Keskustelua
Mistä lääkkeet
opintojen sujuvuuteen?
Työurien pidentämistä on pidetty ehkä tärkeimpänä
keinona supistaa Suomen kansantalouden kestävyysvajetta.
Työurien alkupään osalta on eniten puhuttu
yliopistotutkintojen suorittamisajoista. Parhaiten
vaikuttavaksi välineeksi on nähty opintotuen ehtojen
tiukentaminen vaatimalla enemmän ja nopeammin
opintosuorituksia. Opintotuen todellista vaikutusta
opintoihin ei kuitenkaan ole huolellisesti tutkittu.
Toisiaan seuranneet muutokset on tehty selvittämättä
edellisten muutosten vaikutuksia.
Opintomenestykseen liittyviä asioita on varsin perusteellisesti
tutkinut Eero Kurri vuonna 2006. Kurri
toimi opintotukikeskuksen johtajana sen perustamisesta
lähtien liki kaksi vuosikymmentä. Sen jälkeenkin
hänet on kutsuttu 1990-luvulla ja 2000-luvun
alussa opintotuen kehittämishankkeiden selvitysmieheksi,
esimerkiksi vuoden 2005 merkittävässä
uudistuksessa.
Kurri asetti jo tutkimushypoteesissaan opintotukiasiat
hieman sivummalle hakiessaan opintojen
vauhdikkuuteen vaikuttavia tekijöitä. Hän käytti
sellaisia yläkäsitteitä kuin toimeentulo-ongelmat tai
toimeentuloa kuvaavat muuttujat. Tutkimushypoteesissaan
Kurri sanoi, että nämä seikat — tai työssäkäynti
— eivät muodosta merkitsevää selittäjää vaan
opintojen sujuvuuserot opiskelijoiden välillä aiheutuvat
ensisijaisesti muista syistä.
Tutkimusaineistona Kurrin tutkimuksessa käytettiin
YTHS:n terveyskyselyn aineistoa eli noin 5000
opiskelijan otosta runsaan 100 000 opiskelijan joukosta,
johon kuuluivat alle 35-vuotiaat ja alle 8 vuotta
yliopistossa läsnä olleet opiskelijat. Tutkimusmetodina
oli regressioanalyysi, jonka avulla laskettiin korrelaatioita
eri muuttujien ja opintoviikkokertymien
välillä. Tutkimushypoteesi todentui varsin vakuuttavasti. Viidentoista tärkeimmän muuttujan joukkoon
ei tullut yhtään toimeentuloon taikka työssäkäyntiin
liittyvää muuttujaa. Sen sijaan kärjessä oli sellaisia
tekijöitä kuin opintojen suunnittelemisen vaikeudet,
opiskelutoverilta saatu tuki ja opintoalan valinnan
kokeminen oikeaksi. Tämä oli kolmen kärki. Näiden
jälkeen tulivat esimerkiksi otteen saaminen opiskelusta,
opiskelutehtävien koettu vaikeus sekä opintoohjaajien
ja opettajien antama tuki.
Vuoden 2012 lopulla ehdotuksensa jättänyt uusin
opintotuen kehittämistyöryhmä totesi, että opintotuen
vaikutus opintoaikoihin on rajallinen. Opintoaikojen
kannalta olennaista vaikutusta on myös
monilla muilla tekijöillä liittyen opintojen järjestämiseen.
Olisi tärkeä tietää, mitä vaikutuksia viime
vuosien tiukennuksilla opintomenestyksen kriteereihin
on saatu aikaan. Ja onko pudokkaiden määrä
kenties noussut?
Jonkinlaista indikaatiota siihen suuntaan antaisi
lehtitieto, että vuonna 2012 opintotuki lakkautettiin
lähes puolelta niistä opiskelijoista, joille lähetettiin
selvityspyyntö opintotuen ehtojen puutteellisen
täyttymisen takia. Sitä edeltävinä vuosina vastaava
määrä oli 35 prosenttia.
Opintotuki näyttää siis olleen viime vuosina ensimmäinen
asia, jolla on uskottu voitavan vaikuttaa valmistumisnopeuteen, vaikka varsinainen näyttö
siitä puuttuu. Olisikin varmasti perusteltua ottaa
opintojen vauhdittamiseen opintotuen muuntelua
toimivampi näkökulma. Tärkeintä olisi miettiä,
miten opintotukiaikana opiskelijan opintoja
ohjataan ja miten opintopolku rakennetaan tukemaan
mm. opiskelijan työllistymistä siten, että
opiskelija voi turvallisesti valmistua opintotukiajan
puitteissa.
Opintojen tehostamista koskevassa viimeaikaisessa
keskustelussa ei ole juurikaan puhuttu
opetuksen laadusta ja ohjauksen kehittämisestä,
vaikka tutkimuksellinen evidenssi puhuu nimenomaan
näiden keinojen puolesta. Nämä teemat
eivät ainakaan ole nousseet näkyvästi julkiseen
keskusteluun.
Opiskelija on tuloksen tekijä, tärkein toimija oppilaitoksessa.
Yliopiston tulee olla opiskelijalle hyvä
työyhteisö. Opiskelussa motivaatio ja opiskelukyky
ovat ensisijaisia edellytyksiä hyvään tulokseen
pääsemiseksi. Opiskelijan työn hyvä ohjaaminen
on tehokas keino opiskelijan opintojen edistämiseksi.
Myös opintojen aikana tehtävän ansiotyön
pelosta tulisi päästä sen ”ystäväksi”.
Relevantti työ kannattaisi integroida opetukseen,
jolloin sekä opiskelija että yhteiskunta hyötyisivät.
Tässä on tulevaisuuden opetussuunnittelun
yksi keskeinen haaste. Tämä tarkoittaa työelämän
kanssa yhteistyössä toteutettavien opintojen
kehittämistä. Jos tällaisia opintoja jo on, ne olisi
syytä tuoda näkyvästi esille julkiseen keskusteluun.
Samaa tarkoitusta palvelisi työllistymisorientaation
sisällyttäminen osaksi henkilökohtaista
opintosuunnitelmaa, jolloin HOPS alusta alkaen
rakennettaisiin opiskelumotivaatiota lujittavaksi
henkilökohtaiseksi työllistymissuunnitelmaksi.
Asko Karjalainen
Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun johtaja
Paavo Sippola
Oulun yliopiston eläkkeellä oleva kehitysjohtaja
- Painetussa lehdessä sivu 42
|