Tohtorikoulu-uudistus ja yliopistolaisen arki
Avoimuus ja läpinäkyvyys tutkijakouluvalinnoissa,
tohtoreiden
uranäkymät, kansainvälisyys ja
apurahatutkijoiden asema nousivat
esille Helsingin yliopiston tieteentekijöiden
(HYT) järjestämässä
Agora-keskustelutilaisuudessa.
Kysymyksiin olivat vastaamassa Helsingin yliopiston
vararehtori Keijo Hämäläinen, tutkimuksen toimialan
kehitysjohtaja Ritva Dammert, humanistisyhteiskunnallisen
tutkijakoulun johtaja, professori
Pia Letto-Vanamo sekä biotieteellisen tutkijakoulun
johtaja, professori Jari Valkonen.
Tilaisuuden alussa puhuttiin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä
tutkijakoulupaikkojen jakamisessa.
Pia Letto-Vanamo toivoi reilua ja avointa kilpailua
sekä transparentteja sääntöjä siitä, kuka otetaan
työsuhteeseen. Jari Valkonen korosti, että tiedekunta
tekee lopullisen päätöksen tohtoriohjelmaan ottamisesta.
Tutkijakoulutettavia on puhuttanut myös kansallisten
tutkijakouluverkostojen kohtalo.
— Mikään ei estä yhteistyötä muiden yliopistojen
tutkijakoulujen kanssa, totesi Ritva Dammert. Tekniikan
alalla tähän yhteistyöhön oli lähdetty jo viime
vuonna.
Juontajana toiminut, oikeustieteen alan väitöskirjaa
tekevä Paul Tiensuu kysyi, millaisia suunnitelmia
on kansainvälisyyden edistämiseksi. Keijo Hämäläisen
mukaan tässä on alakohtaisia eroja, mutta
kanslerin matka-apurahoja on tarkoitus ottaa tutkijakoulujen käyttöön.
Valtiotieteellisessä väitöskirjaa tekevä Milja Saari
kertoi, että kansainvälistymisessä kysytään harrastuneisuutta,
koska tiedekunta ei maksa nuoremmille
tutkijoille konferenssimatkoilta päivärahoja.
— Mielenkiintoista, ettei yliopistolla ole tästä
yhteisiä linjauksia. Yliopistolaisilla pitäisi kuitenkin
olla yksi yhteinen työnantaja ja yksi henkilöstöpolitiikka.
Pitää ottaa asia keskusteluun, lupasi vararehtori
Hämäläinen.
— Tohtoriohjelma ei voi ryhtyä tätä järjestämään.
Yleensä annetaan vaan matka ja majoitus. Tässä pitää
lisätä resursointia ja asennetta, totesi Pia Letto-
Vanamo.
Milja Saari toivoi, että yliopisto ryhtyisi käyttämään
nuoremman tutkijan nimikettä. Nyt työsuhteiset
tutkijakoulutettavat ja jatko-opiskelijat
menevät puheissa ja käytännöissä sekaisin. Työsuhteisille
tulee kuulua työehtosopimuksen mukaiset
päivärahat.
Väitöskirjantekijöitä pohditutti myös uranäkymät.
Kouluttaako yliopisto tohtoreita kortistoon?
Kuuluisiko tutkijakoulujen tehtäviin myös yhteyksien
luominen ei-akateemiseen maailmaan?
— Tätä pitää edistää joka tasolla. Tämä on myös
suuri viestinnällinen haaste. Olen puhunut mm.
EK:n edustajien kanssa siitä, että nykytohtori ei ole
samanlainen kuin tohtori vielä 80-luvulla, Hämäläinen
tähdensi.
Hän kertoi, että Helsingin yliopistoon aiotaan
nimetä tohtorikoulutuksen neuvottelukunta, jonka
tarkoituksena on auttaa yhteyksien luomisessa. Yliopistolla
on suunnitelmia myös siitä, miten työelämään
siirtymisestä tehtäisiin nykyistä sujuvampaa:
rekrypuolelle tulisi aina tieto valmistuvista tohtoreista
ja heistä koostettaisiin tietopankki.
Väitöskirjatutkijoita puhutti myös ohjauksen
merkitys. Professori Jari Valkosen mukaan väitöskirjantekijän
ja ohjaajan välinen ohjaussopimus voisi
olla yksi malli. Siinä sovittaisiin mm. jatkuvista,
säännöllisistä tapaamisista. Keijo Hämäläinen toivoi
hyvien käytänteiden jakamista.
Ritva Dammert katsoi, että neljän vuoden määräaika
on mahdollinen, mutta silloin puhutaan täyspäiväisestä
työstä. Myös väitöstutkimuksen vaatimustaso
nousi esille. Dammert kertoi, että Aaltoyliopistossa
jatko-opintojen teoriaopintojen määrää
on jo supistettu 60 opintopisteestä 40:een.
Puitesopimus uhkaa eriarvoistaa tutkijoita
Tiedekulmassa pidetyn Agora-tilaisuuden lopuksi puhuttiin
myös apurahatutkijoiden asemasta. Vaikka apurahansaajien
ja työsuhteessa olevien tohtorikoulutettavien
väitöskirjat tuottavat yliopistolle yhtä paljon tulosrahaa,
silti apurahatutkijat ovat monissa asioissa eriarvoisessa
asemassa.
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan esittämä
yliopistositoumus ei yliopistolle kelvannut, mutta se on
laatinut säätiöiden kanssa puitesopimuksen, jossa on
tarkoitus sopia pelisäännöistä. Sopimuksia ei ole vielä
allekirjoitettu minkään säätiön kanssa. Suomen Kulttuurirahasto
on ilmoittanut tähtäävänsä mallin käyttöönottoon
syksyllä 2014 järjestettävässä apurahahaussa.
Helsingin yliopisto allekirjoittanee sopimuksen SKR:n
kanssa lähikuukausina. HY on esittänyt myös muille
yhteistyösäätiöilleen, jotka käyttävät henkilökohtaisia
apurahoja rahoitusinstrumenttina, vastaavan sopimuksen
laatimista.
Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys Suomen akateemisten
tutkijoiden yhdistys SATY on ottanut tiedotteella
(21.5.) kantaa puitesopimukseen. SATY katsoo, että sopimusmallissa
apurahatutkijaa kohdellaan vain kulueränä,
vaikka OKM:n perusrahoituksessa Helsingin yliopisto sai
vuonna 2013 vähintään 85 000 euroa per väitöskirja. Yhdistys
on huolissaan malliin sisältyvästä esityksestä, jonka
mukaan apurahatutkijat maksaisivat jatkossa yliopistolle
1600 euron vuosittaisen korvauksen saamistaan palveluista
ja työtiloista.
— Vaarana on, että yliopistoyhteisön eriarvoistuminen
syvenee entisestään johtaen kahden kerroksen väkeen,
joista toisille maksetaan työstä, kun taas toiset maksavat
saadakseen tehdä työtä, SATY toteaa.
teksti ja kuva Kirsti Sintonen
- Painetussa lehdessä sivu 16
|