Yliopistohenkilöstön määrä vähenee
Sivistystyöantajat on julkaissut
varsin monipuolisen selvityksen
yliopistojen henkilöstöstä. Sen
mukaan yliopistolaisten määrä
vähenee, opetus- ja tutkimushenkilöstöstä
on vakinaisessa työsuhteessa
28 prosenttia, mutta
ansiokehitys on ollut kohtuullista.
Kaikki yliopistot ja monet muut oppilaitokset ovat
luovuttaneen neuvottelu- ja sopimusoikeutensa Sivistystyöantajille
(Sivista). Sivista seuraa yliopistojen
henkilöstöasioita ja raportoi niistä. Vähän aikaa sitten
on ilmestynyt Tilastojulkaisu 2013, Yliopistot. Se on
kokonaisuudessaan luettavissa Sivistan verkkosivuilta,
www.sivistystyoantajat.fi. Tilastojulkaisu on lajissaan
laajin ja monipuolisin. Kaikilta osin vastaavia
tietoja ei ole aikaisemmin ollut käytössä.
Henkilöstön ikäjakauma ja määräaikaisuus
Yliopistohenkilöstön määrä on vähentynyt 1,7 prosentilla
2012—2013. Muun henkilöstön kohdalla vähennys
on 2,7 ja opetus- ja tutkimushenkilöstössä
1,1 prosenttia. Yliopistojen välillä on melko isoja eroja:
Aalto-yliopistossa henkilöstöä oli viime syksynä
5 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna, vastaavasti
hankenilaisten määrä kasvoi 3 prosentilla.
Opetus- ja tutkimushenkilöstön (= ”ope”) ikärakenne
poikkeaa muista työpaikoista valtavasti. Syykin
on selvä ja ilmeisen odotettu: tohtorikoulutetta
vien suuri joukko, yli neljännes koko opetus- ja tutkimushenkilöstöstä,
saa aikaan terävän piikin käyrässä.
Sen sijaan esim. professorien ”suuret ikäluokat”
eivät juuri tule esiin käyrässä. Muun henkilöstön
(=”muhe”) ikäjakauma on hyvin tavanomainen muihin
työpaikkoihin verrattuna. (Kuvio 1)
Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä vakinaisessa
työsuhteessa oli 28 prosenttia ja muusta henkilöstöstä
78 prosenttia. Suuri vaikuttaja määräaikaisten suureen
määrään ovat tutkijakoulutettavat, jotka käytännössä
kaikki ovat määräaikaisia. Tämä ei ole kuitenkaan
ainoa syy ”open” näinkin suuren määräaikaisuuteen.
Kaikilla vaativuustasoilla ”open” alttius joutua määräaikaiseksi
on suurempi kuin ”muhen”. Esimerkiksi
”open” ylimmillä vaativuustasoilla 8—11 määräaikaisia
oli 28 prosenttia ja ”muhen” ylimmillä vaativuustasoilla
11—15 määräaikaisia oli 12 prosenttia.
Nyt käytettävissä olevasta Sivistan julkaisusta ei
näy yliopistokohtaiset erot määräaikaisuuksissa. Eroja
on kuitenkin paljon. (Ks. esim. professorien osalta
Acatiimi 3/2014: vaihteluväli professorien määräaikaisuuksissa
oli tiedeyliopistoissa 7 prosentin ja 41
prosentin välillä. Taideyliopisto oli ihan oma lukunsa
tässä suhteessa.)
Palkkauksen rakenne ja ansiokehitys
Muun henkilöstön kohdalla tehtävän vaativuusosa
määrittää keskimäärin vajaata 80 prosenttia palkasta,
suoriutumisosa 20 prosenttia ja lisät 2 prosenttia.
Luontaisetuja ei käytännössä ole. (Kuvio 13)
Henkikohtaiset palkkarakenne-eroavaisuudet
voivat toki olla suuria. Jollakin suoriutumisosa voi olla
noin 30 prosenttia kokonaispalkasta.
Opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkarakenne
vastaa suunnilleen ”muhen” palkkarakennetta.
”Open” palkoissa on huomioitu Sivistan aikaisemmista
tilastoista poiketen lisäelementtinä akateemisten
johtajien palkkiot. (Kuvio 12)
Yleinen ansiotasoindeksi nousi vuodesta 2012
vuoteen 2013 vajaalla 2 prosentilla. Eräillä EK:n aloilla
korotus oli vielä pienempi.
Yliopistojen ansiokehitys 2012—2013 on ollut
suhteellisen hyvää. Sopimuskorotusten vaikutus on 1,9 prosenttia kaikilla. Tämän päälle on tullut noin
yhden prosentin liukuma keskimääräisesti. Järjestelmäindenttisillä
(=sama hetu ja sama palkkausjärjestelmä)
korotus on ollut vielä selvästi tätä suurempi.
(Kuvio 4)
Kuviossa 4 ruskealla merkitty korotusosa johtuu
tilastointimuutoksesta. Nyt on ensimmäisen kerran
otettu ”opeilla” huomioon säännöllisen työajan ansiossa
myös akateemisten johtajien (esim. dekaanit,
laitosjohtajat) palkkiot. Tämä tilastointimuutos aiheuttaa
”opeille” n. 0,7 prosentin keskimääräisen näennäisen
korotusvaikutuksen verrattuna vuoteen 2012.
Akateemisten johtajien palkkiot kohdistuvat henkilöstöryhmistä
valtaosin professoreihin. Kyse ei ole
siis todellisesta muutoksesta, vaan professorit ovat
aikaisemminkin saaneet akateemisten johtajien palkkioita.
Professoreilla tilastointimuutos on aiheuttanut
noin 2,3 prosentin näennäisen korotusvaikutuksen.
Tilastointitavan muutos voi avata tietä väärinymmärtämisen
mahdollisuudelle. Professoriliiton jäsenkyselyn
mukaan jäsenten palkat nousivat oikeasti keskimäärin
2,9 prosenttia vuodessa, mikä sinänsä on hyvin tyydyttävä
palkkakehitys.
teksti Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja
- Painetussa lehdessä sivu 10
|