Tohtorikoulu-uudistus ja yliopistolaisen arki

Avoimuus ja läpinäkyvyys tutkijakouluvalinnoissa, tohtoreiden uranäkymät, kansainvälisyys ja apurahatutkijoiden asema nousivat esille Helsingin yliopiston tieteentekijöiden (HYT) järjestämässä Agora-keskustelutilaisuudessa.

Kysymyksiin olivat vastaamassa Helsingin yliopiston vararehtori Keijo Hämäläinen, tutkimuksen toimialan kehitysjohtaja Ritva Dammert, humanistisyhteiskunnallisen tutkijakoulun johtaja, professori Pia Letto-Vanamo sekä biotieteellisen tutkijakoulun johtaja, professori Jari Valkonen.

Tilaisuuden alussa puhuttiin avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä tutkijakoulupaikkojen jakamisessa. Pia Letto-Vanamo toivoi reilua ja avointa kilpailua sekä transparentteja sääntöjä siitä, kuka otetaan työsuhteeseen. Jari Valkonen korosti, että tiedekunta tekee lopullisen päätöksen tohtoriohjelmaan ottamisesta.

Tutkijakoulutettavia on puhuttanut myös kansallisten tutkijakouluverkostojen kohtalo.

— Mikään ei estä yhteistyötä muiden yliopistojen tutkijakoulujen kanssa, totesi Ritva Dammert. Tekniikan alalla tähän yhteistyöhön oli lähdetty jo viime vuonna.

Juontajana toiminut, oikeustieteen alan väitöskirjaa tekevä Paul Tiensuu kysyi, millaisia suunnitelmia on kansainvälisyyden edistämiseksi. Keijo Hämäläisen mukaan tässä on alakohtaisia eroja, mutta kanslerin matka-apurahoja on tarkoitus ottaa tutkijakoulujen käyttöön.

Valtiotieteellisessä väitöskirjaa tekevä Milja Saari kertoi, että kansainvälistymisessä kysytään harrastuneisuutta, koska tiedekunta ei maksa nuoremmille tutkijoille konferenssimatkoilta päivärahoja.

— Mielenkiintoista, ettei yliopistolla ole tästä yhteisiä linjauksia. Yliopistolaisilla pitäisi kuitenkin olla yksi yhteinen työnantaja ja yksi henkilöstöpolitiikka. Pitää ottaa asia keskusteluun, lupasi vararehtori Hämäläinen.

— Tohtoriohjelma ei voi ryhtyä tätä järjestämään. Yleensä annetaan vaan matka ja majoitus. Tässä pitää lisätä resursointia ja asennetta, totesi Pia Letto- Vanamo.

Milja Saari toivoi, että yliopisto ryhtyisi käyttämään nuoremman tutkijan nimikettä. Nyt työsuhteiset tutkijakoulutettavat ja jatko-opiskelijat menevät puheissa ja käytännöissä sekaisin. Työsuhteisille tulee kuulua työehtosopimuksen mukaiset päivärahat.

Väitöskirjantekijöitä pohditutti myös uranäkymät. Kouluttaako yliopisto tohtoreita kortistoon? Kuuluisiko tutkijakoulujen tehtäviin myös yhteyksien luominen ei-akateemiseen maailmaan?

— Tätä pitää edistää joka tasolla. Tämä on myös suuri viestinnällinen haaste. Olen puhunut mm. EK:n edustajien kanssa siitä, että nykytohtori ei ole samanlainen kuin tohtori vielä 80-luvulla, Hämäläinen tähdensi.

Hän kertoi, että Helsingin yliopistoon aiotaan nimetä tohtorikoulutuksen neuvottelukunta, jonka tarkoituksena on auttaa yhteyksien luomisessa. Yliopistolla on suunnitelmia myös siitä, miten työelämään siirtymisestä tehtäisiin nykyistä sujuvampaa: rekrypuolelle tulisi aina tieto valmistuvista tohtoreista ja heistä koostettaisiin tietopankki.

Väitöskirjatutkijoita puhutti myös ohjauksen merkitys. Professori Jari Valkosen mukaan väitöskirjantekijän ja ohjaajan välinen ohjaussopimus voisi olla yksi malli. Siinä sovittaisiin mm. jatkuvista, säännöllisistä tapaamisista. Keijo Hämäläinen toivoi hyvien käytänteiden jakamista.

Ritva Dammert katsoi, että neljän vuoden määräaika on mahdollinen, mutta silloin puhutaan täyspäiväisestä työstä. Myös väitöstutkimuksen vaatimustaso nousi esille. Dammert kertoi, että Aaltoyliopistossa jatko-opintojen teoriaopintojen määrää on jo supistettu 60 opintopisteestä 40:een.

Puitesopimus uhkaa eriarvoistaa tutkijoita

Tiedekulmassa pidetyn Agora-tilaisuuden lopuksi puhuttiin myös apurahatutkijoiden asemasta. Vaikka apurahansaajien ja työsuhteessa olevien tohtorikoulutettavien väitöskirjat tuottavat yliopistolle yhtä paljon tulosrahaa, silti apurahatutkijat ovat monissa asioissa eriarvoisessa asemassa.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan esittämä yliopistositoumus ei yliopistolle kelvannut, mutta se on laatinut säätiöiden kanssa puitesopimuksen, jossa on tarkoitus sopia pelisäännöistä. Sopimuksia ei ole vielä allekirjoitettu minkään säätiön kanssa. Suomen Kulttuurirahasto on ilmoittanut tähtäävänsä mallin käyttöönottoon syksyllä 2014 järjestettävässä apurahahaussa. Helsingin yliopisto allekirjoittanee sopimuksen SKR:n kanssa lähikuukausina. HY on esittänyt myös muille yhteistyösäätiöilleen, jotka käyttävät henkilökohtaisia apurahoja rahoitusinstrumenttina, vastaavan sopimuksen laatimista.

Tieteentekijöiden liiton jäsenyhdistys Suomen akateemisten tutkijoiden yhdistys SATY on ottanut tiedotteella (21.5.) kantaa puitesopimukseen. SATY katsoo, että sopimusmallissa apurahatutkijaa kohdellaan vain kulueränä, vaikka OKM:n perusrahoituksessa Helsingin yliopisto sai vuonna 2013 vähintään 85 000 euroa per väitöskirja. Yhdistys on huolissaan malliin sisältyvästä esityksestä, jonka mukaan apurahatutkijat maksaisivat jatkossa yliopistolle 1600 euron vuosittaisen korvauksen saamistaan palveluista ja työtiloista.

— Vaarana on, että yliopistoyhteisön eriarvoistuminen syvenee entisestään johtaen kahden kerroksen väkeen, joista toisille maksetaan työstä, kun taas toiset maksavat saadakseen tehdä työtä, SATY toteaa.

teksti ja kuva Kirsti Sintonen