyvät nyt osittain
opettajille, vaikka organisaatiouudistuksen suunnittelijat
eivät sitä myönnä. Vaihtoehtoisesti ne jäävät
tekemättä, jolloin opiskelijat kärsivät.
Fremer on itse valmistunut oppiaineesta, jossa
toimi amanuenssina 11 vuotta. Hän myös tekee sinne
väitöskirjaa.
Myöhemmin häntä haastateltiin myös opintoneuvojan
paikkaan.
— Kysyttiin, osaanko laatia virallisia opinto–otteita
ja muita teknisiä yksityiskohtia, joita melkein
kuka tahansa oppii hetkessä. Johtajia ei ole juurikaan
kiinnostanut esimeriksi mitä kieliä osaan, oppiaineiden
sisällöistä puhumattakaan. Hallinnossa ei ole
enää akateemiselle ihmiselle sopivia tehtäviä.
Itse irtisanomistilanne oli Fremeristä asiallinen,
mutta persoonaton.
— Organisaatiouudistus kadotti vastuun. Yliopiston
johto valitsi uudet pomot, he valitsivat ihmiset
tehtäviin ja kolmas sitten irtisanoi ylijääneet.
Itse Fremer jatkaa jatko–opiskelijana yliopistolla.
— On outo tunne liikkua Metsätalossa ulkopuolisena.
Omaa tilaa ei ole, vaan käytän aulan lokeroita
muiden opiskelijoiden kanssa. Samalla työhuoneeni
on ollut kuukauden tyhjänä. Lisäksi pelkään, että
työtehtäväni perineet mainiot työtoverini uupuvat
taakkansa alle.
Matemaatikko arvioi yhteiskuntatieteilijää
Kulttuurimaantieteen professori Pauliina Raennon CV
on 11 sivua pitkä — ilman julkaisuluetteloa. Siitä huolimatta
hänen irtisanomistaan Helsingin yliopistosta
perusteltiin ”metrisellä arvioinnilla”, joka tehtiin
”julkisia lähteitä ja verkkosivua käyttäen”.
Raentoa perustelu tuntuu lähes huvittavan.
— Irtisanomisestani päätti matemaatikko geologia
kuultuaan. Yritin kysyä, millä pätevyydellä he arvoivat
yhteiskuntatieteilijän ja kulttuurintutkijan tutkimuksen
laatua. Parempaa vastausta en saanut.
— Ei kuulemma ollut heidän vikansa, jos tiedot eivät
olleet tasalla.
Edes sillä, että hyvin kilpailtua rahoitusta saanut
ja hallinnoinut Raento oli toistaiseksi tuonut yliopistolle
enemmän kuin oman palkkansa verran rahoitusta,
ei ollut merkitystä.
Itse irtisanomistilanne hoidettiin huonosti.
— Jouduin odottelemaan vuoroani suuren kokoussalin
ulkopuolella Exactumin aulassa. Mitään yksityisyyttä
ei ollut. Itse tilaisuudessa irtisanojat istuivat
suuren pöydän takana, useiden metrien päässä minusta.
Raento kertoo keskusteluistaan suuressa maantieteen
kongressissa Yhdysvalloissa.
— Siellä kollegat tulivat kyselemään, pitävätkö
heidän kuulemansa hurjat huhut Helsingin yliopiston
leikkauksista paikkansa. Naamat venähtivät,
kun kerroin heidän keskustelevan elävän esimerkin
kanssa.
Myös Raennon laitoksella uutinen otettiin epäuskoisena
vastaan.
— Lähiesimieheni kertoi, että minulle oli jo suunniteltu
kursseja vedettäväksi syksylle kun vapaani
olisi loppunut. Tämä tuntuu kollegoiden työajan tuhlaukselta.
Raento on pahoillaan siitä, että ainakin professorien
irtisanomisesta puuttuvat selvät yhteiset kriteerit,
vaikka tehtävien täytössä pätevyyden ja tuottavuuden
arviointi on tarkkaa.
— Reilun arvioinnin puute ja tyly viestintä herättävät
epäilyksiä epätasa–arvoisesta kohtelusta ja
nakertavat luottamusta työnantajaa kohtaan. On vaikea
ymmärtää, miten kokemus mielivallasta ja pelon
ilmapiiri voisivat parantaa luovan työn tuottavuutta.
— Ihmisistä pääsee eroon, vaikka tiedottaisi avoimesti
ja kohtelisi heitä asiallisesti, hän arvioi.
Teksti Juha Merimaa
Mikä on mielestäsi tärkein
muutosta vaativa asia
yliopiston yt-prosessissa?
|
Mirkka Ali-Laurila
pääluottamusmies, Åbo Akademi
— Tiedonkulku: Vaikea neuvotella
ja etsiä vaihtoehtoja,
ellei ole tarvittavia tietoja
työnantajan suunnitelmista
neuvottelujen alkaessa.
Myös tiedonsaanti (esim.
lista irtisanotuista) neuvottelujen
jälkeen ontuu. Ratkaisuna voisi olla yhteisen
koulutusajan (työnantaja – työntekijä) lisääminen.
|
|
|
Tiina Niklander
pääluottamusmies, Helsingin yliopisto
— En tiedä, onko tarvetta
muuttaa varsinaista
yt-prosessia. Mieluummin
näkisin, että oikeaa ja aitoa
yhteistoimintaa olisi kaikkien
keskeneräisten asioiden
osalta koko ajan eikä vain
lakisääteisten yt-neuvottelujen aikana.
|
|
|
Antero Puhakka
pääluottamusmies, Itä-Suomen yliopisto
— Ehdottomasti tärkein
olisi asennemuutos, jonka
myötä työnantaja alkaisi
noudattaa yhteistoimintalain
henkeä pelkän lain kirjaimen
täyttämisen sijaan. Ilman
asennemuutosta YT:t ovat
valitettavasti vain teatteria.
|
Teksti Kirsti Sintonen
- Painetussa lehdessä sivu 6
|