Aina yhdessä
Tutkijapariskunta Satu ja Matias Palva
ovat kiinteä työpari ja kolmen lapsen
vanhempia. Ansioituneet aivotutkijat
ovat edenneet urallaan omaa tietään
kulkien.
Helsingin yliopiston neurotieteen
tutkimuskeskuksessa
työskentelevät neurotieteen
dosentti Satu Palva ja neurobiologian
dosentti Matias Palva
tapasivat toisensa opintojensa
loppuvaiheessa. He havaitsivat
nopeasti, että kaikki parhaat ideat syntyivät yhdessä
ja että varsinkin tieteeseen liittyvä ajattelu toimii
heillä todella hyvin yksiin. Seurasi kaksi palkittua
väitöskirjaa, lukuisia tutkimushankkeita ja kolme
lasta.
— On hienoa, että voimme jakaa asioita tutkimustyön
parissa. Työ merkitsee meille kummallekin erittäin
paljon ja siksi on hyvä, että voimme tehdä yhdessä
sitä, mikä kiinnostaa, he toteavat.
Vuonna 1997 pariskunta aloitti yhteisten tutkimusprojektien
parissa, tosin vielä silloin he olivat virallisesti
työssä eri paikoissa väitöskirjatöiden parissa.
Vuodesta 2007 he ovat työskennelleet yhteisessä tutkimusryhmässä
neurotieteen tutkimuskeskuksessa ja
viime syyskuusta alkaen
Perheeseen kuuluu nyt 13- ja 8-vuotiaat pojat,
7-vuotias tytär ja koira. Vielä vakiintumattoman tutkijauran
yhdistäminen lapsiperheen elämään on vaativaa.
— Perhe-elämä vaikuttaa työhömme siten, että
todelliseen työmäärään nähden aikaa on liian vähän,
toisaalta lasten ansiosta työ pysyy oikealla paikallaan.
Varsinkin Matiaksella on ollut ekstrapitkiä päiviä.
Artikkelien ja hakemusten jättöpäivien vuoksi muut
työt usein laahaavat jäljessä, Satu selittää.
— Meillä on akateeminen vapaus tehdä ylitöitä
miten paljon tahansa ilman ylimääräistä palkkaa.
Tiedeyhteisön kannalta ajateltuna olemme saaneet
lapset liian nuorina. Mutta olimme liian nuoria tajutaksemme
sitä, Matias naurahtaa.
Etukäteen ei nimittäin voinut ymmärtää, millainen
stressi kahden pätkätyöläisen huushollissa seuraa
siitä, kun usein ainakin toisella on rahoitus katkolla.
— Esimerkiksi viime marraskuussa emme tienneet,
saako tammikuussa palkkaa. Nyt minulla on
kolmeksi ja Matiaksella viideksi vuodeksi rahoitus
turvattu, tämä on kummallekin tähän mennessä pisin
työsuhde. Hieno tilanne, nyt voidaan tosiaan keskittyä
töihin, Satu toteaa.
Joustavuutta rahoitukseen
Tutkijoiden urapolun saneleva rahoitusmalli saa pariskunnalta
runsaasti kritiikkiä. Ensinhän kuuluisi
tehdä väitöskirja ryhmässä ja tämän jälkeen käydä
postdokkaamassa ulkomailla. Vasta sitten tulisi hakea
ja saada rahaa itsenäisen uran luomiseen.
— Me emme lähteneet post dockeiksi ulkomaille,
sillä lapset olivat pieniä ja muutenkin teimme omaa
projektiamme, se muuten vei meidät alan huipulle,
Matias huomauttaa.
Ongelmana on vaihtoehtojen vähyys juuri uran
alkuvaiheessa: kaikkien elämä kun ei mene saman
kaavan mukaan. Palvat ovat itse hyvä esimerkki tästä.
He ovat halunneet edetä nopeasti omalla alallaan
ja perustaa omat tutkimusryhmät omien visioittensa
mukaan. Väitöskirjatkin olivat itsenäisiä projekteja,
eivätkä liittyneet esimerkiksi alan senioritutkijan tutkimusprojektiin,
niin kuin usein on käytäntönä.
— Hyvät tieteelliset ideat ja uran käynnistyminen
voivat tapahtua jo ennen post doc -kauden loppua tai
jopa ennen väitöstä, mutta silloin itsenäiseen tutkimustyöhön,
kuten ryhmän perustamiseen tarkoitettua
rahoitusta on varsin vähän saatavilla. Toinen ongelma
on rahoituskausien lyhyys. Kolmessa vuodessa
on vaikeaa saada koottua toimiva ryhmä ja lisäksi vielä
saattaa loppuun se läpimurtohavainnon raportoiva
projekti, joka taas takaisi jatkorahoituksen, Satu painottaa.
Töissä ja kotona
Kotona puhutaan työstä, mutta vanhemmat välttävät
sitä lasten hereillä ollessa, tosin lapsilla on asiasta
kuulemma hieman erilainen käsitys. Vastaavasti työpaikalla
puhutaan kotiasioista, yleensä silloin kyse on
arkiasioiden organisoinnista. Palvat käyvät usein yhdessä
lounaalla.
— Olemme myös täysin kollegoja ja harrastamme
paljon työasioita lounaalla, välillä taas käymme
yhdessä syömässä ihan vaan pariskuntana, se on
mukavaa ja rentouttavaa. Meillä on hyvä työyhteisö,
jossa on korrekti ilmapiiri. Olemme tiivis pariskunta
ja muiden silmissä me olemme vähän niin kuin me,
Satu arvelee.
Otsikosta huolimatta Palvat eivät oikeasti ole koko
ajan yhdessä. Usein he ovat pikemminkin eri paikoissa,
sillä perheen ja työn hoitaminen edellyttävät
vuorottelua. Arjen aikataulu muodostuu lasten koulupäivän
ja harrastusten mukaan. Lapset harrastavat
luistelua, balettia, koripalloa, pianon ja kitaran soittoa.
Pojat kulkevat itse lähellä oleviin harrastuksiinsa,
mutta tytär viedään jäähalleille.
Perheen Helsingin Haagassa sijaitsevassa kodissa
tehtävä haastattelu keskeytyy kun äitiä ja isää tarvitaan.
Toinen pojista on nimittäin lähdössä partioon
ja leiripaperi pitää allekirjoittaa. Myös koiran ja ystävänsä
kanssa ulos lähtenyt tytär täytyy saada sisälle,
sillä pianotunti on alkamassa ja sitä ennen pitäisi
syödä. Kännykkää ei ole mukana, joten toinen pojista
lähtee etsimään läheisestä puistosta. Äkkiä äiti havahtuu
voimistuvaan ruuantuoksuun: ilta-ateriasta
on kohta tulossa ylikypsää.
Arkipäivät ovat juuri alkuillasta melko vauhdikkaita.
Käytäntönä on, että vielä loppuillasta toinen
vanhemmista palaa töiden pariin.
Mutta entä kotityöt, kuka vastaa niistä?
— Tavoite on, että teemme fifty-fifty. Olemme
koko ajan lähempänä tätä tavoitetta, Matias arvioi
optimistisena.
Kirjoittamista ja säätämistä
Töissä taas tehtävät ovat jakautuneet siten, että tietokone-
ohjelmien säätäminen on pitkälti Matiaksen
hommaa, ja Satu vastaa enemmän ohjelmilla tehtävistä
data-analyyseistä ja kirjoittamisesta. Tällä hetkellä
tutkimuskohteina ovat tarkkaavaisuuden, työmuistin,
ja tietoisuuden hermostolliset mekanismit.
Tavoitteena on ymmärtää, miten ihmisen mieli syntyy
hermosoluverkkojen biologiasta ja kuinka aivojen
1010 hermosolua saadaan koordinoitua toimimaan
yhdessä.
Vallitseva ajatus on, että hermosolujen toiminnan
synkronia, yhtäaikaistuminen, voisi toimia kognitiivisia
toimintoja sitovana ja koordinoivana mekanismina,
mutta varsinaista näyttöä tästä ei ole. Synkronia
liittyy kiinteästi aivorytmeihin, joita voidaan tutkia
kuvantamalla aivojen magneetti- ja sähkökäyrää
erilaisten tehtävien aikana.
— Olemme aiemmin havainneet että työmuistitehtävän
aikana toiminta aivojen takaraivolohkossa,
päälakilohkossa, ja otsalohkossa synkronoitui sitä
enemmän, mitä enemmän ärsykkeitä koehenkilön
tuli muistaa. Nyt tutkimme löytyykö samankaltaista
aivoalueiden välistä synkroniaa myös tarkkaavaisuus-
ja tietoisuustehtävien aikana ja voiko laajaalainen
synkronia toimia aivoalueiden toimintaa sitovana
mekanismina, Palvat selittävät.
Aivot kiehtovat, sillä niihin perustuu se keitä
olemme ja miten ajattelemme. Hermosolujen toiminta
on perustana tietoisuudelle, muistille, ja persoonallisuudelle.
Tutkijoiden tavoitteena on ymmärtää,
miten nämä toiminnot syntyvät.
— On kiehtovaa selvittää miten on mahdollista,
että havaitsemme ja muistamme ainoastaan osan
aistimistamme asioista, ja nekin persoonallisuutemme
muokkaamalla tavalla. Tai sitä, mitä tarkoittaa
olla tietoinen ja miten se eroaa kaikista muista aivojen
toiminnoista vai eroaako se sittenkään. Tietoisuuden
ihme syntyy biologiasta ja miljardien tiedottomien
hermosolujen yhteistoiminnasta, aivotutkijat
innostuvat.
teksti Anja-Leena Paavola
kuva Veikko Somerpuro
Satu Palva
- Syntynyt 1973 Espoossa
- Ylioppilaaksi Espoonlahden lukiosta
- FT Helsingin Yliopisto
- Novartis Neuroscience-palkinto 2007 parhaasta neurotieteen alueelta julkaistusta väitöskirjasta
- Harrastaa juoksua ja perheen kanssa purjehdusta ulkosaaristossa.
Matias Palva
- Syntynyt 1974 Helsingissä
- Ylioppilaaksi SYK:istä
- FT TKK
- Novartis Neuroscience-palkinto 2005 parhaasta neurotieteen alueelta julkaistusta väitöskirjasta
- Helsingin Yliopiston väitöskirjapalkinto 2005
- Harrastaa pyöräilyä.
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24
|