Yliopistojen uudet (v)aatteet
Uusi yliopistolaki on ollut voimassa muutaman
kuukauden ja yliopistot ovat vähitellen
totuttautumassa muuttuneeseen olomuotoonsa.
Yliopistojen uusia (v)aatteita
pohdittiin Tieteentekijöiden liiton ja Professoriliiton
kevätseminaarissa. Mitkä ovat
lähiaikojen isoimmat vaateet, onko yliopistojen
autonomia aitoa ja millä tolalla on
rahoitus, olivat teemoja, jotka herättivät
puhujissa ja yleisössä vilkasta – paikoin
jopa kiivasta mielipiteiden vaihtoa.
Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton jokavuotinen
yhteinen kevätseminaari keräsi 23. huhtikuuta
Palace Gourmetin kokoussaliin noin 180
osallistujaa, liittojen aktiiveja ja kutsuvieraita.
Paikka Eteläranta 10:ssa symboloi yliopistojen
uutta olomuotoa: yliopistotyönantaja on järjestäytynyt
Elinkeinoelämän keskusliitto EK:hon
kuuluvaan Yksityisen Opetusalan Liittoon, joka muutti juuri hiljattain nimensä Sivistystyönantajat
ry:ksi. Neuvottelut yliopistohenkilöstön työehtosopimuksesta
käytiin myös kyseisessä rakennuksessa.
Seminaaritila oli koristeltu Me olemme yliopisto
-ilmapalloilla. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja
Ragna Rönnholm viittasi niihin avauspuheenvuorossaan.
- Pallot liittyvät talven neuvottelukierrokseen
ja slogan muistuttaa siitä, että yliopiston muodostaa
sen henkilöstö. Neuvottelukierros päättyi
maaliskuussa torjuntavoittoon. Me olemme yliopisto
– me teimme sen, Rönnholm kiitteli liittojen
toimijoita ja kenttää tärkeästä tuesta.
Kolmansia osapuolia ei tule huutaa
apuun
Opetusministeriön korkeakoulu- ja tiedeyksikön
johtaja Anita Lehikoinen puhui aiheesta Yliopistojen
uudet vaateet. Seminaaria edeltävänä päivänä yli tuhatpäinen opintomaksuja vastustava
opiskelijajoukko oli huutanut Eduskuntatalon
edessä: Anita, Anita – maksuja emme fanita. Lehikoisen
johtaman opintojen vauhdittamista pohtineen
työryhmän esitykset ovat muutoinkin olleet
koko kevättalven julkisuudessa.
Lehikoisen mielestä yliopistojen tärkein lähiajan
vaade on toteuttaa omat strategiansa. Valta
ja vastuu ovat uuden yliopistolain myötä siirtyneet
yliopistoille itselleen.
- Yliopistoilla pitää aidosti olla oikeus ja mahdollisuus
toteuttaa strategiansa. Se voi olla vaikeakin
paikka – jostakin pitää myös luopua. Kun valta
on yliopistoilla, ei enää pidä huutaa kolmansia
osapuolia apuun. Opetusministeriön on sitoutunut
yliopistojen tekemiin päätöksiin.
Johtaja Lehikoinen viittasi Oulun ja Itä-Suomen
yliopistojen yt-tilanteisiin ja toivoi niissä viisautta
yliopistojohdolta.
Lehikoinen otti esille myös yliopistojen rahoituksen
ja muistutti, ettei yliopistojen valtiolta saama
1,7 miljardia euroa ole pikkuraha. Rahoitusmalli
uusitaan vuonna 2013 ja sen indikaattoreiden
miettiminen aloitetaan syksyllä.
- Nykyinen malli on monimutkaistunut kerta
kerran jälkeen. Nyt on keskeistä pohtia, miten
tunnistamme laadun. Ensi syksynä on tarkoitus lähteä tyhjältä pöydältä ja pyytää ehdotuksia, uusia
ja tuoreita ajatuksia, jotta eri osapuolet saavat
niitä sitten kilvan arvostella.
Lehikoinen muistutti, että veromaksajilta tulevaan
rahoitukseen pitää liittyä reunaehtoja. Yliopistot
eivät voi saada rahaa vaan sen takia, että
ne ovat yliopistoja. Tämän takia tavoitteita tullaan
asettamaan, tavoitteita myös suoritettaville tutkinnoille.
Miten syödä ja säästää kakku?
Yliopistojen uudet (v)aatteet -osion aloitti Suomen
yliopistot Unifin varapuheenjohtaja, Teatterikorkeakoulun
rehtori Paula Tuovinen. Hän
esiintyi tuhkapilviongelmien vuoksi estyneen
Unifin puheenjohtajan, Oulun yliopiston rehtorin
Lauri Lajusen tilalla.
Yliopistoihin kohdistuu eri suunnista osaksi
samanlaisia, osaksi erilaisia odotuksia. Omat odotuksensa
on niin opiskelijoilla, henkilökunnalla,
opetusministeriöllä, valtiovarainministeriöllä,
elinkeinoelämällä, puolueilla, EU:lla kuin koko
yhteisellä maapallollammekin.
Yliopistojen haasteena on, miten syödä ja säästää
kakku. Perusrahoitus kuntoon, on yliopistojen keskeinen viesti. Perustutkintokoulutuksen opettaja/
opiskelijasuhde pienemmäksi eli lisää rahaa
tai vähemmän tutkintoja. Unifi toivoo ensisijaisesti
perustutkimukseen lisää rahoitusta ja tutkijoille
aikaa tutkimuksen tekoon.
Yliopistoille tulleet uudet kustannukset on
korvattava. Työttömyysvakuutusmaksuun tuli väliaikainen
vuoteen 2011 jatkuva poikkeusratkaisu.
Valtio hoiti aiemmin yliopistojen vakuutukset,
nyt ne ovat tulleet niiden omalle kontolle. Alvratkaisu
ja muut verotukseen liittyvät kysymykset,
palkankorotukset ja palvelukeskukseen siirtyminen
ovat vieneet rahoituskakusta osansa.
- Pääomittamiseen tulee löytää pysyvät ratkaisu.
Tämän vuoden loppuun kestävä malli on lyhyt
ja yliopistoille jäi kovin vähän aikaa kerätä rahaa.
- Lisäksi yksityishenkilöiden verovähennysoikeutta
tulee jatkaa. Samalla verovähennysoikeuden
alarajaa tulee pienentää ja ylärajaa nostaa,
Tuovinen toivoi ja muistutti, että kansainvälisten
esimerkkien osoittavan, että suurin osa lahjoitusvaroista
kertyy hyvin pienistä puroista.
Rehtorit toivovat yliopistojen rahoitusmallin
uusimista ja lisää merkitystä laatukriteereille.
Rakenteellinen kehittämisen pitää jatkua. Tuovinen
huomautti, ettei opettaja/opiskelijasuhdetta
saa paremmaksi ellei rakenteellisia ratkaisuja saada aikaan. Yliopistojen profiloitumista ja keskittymistä
vahvuusalueille tulee jatkaa.
Opetuksen arvostukseen enemmän painoa
Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n puheenjohtaja
Matti Parpala puhui saman otsikon alla.
Hän oli ollut edellisenä päivänä huudattamassa
opiskelijoita Eduskuntatalon edessä. Yliopistouudistuksen
onnistumisesta ei Parpalan mielestä
kannata vielä tehdä kovin huomattavia kannanottoja.
- Nyt on mahdollisuus käydä korjauspajalla ja
käydä olennaisten seikkojen kimppuun.
SYL:n puheenjohtajan mielestä opintojen ohjaus
on noussut viime aikoina kovasti pinnalle
mm. Facebook- keskusteluissa.
- Monet opiskelijat vertaavat opintojen alkua
siihen, kun uimataidoton heitettäisiin veteen.
Enemmän konkreettisia neuvoja kaivattaisiin heti
opintojen alkuun. Mentoroinnilla pitäisi tukea
niin, että maali tulisi heti selväksi.
- Opettaja/opiskelijasuhteesta puhuminen on
tärkeää, mutta opetuksen arvostukseen tulisi saada
enemmän painoa.
Lopuksi Parpala toivoi enemmän yhteistä säveltä
koko yliopistoyhteisölle.
Akateeminen autonomia on unohtunut
Henkilöstöjärjestöjen puheenvuorot käyttivät
Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen ja
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Ragna
Rönnholm.
Laitinen muistutti, että uudistushuumassa yliopistojen
perustehtävä ei ole kuitenkaan muuttunut.
Samoin perusongelma – resurssien vähyys on
pysynyt samana. Kun yliopistouudistusta suunniteltiin,
elettiin ihan toisenlaisessa taloudellisessa
tilanteessa kuin nyt. Yliopistojen nettotilanne on
muuttunut miinusmerkkiseksi. Tämä vaikuttaa
ennen kaikkea henkilöresursseihin, josta osoituksena
on monissa yliopistoissa käynnissä olevat ytneuvottelut.
Akateeminen autonomia tuntuu
unohtuneen. (Ks. myös liittojen kannanotto.)
Ragna Rönnholmin mielestä yliopistouudistuksen
isomman arvioinnin paikka on vasta myöhemmin.
Ainakaan alkuvaiheessa uudistus ei ole
juurikaan tukenut tutkijan arkea.
- Tätä vuotta on luonnehdittu rakenteellisen
kehittämisen riemuvuodeksi. One size fits all –
ajattelu ei kuitenkaan sovi yliopistoille. Mitä tehdään
henkilöstölle, kun rakenteellisen kehittämisen
myötä jostakin joudutaan luopumaan.
- Henkilöstö ei tarvitse arviointeja ja evaluaatioita,
vaan rauhaa, luottamusta ja riittävän budjetin,
Rönnholm tähdensi.
Puheenvuorojen jälkeen alkoi vilkas keskustelu.
Anita Lehikoinen halusi heti puuttua henkilöstöjärjestöjen
ja rehtorien esittämiin rahoitusväitteisiin.
Hän lupasi lähettää liittoihin laskelmat siitä,
kuinka paljon yliopistot ovat saaneet lisää rahaa.
- Palkankorotukset kompensoidaan toisessa lisäbudjetissa.
Yliopistohenkilöstöstä valtaosa säilyy
valtion eläkejärjestelmässä, mikä vähentää työeläkemaksuja.
Yliopistot saivat 96 miljoonaa euroa
maksuvalmiuden tukemiseen ja 50 miljoonaa on
tulossa lisää. Pitää olla tarkkana, mikä viesti annetaan
ulospäin, Lehikoinen evästi.
Vakinaistamispolut ovat yleistymässä
Monissa yliopistoissa mietitään paraikaa uusia
uramalleja. Aalto-yliopisto ottaa käyttöön tenure
track –järjestelmän ja Helsingin yliopiston hallitus
teki juuri seminaaria edeltävänä päivänä päätöksen,
että myös se käynnistää vakinaistamispolun
lahjakkaille nuorille tutkijoille.
Aalto-yliopiston vararehtori Heikki Mannila
kertoi Aallon uramallista. Mannila muistutti, että
yliopistoissa tehdään kahdenlaisia tärkeitä päätöksiä:
keitä otetaan opiskelemaan ja keitä otetaan
töihin.
- Yksilön kannalta tavoittelemme selkeää, läpinäkyvää
ja ennustettavaa urajärjestelmää. Tarvittavaa
tukea tutkijan polulle antaa muun muassa
sapattijärjestelmä.
- Yliopisto haluaa tietysti parhaat mahdolliset
henkilöt. Tähän tähdätään erittäin selektiivisellä
valinnalla ja kansainvälisen rekrytoinnin lisäämisellä.
Pyrkimyksenä on myös sisäänpäin lämpiävyyden
poistaminen.
Tenure track -putkeen voi tulla missä vaiheessa
tahansa. Suurin osa hauista on kilpailullisia, kutsumenettelyä
käytetään vain poikkeustapauksissa.
Tutkimuksen ja palvelutehtävien osuuden
vaihtelevat professorien uraputken eri vaiheissa.
Alussa apulaisprofessoreilla tutkimuksen (tai vastaavan
taiteellisen työn) osuus on suurin (65 tai
60 %) ja lopussa taas palveluun kuluu enemmän
aikaa.
- Opetus on merkittävä osa professorin tehtäviä
ja sen osuus pysyy koko uran samana eli 30
prosentissa.
Laitos saa tenure track -paikan, jonka ala määritellään
laveasti eikä uravaihetta tarvitse tarkkaan
spesifioida. Rekrytoinnin reitti kulkee tiedekuntatason
komiteasta yliopistotason komiaan. Rehtori
tekee kaikki professoripäätökset. Vakinaistamispäätökset
etenevät samalla tavoin. Mannila piti
professorin palkkausta merkittävänä strategisena
linjauksena.
Ensimmäiset pilottirekrytoinnit ovat käynnissä
ja jatkossa järjestelmää sovelletaan kaikissa
professuuritäytöissä. Esityksensä lopuksi Mannila
luetteli haasteita, joita alkuvaiheessa riittää:
- Perusfilosofian sovittaminen Suomeen, eri
tieteenalojen erot, siirtymä nykytilanteesta uuteen
järjestelmään, kansainvälinen rekrytointi vaatii
runsaasti työtä ja aikaa. Tulee pohtia myös sitä,
mitä tapahtuu niille, joita ei vakinaisteta. Lehtoripolun
ja muiden urajärjestelmien miettiminen on
edessä.
Uramalleissa tulee huomioida yliopistojärjestelmien erot
Yliopistonlehtori, dosentti Karri Silventoinen
Helsingin yliopistosta puhui vakinaistamispolun
tarjoamista mahdollisuuksia suomalaisessa yliopistossa.
Silventoinen tutustui yhdysvaltalaiseen
tenure track -järjestelmään oltuaan kaksivuotisella
post doc -kaudella Minnesotan yliopistossa.
Rapakon takaisiin kokemuksiinsa peilaten Silventoinen
tähdensi, että vakinaistamispolulla eteneminen
ei ole automaatti vaan suurin osa, varsinkin
parhaissa yliopistoissa karsitaan uran aikana.
Liikkuvuus on suurta verrattuna suomalaisiin
yliopistoihin. USA:ssa useilla tieteenaloilla professoreilta
edellytetään ulkopuolisen rahoituksen
hankkimista myös omiin palkkakuluihin.
- Monet erot yhdysvaltaisen ja suomalaisen
järjestelmän välillä liittyvät yliopistojen pienempään
kokoon ja heikompaan rahoituspohjaan.
Tämä on hyvä tiedostaa uudistuksia tehtäessä.
laitoksilla tulisi olla ylimääräistä opetushenkilöstöä,
joka voisi hoitaa tutkimusvapaalla olevien
henkilöiden opetustehtävät. Tällä hetkellä tähän
on mahdollista vain suurimmissa oppiaineissa.
- Vakinaistamispolku toimii hyvin yhdysvaltalaisessa
järjestelmässä, mutta sen tuominen Suomeen
sellaisenaan ei välttämättä ole järkevää. Tärkeintä
on aina yrittää rekrytoida paras henkilö, ei
se, joka on ollut laitoksella pisimpään tai se, joka
on väitellyt sopivalla hetkellä. Yliopistoura on
haasteellinen ja sellaisena sen on syytä myös pysyä,
Silventoinen huomautti lopuksi.
Uusi neuvottelukulttuuri
Kun kevätseminaarin pääotsikkona on Yliopistojen
uudet (v)aatteet, on syytä puhua myös yliopistojen
uudesta sopimuskumppanista. Yksityisen
Opetusalan Liiton (YOL) toimitusjohtaja Nina
Pärssinen kertoi päättyneestä neuvottelukierroksesta
yliopistotyönantajan näkökulmasta. Yksityisen
Opetusalan Liitto on hiljattain vaihtanut
nimekseen Sivistystyönantajat ry. Pärssinen mukaan
uusi nimi kuvaa paremmin sitä, mitä jäsenet
tekevät.
Suomen yliopistojen työnantajayhdistys SYTY
liittyi YOL:n jäseneksi elokuussa 2009. Aiemmin
liitto oli edustanut yksityisiä oppilaitoksia peruskouluista
ammattikorkeakouluihin sekä niissä
työskenteleviä noin 16 000 henkilöä. Yliopistojen
myötä määrä nousi kertaheitolla 50 000:een.
- Yliopistojen liittymisen taustalla oli yliopistouudistuksen
myötä tapahtunut siirtyminen virkasuhteista
työsuhteisiin sekä itsenäisempi työnantaja-
asema. Kyseessä oli suuri henkinen muutos.
Yliopistohenkilöstön palvelussuhteen ehdoista
neuvoteltiin aiemmin valtion työmarkkinalaitoksen
pöydässä. Pärssisen mukaan neuvottelukulttuurit
ovat täysin erilaiset:
- Meillä on totuttu vähän dynaamisempaan ja
asioihin suoraan menevään otteeseen. Aluksi piti
oppia puhumaan samoilla termeillä.
Ensimmäinen neuvottelukierros oli puolin ja
toisin osin opettelua. Neuvottelutulos kuitenkin
saavutettiin yöllä 9.3.2010, vaikka matkalla oli
kuoppia ja kiviä sekä myös YOL:n ensimmäinen
lakonuhka. Palaset alkoivat loksahdella kohdalleen
valtionsektorin neuvottelutuloksen syntymisen
jälkeen.
- Lopputuloksena on uusi työehtosopimus,
jolla on selkeä ero vanhaan virka- ja työehtosopimukseen.
Yliopistotyönantaja on erityisen tyytyväinen
siihen, että palkkausjärjestelmää ja sen prosessia
kehitettiin ja kehitetään edelleen asetetussa työryhmässä.
Pärssistä oli jäänyt hiertämään neuvottelutuloksen
signeerauksen jälkeinen ”iltalypsy”.
- Sitä halusi järjestö, joka ei edes istunut pääneuvottelupöydässä.
Pärssinen kuitenkin katsoi, että pitkällisen
neuvotteluprosessin aikana saavutettiin luottamus.
Nyt sen säilyttäminen on keskeisessä roolissa.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
|