Motivaatio kantaa tutkijaa
Rahoituskilpailu on tehoton keino parantaa
yliopistotutkimuksen tuloksellisuutta. Tutkijoiden
korkea motivaatio sen sijaan tuo tulosta,
Otto Auranen osoitti väitöstutkimuksessaan.
Rahoituskilpailun lisäksi myöskään
markkinamekanismeja painottava
valtiollinen ohjaus ei yksiselitteisesti
johda yliopistojen tutkimustuloksellisuuden
paranemiseen.
Otto Auranen toteaa, että
kumpaakaan ei siten välttämättä
tarvita tuloksellisuuden nostamiseen.
Maissa, joissa ei pahemmin esiinny kilpailua
yliopistojen tutkimusrahoituksessa, on onnistuttu
parantamaan tuloksellisuutta, Auranen sanoo.
— Kilpailun lisäämisellä on enää vaikeaa parantaa
Helsingin yliopiston tehokkuutta. Tarkastelemallani
aikajaksolla Jyväskylässä on tuloksellisuus parantunut
samaan aikaan, kun on lisätty kilpailua. Mutta
Jyväskylässä lähtötaso oli alhainen verrattuna muihin
ja saavutettuaan tietyn tason, kilpailun lisääminen ei
enää vaikuta sielläkään tuloksellisuuteen.
Auranen väitteli maaliskuun loppupuolella sosiologiassa
rahoituskilpailun ja markkinamekanismeihin
perustuvan valtio-ohjauksen vaikutuksesta
tutkimuksen tuloksellisuuteen. Auranen tarkasteli
väitöstutkimuksessaan kahdeksaa maata ja lisäksi
Suomesta kolmea yliopistoa. Kansallisissa ja suomalaisten
yliopistojen tuloksellisuuden analyysissä Auranen
hyödynsi tieteellisten julkaisujen ja tohtorintutkintojen
määriä suhteutettuina käytettyyn tutkimusrahoitukseen.
Viittausten määriä hän suhteutti 14 OECD-maan keskimääräisiin viittausmääriin.
— Kyseessä on siis paljon käytetty panos-tuotos
-analyysi: suhteutetaan tuotoksia annettuihin panoksiin.
Joskus on tuloksellisuutta mitattu pelkästään
tohtorintutkintomäärillä. Joskus sillä, kuinka paljon
kukin yliopisto onnistuu saamaan itselleen rahaa ulkopuolisista
rahoituskilpailuista.
Tutkijoiden motivaatio
oleellinen tuloksellisuustekijä
Rahoituskilpailulla Otto Auranen tarkoittaa valtion
yliopistoille jakaman perusrahoituksen perustumista
tuloskriteereihin kuten julkaisumääriin tai tutkintomääriin.
Rahoituskilpailu tarkoittaa myös yliopistojen
perusrahoituksen ulkopuolista, kilpailtua tutkimusrahaa.
— Suomi on liikkunut kilpailullisempaan suuntaan
90-luvun puolivälistä lähtien. Viime vuosikymmeninä
tapahtunut tutkimusrahoituksen lisääntyminen
on suurelta osin peräisin ulkopuolisen tutkimusrahoituksen
kasvusta. Samaan aikaan valtio on
lisännyt tuloksellisuuskriteerejä jakaessaan perusrahoitusta,
eli siitä on tullut kilpailullisempaa, Auranen
selvittää.
Kilpailua lisäämällä ei kuitenkaan voi riittävästi
vaikuttaa niihin tekijöihin, joita korkeatasoinen ja tuloksellinen
tutkimustoiminta edellyttää. Tuloksellisuuteen
vaikuttaa myönteisesti esimerkiksi tutkijoiden
motivaation korkea taso.
— Kyvykkyyden lisäksi tutkijan täytyy haluta
työskennellä tehokkaasti tutkimuksen parissa. Tutkimusryhmien
välinen yhteistyö ja verkostoituminen
ovat myös merkittävässä roolissa. Lisäksi joka tasolla
tarvitaan kansainvälistymistä, kuten yliopistojen
tulisi rekrytoida joukkoonsa tieteentekijöitä oman
maan ulkopuoleltakin. Muualta tullut henkilö tuo
omat yhteistyöverkostonsa arvokkaaksi lisäksi yliopistolaisten
kontakteihin.
Auranen kuvailee itseään kohtuullisen tulokselliseksi
tutkijaksi väitöskirjatutkimuksen aktiivisen
tekemisen aikana.
— Olin sitä erityisesti yhteistyön ja verkostoitumisen
ansiosta.
Auranen oli tehnyt suurimman osan väitöskirjatutkimuksestaan,
kun hän aloitti Julkaisufoorumihankkeen
koordinaattorina vuonna 2010. Tehtävän
aikana hän kertoo onnistuneensa edistämään yhtä
artikkelia tutkimuksessaan.
— Muuten väitöskirjan viimeistely loppui kuin
seinään ja saattaisi olla vieläkin kesken, jos olisin jatkanut
koordinaattorina. Kun määräaikaisuuteni päättyi,
en enää hakenut jatkoon vaan siirryin Tampereen
yliopistoon tutkijaksi. Puolentoista vuoden tutkijan
pestin aikana laadin yhteenvedon väitöskirjaani, ja
viimeistelin sen painokuntoon vuoden vaihteessa.
Nyt olen tutkimuksen arvioinnin koordinaattorina
Tampereen yliopistossa.
Julkaisufoorumiluokituksen
ykköstaso ei ole roskaluokka
Julkaisufoorumi toimii Tieteellisten seurain valtuuskunnan
yhteydessä tehtävänään ylläpitää ja kehittää
tieteellisten julkaisukanavien tasoluokitusta. Otto
Auranen on ollut mukana luomassa järjestelmää tieteellisen
julkaisutoiminnan arvioimiseksi niin määrällisesti
kuin laadullisesti.
— Suurin osa julkaisutoiminnasta on muualta
kuin Suomesta, sillä Suomessa on suhteellisen vähän
tieteellisiä julkaisukanavia, Auranen mainitsee.
Opetus- ja kulttuuriministeriön käyttämässä yliopistojen
valtionrahoitusmallissa on tarkoitus hyödyntää
luokitusta laadun ilmaisimena vuodesta 2015
alkaen. Tieteelliset julkaisut ovat olleet yliopistojen
rahoitusperuste vuodesta 2007, mutta laadun sijaan
on katsottu määrää.
— Luokituksen hyödyntäminen tuohon tarkoitukseen
on varsin järkevää, ja siihen se sopii hyvin.
Tosin pitäisi ottaa huomioon esimerkiksi se, että
teknillisillä aloilla julkaistaan paljon konferenssijulkaisuja.
Ja tieteellisten konferenssien tason arvioiminen
on hankalaa. Täytyisi myös osittaa yhteisjulkaisut
niissä mukana olevien tekijöiden tai yliopistojen määrän mukaan.
— Ja kaikkien pitäisi muistaa, ettei luokituksen
ykköstaso ole roskaluokka vaan hyvä perustaso.
Aurasen aikana kritisoitiin Julkaisufoorumi-hanketta
muun muassa sitä, että tasoluokitus ei huomioisi
riittävästi suomenkielistä kansallista julkaisutoimintaa.
Kritiikkiin vastattiin sallimalla tasolle 2
suomeksi julkaisevia tieteellisiä lehtiä tai sarjoja yhteiskuntatieteellisiltä
ja humanistisilta aloilta. Niiden
täytyy kattaa tieteenalansa suomalaisen yhteiskunnan,
kulttuurin ja historian erityispiirteitä käsittelevää
tutkimusta mahdollisimman laajasti. Tällaisesta
suomalaista yhteiskuntaa hyödyttävästä tutkimuksesta
on asianmukaisempaa julkaista suomalaisissa
julkaisuissa.
— Norjassa ja Tanskassa tehtiin aiemmin vastaavantyyppinen
tasoluokitus, ja siellä esitettiin samankaltaista
huolta kotimaisen julkaisutoiminnan
lakkaamisesta. Siellä ei niin kuitenkaan käynyt enkä
uskonut näin tapahtuvan Suomessakaan.
— Tehty päätös nostatti sitten muualta tyytymättömyyttä.
Ensimmäisessä tasoluokassa on kansainvälisiä
julkaisuja, jotka jäivät pienen kielialueemme julkaisuja
vähempiarvoisiksi. Yksi mahdollinen ratkaisu
ongelmaan olisi jakaa julkaisut eri sarjoihin: kotimaisiin
ja kansainvälisiin.
Auranen jatkaa tutkimuksen arvioinnin parissa
nykyisessä tehtävässään, sillä hän koordinoi Tampereen
yliopiston tutkimuksen kansainvälistä arviointia.
Arviointi kattaa yliopiston kaikkien tutkijoiden ja
opettajien tutkimustoiminnan ajalla 2008—2013.
— Tutkimus arvioidaan julkaisu- ja viittausanalyysien
avulla kansainvälisten arviointipaneelien toimesta
sekä itsearviointina.
Koordinaattorin tehtävä päättyy tämän vuoden
lopussa. Sen jälkeiselle ajalle Auranen ei ole vielä lyönyt
lukkoon suunnitelmia.
— Siirryn tutkijaksi tai haen töitä tutkimushallinnon
puolelta. Olen viimeiset neljä vuotta ollut milloin
tutkijan työssä, milloin hallinnon puolella. Nyt tohtorina
minulla on enemmän mahdollisuuksia hakea
tutkimusrahoitusta. Tosin välillä tuntuu, että minulle
sopivat paremmin esimerkiksi koordinoijan tai suunnittelijan
tehtävät.
Otto Auranen
- tutkimuksen arvioinnin koordinaattori
- tutkijana Tampereen yliopistossa 2012—2013
- Julkaisufoorumi-hankkeen koordinaattori
2010—2012
- harrastaa pyöräilyä, sulkapalloa, vaeltamista
- haaveilee houkuttelevansa vaimonsa mukaan
pyöräretkelle paikkaan, josta on loistavat maisemat
teksti Mia Hemming
kuva Sakari Piippo
- Painetussa lehdessä sivu 20
|