Voiman vuosi 2011: syksy

Lokakuussa tutkijayrittäjä toimitti tutkimusraportin painoon ja valmisteli luentoilmoitusta sanomalehtiin, jonka mukaan muodostetaan imagoa ja tulosta. Ilmoitus julkaistiin minikokoisena kulttuurisivuilla (550 euroa!).

Hän toimitti kirjastojen ilmoitustauluille julisteen ja varasi luentosalin työn julkistamiselle. Ilmoittautumisia tuli määräpäivään mennessä seitsemän, ja hän totesi tulojen kattavan ilmoituskulut ja salivuokran. Lokakuussa hän kirjoitti myös starttirahan jatkohakemuksen, joka myönnettiin vielä puoleksi vuodeksi yrittäjätoiminnan käynnistämiseen. Ilahtuneena hän jatkoi laihalla palkalla pakertamista: hän työsti materiaalista luentodiat ja oheismateriaalit.

Tilitoimistoon oli jälleen vietävä kuittikansiot, jotka hän jo järjesti miltei asiantuntevasti. Sen myötä hän totesi ensimmäisen starttirahakauden olevan lopussa.

Nyt oli aika lukea toimintasuunnitelmat ja tavoitteet tarkasti. Hän kirjoitti myös apurahahakemuksen taidetoimikunnalle tavoitteena maakunnan taiteentutkimuksen seminaaripäivien toteuttaminen. Lisäksi hänellä oli kansainvälisen tutkijayhteisön hallituksen kokous Saksassa ja lomatkin oli tyypillisen yrittäjän mukaan vielä pitämättä; töitä oli tehty aamusta iltaan.

Loka-marraskuun vaihteessa työhuoneeseen asennettiin vaaleanharmaa linolattia, seinät ja tapetit kunnostettiin perheen voimin. Toimistokalusteet saapuivat ajallaan ja yrityksen ilme oli stailattu ja valmiina asiakasvierailuille.

Marraskuun alkupäivinä tutkijayrittäjä oli valmistautunut luentoseminaariin ja julkaisemaan raportin. Luennolle osallistui merkittävämpiä kulttuurinalan asiantuntijoita; kunnan kulttuuripäättäjät ja avoimen yliopiston johtoa.

Luennointi sujui alkujännityksen jälkeen hyvin (glögirouheet kurkussa!) ja tuotti kriittisiä keskusteluja. Tutkimus kiinnosti osallistujia ja raporttia tutkailtiin luennon aikana ahkerasti glögilasillisten lomassa. Luennon jälkeen osallistujat osoittivat kiinnostuksensa jatkokokoontumiselle tutkijayrittäjän stailatuissa toimitiloissa, jossa käsiteltäisiin tutkimustuloksia ja tarkasteltaisiin tulevaisuutta tutkijayrittäjän stailatuissa toimitiloissa.

Tutkijayrittäjä totesi työhuoneessan uurastaneensa saman vuoden aikana kaksi tutkimusta ja raporttia sekä useita luentoja. Voimia vaativa vuosi, mutta antoisa. Sitten hän mapitti materiaalit, antoi palautteet graafikolle ja kirjoitti tutkimuspäiväkirjan sekä katsahti tulevaisuuteen. Hän oli tottunut tekemään töitä suunnitelmien mukaan.

Marraskuussa hän tapasi paikallisen yrittäjäyhdistyksen mentorit, joilta hän oli varannut ajan. Yhdessä he hahmottivat kriittisesti tutkijayrittäjän tulevaisutta; missä mennään, miten ja kuinka edetä, jotta toiminta olisi bisnestä ja hän saisi palkkaa.

Merkittävimpiä palautteita tutkijayrittäjälle oli: ”tuolla systeemillä et tee bisnestä, sinun tulee palkata myyjä, tuotteistaa taiteilijoiden materiaalit myyntituotteiksi ja myydä tutkimusraportti modulina koko Suomen alueelle”. Itse hän oli todennut, ettei ole myyjätyyppiä vaan tutkija, mutta rahaa ei ole palkata ketään — miten hän sitten etenisi?

Kehottivat vielä menemään peilin tai perheen eteen harjoittelemaan myyntipuheita. Keväällä sovimme vielä palaavamme asiaan.

HILDE, 2.2.2012

Nimimerkin taustalla tutkijayrittäjä Jaana Vainio-Utriainen, jolla on havaintoja ominaisuuksistaan

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 41