5/12

  • pääsivu
  • sisällys
  • Jyväskylän yo:n rehtori Aino Sallinen puhui Tiedefoorumissa 22.5. tieteen roolista poliittis-taloudellisissa murroskohdissa.
     

    Tieteen tekevät osaavat ihmiset

    Seitsemättä kertaa järjestetyssä toukokuisessa Tiedefoorumissa puhuttiin ja keskusteltiin tällä kertaa tutkimuksen vaikuttavuudesta ja tieteen roolista maailman myllerryksen keskellä.

    Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila korosti tieteen vaikuttavuudessa ihmisten roolia. Tieteen tekevät hyvät ja osaavat ihmiset. Tieteen ja tiedepolitiikan vaikutukset tulevat näkyviin ihmisten kautta. Siksi esimerkiksi rekrytointiprosessit ovat erittäin merkittävässä asemassa.

    — Yliopistojen kaksi keskeisintä päätöstä ovat: ketä otetaan töihin ja ketä otetaan opiskelemaan.

    Hyvät henkilöt tarvitsevat hyvät työskentelyolosuhteet. Kilpailu hyvistä opiskelijoista, opettajista ja tutkijoita kiihtyy lähivuosina. Mannilan mukaan seuraavan viiden vuoden aikana professoreista jää eläkkeelle 35—40 prosenttia. Hän piti tätä hyvänä mahdollisuutena suunnata tutkimusta ja opetusta uudelleen.

    Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto puhui edistyksestä ja kumouksesta tieteessä. Kuhnin, Popperin, Lakatosin ja Feyerabendin kautta hän pääsi arvioimaan tieteen ja politiikan suhteita sekä perustutkimuksen tilannetta. Hän siteerasi Vannevar Bushia vapaiden intellektuellien merkityksestä:

    — Perustutkijat eivät ole takana tykistössä vaan eturintamassa uutta aluetta valtaamassa, soveltajat tulevat perässä poimimaan kukkia ja hedelmiä.

    Kansleri myös suositti, ettei Suomessa käytettäisi tiede- ja tutkimuspolitiikassa lyhennettä TKI, koska kirjaimet K ja I (K=uudet tuotteet, menetelmät, palvelut ja I=keksintöjen kehittämien kaupallisiksi tuotteiksi) tarkoittavat lähes samaa. Perinteisempi T&Klyhenne on paljon parempi.

    Niiniluoto katsoi, että poliittisten ja hallinnollisten päätösten faktaperustan tulisi perustua tieteen tuloksiin. Mutta yhtä tiede- ja teknologiaministeriä ei tarvita, monikanavainen rahoitus on tieteen etu.

    Tampereen yliopiston entinen kansleri Jorma Sipilä arvioi tieteen asemaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hän piti tiedettä modernin maailman tärkeimpänä instituutiona. Mutta hyödyntämisen tiellä on esteitä: sirpaleisuus, kommunikaatio, kontekstuaalisuus, autonomisuus, ennakoimattomat seuraukset, erilaiset aikaperspektiivit.

    Yhteiskunnan aikaperspektiivi lyhenee koko ajan. Valtioympäristöstä on siirrytty sijoittajien ja median maailmaan, valtioiden ja politiikan vallasta rahan valtaan. Julkisuus, jossa tiede puhuu, on aivan toisenlainen kuin joitakin vuosia sitten. Lisäksi tieteen toimijat valvovat omia intressejään.

    — Tiede on kuitenkin myös kokonainen me, osana meitä yhteiskuntana tai ihmiskuntana tai luontona. Siksi tieteen tulee kyetä kaivamaan esiin myös laajaalaisia tieteellisiä ymmärryksiä tärkeistä yhteiskunnallista teemoista, Sipilä tähdensi.

    Kirsti Sintonen

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 6