Jääkö suomi kyökkikieleksi?
Kansainvälistymisen myötä englanti
valtaa alaa yliopistoissa. Kielivalinnat
ovat osin ideologisia kysymyksiä,
joihin on haettu rajoja aina
oikeuskanslerin virastoa myöten.
Yliopistot ovat organisaatioina kansallisia
ja samanaikaisesti tieteenaloittain
tarkasteltuna kansainvälisiä.
Yliopistolain mukaan Suomen yksikielisten
yliopistojen opetus- ja tutkintokielenä
on suomi tai ruotsi, kaksikielisten
yliopistojen suomi ja ruotsi.
Yliopistojen rahoitusmalli palkitsee yliopistoja
vieraskielisen opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkaamisesta.
Englannin kielen asema suomalaisissa
yliopistoissa on herättänyt paljon mielipiteitä puolesta
ja vastaan. Tähän liittyen julkisuudessa on käyty
vilkasta keskustelua myös kansankielisen tiedekirjallisuuden
merkityksestä. Suomen kielen aseman pelätään
heikentyvän myös siksi, että tieteellistä kirjallisuutta
ei käännetä tarpeeksi suomeksi.
Suomen kielen aseman ylläpitäminen tieteen kielenä
on pohjimmiltaan arvokysymys ja kielipolitiikka
muodostuu arkisesta kielivalintoja ohjaavasta toiminnasta.
Kielikysymykseen liittyen oikeuskanslerin viraston
käsiteltävänä on parhaillaan vastineet kahteen
kanteluun. Ne koskevat opetuskieltä Aalto-yliopiston
insinööritieteiden korkeakoulussa ja kauppakorkeakoulussa,
jossa syksystä alkaen 2013 uusille opiskelijoille
on tarjottu vain englanninkielisiä maisterinkoulutusohjelmia.
Apulaisoikeuskansleri ei ole vielä
tehnyt päätöstä siitä, pidetäänkö kantelun jälkeen
tehtyjä toimenpiteitä riittävinä.
Oulun yliopiston taloustieteitä koskeva vastaavanlainen
kantelu sen sijaan on jo ratkaistu. Siinä
apulaisoikeuskansleri katsoi, että opiskelijan oikeus
käyttää suomen kieltä silloinkin kun opetus on englanniksi,
olisi kirjattava esimerkiksi yliopiston koulutuksen
johtosääntöön.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun viestinnän
professori Leena Louhiala-Salminen muistuttaa,
että englannin käyttö opetuksessa mahdollistaa kansainväliset
ryhmät. Se taas edistää ruohonjuuritasolta
alkaen yliopistomaailmalle välttämätöntä kansainvälistymistä.
——Kauppakorkeakoulussa on opetettu englanniksi
erityisesti maisteri- ja tohtoritasolla jo kauan, joten
tilanne ei ole uusi. Joissakin ohjelmissa, esimerkiksi
yritysjuridiikassa, on loogisempaa, että pääkieli
on suomi. Tämä ohjelma tarjotaan meillä jatkossakin
suomeksi. Mielestäni kauppakorkeakoulun malli,
kandiohjelma suomeksi, maisteriohjelmat pääosin
englanniksi, toimii oikein hyvin.
Yhteiskunnan toimivuuden kannalta olisi tärkeää
varmistaa se, että opiskelijat saavat kaikilla koulutusasteilla
ja -aloilla riittävästi suomen kielen taitoja
vahvistavaa koulutusta. Kysymys on yliopistojen kolmannesta
tehtävästä, yhteiskuntavastuusta.
—Ilman muuta pitää säilyttää suomen kielen
elinvoima myös tieteessä, mutta se ei tarkoita sitä,
että pitäisi kynsin hampain taistella englannin kielen
käyttöä vastaan. Ne voivat hyvin elää rinnakkain,
Louhiala-Salminen huomauttaa.
—On äärettömän tärkeätä, että olemme mukana
globaalissa tutkimusyhteisössä ja se tapahtuu englannin
kielellä. Siksi englanti maisteriohjelman kielenä
on hyvä ajatus myös suomalaisille opiskelijoille.
Akateemisissa arkitilanteissa taas toimii parhaiten se,
että keskusteluissa käytetään sitä kieltä, mitä kaikki
läsnäolijat osaavat. Julkaisukielenä on kuitenkin pääosin
englanti.
Kaikkea tiedettä suomeksi
Kansainvälisyydestä huolimatta suuri osa suomalaisista
tekee elämäntyönsä Suomessa.
—On vaikea kuvitella, että suomen kieli olisi tyystin
tarpeeton millään tieteenalalla, sanoo Suomen
kielen lautakunnan puheenjohtaja, professori Minna-
Riitta Luukka Jyväskylän yliopistosta.
—Toisaalta jos haluamme olla osa kansainvälistä
tiedeyhteisöä, muitakin kieliä tarvitaan. Ihanne voisi
olla rinnakkaiskielisyys: kielet ovat resurssi, joista
valitaan kuhunkin tilanteeseen ja tarkoitukseen sopiva. Silti on pidettävä huolta suomen kielen kehittymisestä
kaikkien tieteenalojen kielenä. Maailmassa ei
kuitenkaan ole muuta kansaa, joka voisi pitää kielestämme
ja sen kehittymisestä huolta.
Kieleen syntyy eräänlainen aukko, mikäli jollain
alalla sen kehittäminen estyy tai estetään siitä syystä,
että kieltä ei enää käytetä. Yliopistot tuottavat valtavat
määrät tietoa, jonka käyttäjinä ovat päättäjät,
kentällä toimivat eri alojen asiantuntijat ja tavalliset
kansalaiset. Heillä kaikilla on oikeus tietoon, jota yhteiskunnan
varoilla tuotetaan./p>
—Ei voida olettaa, että esimerkiksi päättäjät seuraisivat
kansainvälisiä tiedefoorumeita saadakseen
selville Suomessa tehtävän tutkimuksen tuloksia,
Luukka huomauttaa.
Tiedeyhteisössä ei muutenkaan kiinnitetä kylliksi
huomiota tiedon tarjoamiseen käyttäjäystävällisessä
muodossa. Suomeksi kirjoittaminenkaan ei aina ratkaise
ongelmaa, pitäisi osata kirjoittaa hyvin ja selkeästi.
Hyvän suomen kielen taidon lisäksi tutkijat tarvitsisivat
nykyistä enemmän myös yleistajuistamisen
taitoja niin, että yliopiston kolmas tehtävä toteutuisi
paremmin.
Paine julkaista englanniksi
Tieteentekijät ovat aina käyttäneet vieraita kieliä
tutkimustulostensa julkaisemiseen. Alasta ja aiheesta
riippuen on joskus parempi julkaista muulla kuin
omalla äidinkielellä.
paine julkaista englanniksi uhkaa kuitenkin mielestäni
tieteen vapautta, sanoo Oklahoman valtionyliopiston
professori, Helsingin yliopiston dosentti
Jason Lavery.
—On paljon vaikeampi kirjoittaa itselleen vieraalla
kielellä kirja kuin artikkeli. Englanninkielinen julkaiseminen
palvelee niiden etuja, jotka haluavat tuoda lisää
tehoa humanistisille aloille. Tätä määritellään julkaisujen
lukumäärällä. Suomen tiedemaailmassa pärjätäkseen
täytyy siis tyytyä artikkelien tekoon eikä saa
ajatella suuria monografioita oman väitöskirjan jälkeen.
Tieteen tulisi ulottua tutkijakollegoita laajemman
yleisön piiriin. Laveryn mukaan tärkein seikka onkin
äidinkielen käytön merkitys tieteen kuluttajille.
—Jos Suomen tiedeyhteisö arvostaa suomen kieltä
ja kielellistä moninaisuutta, se etsii keinoja suomen
säilyttämiseen. Ensimmäiseksi olisi luovuttava harhaluulosta,
että kansainvälistä on kaikki, joka ei ole
suomalaista.
Muun maalaisille kansainvälisyys voi olla suuntaamista
Suomeen. Englanninkieliset maisteriohjelmat
houkuttelevat ulkomaisia opiskelijoita, joista
monet myös haluaisivat jäädä maahan, jossa heidät on
koulutettu. Huhtikuussa Jyväskylän ylioppilaslehti
Jylkkärin artikkelissa kerrottiin ulkomaalaisten opiskelijoiden
työllistymisongelmista.
Opiskeluvaiheessa pelkällä englannilla pärjää
mainiosti. Esimerkiksi juuri Jyväskylän yliopiston
englanninkielisissä maisteriohjelmissa opiskelee
vuosittain satoja ulkomaalaisia. Selvityksen mukaan
80 prosenttia heistä harkitsee jäämistä Suomeen valmistumisensa
jälkeen, mutta työtä ei saa ilman riittävää
suomenkielen taitoa.
Provosti vai
akateeminen johtaja?
Suomalaisyliopistoissa kansainvälisyys alkaa ulottua
myös käytettyihin nimikkeisiin. Lappeenrannan teknillinen
yliopisto on ensimmäisenä Suomessa ottanut
käyttöön nimikkeen provost ja nyt myös Aalto-yliopisto
on seurannut perässä. Ratkaisua perustellaan
kansainvälisillä yhteyksillä. Nimike on käytössä pääasiassa
Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
—Olemme päätyneet tähän nimikkeeseen, koska
se on muualla maailmassa vakiintunut termi kuvaamaan
yliopiston akateemisesta johtamisesta vastaavan
henkilön roolia. Vastaavaa suomenkielistä termiä
ei ole, kehitysjohtaja Jari Jokinen Aalto-yliopistosta
selittää.
Englanniksi nimike on provost. Aalto-yliopisto
käyttää suomenkielisessä tekstissä muotoa provosti
kun taas Lappeenrannan teknillinen yliopisto käyttää
kaikissa yhteyksissä muotoa provost.
—Nimikkeiden lisäämisessä pitäisi käyttää tervettä
järkeä ja harkintaa, professori Minna-Riitta Luukka
huomauttaa.
—Mihin provostia tarvitaan suomalaisissa konteksteissa?
Jos lähdemme sille tielle, että meidän
nimikkeitämme pitää muuttaa eri maiden nimikejärjestelmien
mukaisiksi, niin kuka valitsee ne maat?
Kielivalinnat ovat aina myös ideologisia valintoja.
teksti Arja-Leena Paavola
- Painetussa lehdessä sivu 32
|