ACATIIMI 4/09 tulosta | sulje ikkuna

Latinaa elävästi opiskelijoille ja eetteriin

Suomessa latina on kaikkea muuta kuin sammunut kieli. Maailman ainoana maana täällä pyörii radiossa säännöllinen latinankielinen ohjelma. Helsingin yliopiston latinan kielen dosentti ja yliopistonlehtori Reijo Pitkäranta on toimittanut Yleisradion Nuntii Latini -viikkokatsausta vuodesta 1989. Myös nuorison parissa latinan suosio on pysynyt yllättävän vakaana.

Ansioistaan innostavana opettajana ja tieteen popularisoijana Yliopistonlehtorien liitto on valinnut Reijo Pitkärannan Vuoden yliopistonlehtoriksi.

Niin kuin yllättävän monella myös Reijo Pitkärannalla alavalinnan taustalta löytyy innostavat opettajat. Ilmajoen pojan kiinnostus latinaan on perujaan Seinäjoen lyseon opettajasta. Edwin Linkomiehen oppilaana ollut Eeva Lietoila kertoi elävästi antiikin kulttuureista ja Villa Lantesta.

Kieliaineissa hyvin pärjänneelle tuoreelle ylioppilaalle lisää intoa antoi Paavo Castrénin opetus kesäyliopistossa. Helsingin yliopistossa germaaninen filologia oli aluksi pääaine, mutta kiinnostuksesta antiikin Roomaan ja sen kieleen sekä erinomaisten luennoitsijoiden vuoksi Pitkäranta vaihtoi pääaineen latinaksi – eikä ole valintaansa katunut.

Professori Iiro Kajanto värväsi nuoren miehen tilapäiseksi assistentiksi vuonna 1970 ja siitä lähti urkenemaan yliopistoura. Yhden vuoden Pitkäranta hoiti professuuria Åbo Akademissa, mutta muuten koko työura on tehty Helsingin yliopistossa, vuodesta 1992 lähtien latinan kielen lehtorina, myöhemmin yliopistonlehtorina.

Latinan kielen suosio on vakaa

Helsingin yliopistossa latinaa opiskelee noin 40 pääaine- ja noin 20 sivuaineopiskelijaa. Helsingin lisäksi sitä voi opiskella Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Oulun yliopistoissa.

Helsingin yliopistossa vuosittainen sisäänotto on vain 12 ja se jakautuu puoliksi kreikkaan ja latinaan. Valintakoe on soveltuvuuskoe, joka ei edellytä latinan pohjatietoja. Sisäänpääsykynnys on korkea ja hakijamäärä on pysynyt vakaana pitkään.

-Lisäksi meillä on virkeä sivuaineopiskelijoiden joukko, muun muassa teologiasta, fysiikasta, matematiikasta, lääketieteestä, biokemiasta, valtio- opista ja kirjallisuudesta.

Pitkäranta on toiminut kymmenisen vuotta ylioppilastutkintolautakunnan latinan jaoksen puheenjohtajana. Myös ylioppilaskirjoituksissa latinan kielen suosio on ollut vakaa: plus miinus sata per vuosi. Uusiakin kouluja ilmestyy mukaan aina silloin tällöin ja latinan kirjoittajien taso on pysynyt korkeana.

-Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Latinan kieli ei ole koskaan ollut massa-aine, mutta tietty tasainen innostus on pysynyt jatkuvana.

Piirtokirjoituksia ja neologismeja

Reijo Pitkäranta on koko uransa ajan yhdistänyt opetuksen ja tutkimuksen. Tosin tutkimusta ehtii tehdä lähinnä kesä- ja muina loma-aikoina. Pitkäranta johti Suomen kirkkojen ja hautausmaiden latinankieliset piirtokirjoitukset -tutkimusryhmää. Noin 10 vuotta kestäneestä projektista ilmestyi kirja vuonna 2004.

-Projekti oli oikein kiinnostava. Varsinaisen työryhmän lisäksi siinä oli mukana paikallisia latinan opettajia etsimässä kirkkomailta latinankielisiä piirtokirjoituksia. Voi kuulostaa yllättävältä, että esimerkiksi Kontiolahdelta, kuusen juurelta metsähautausmaalta, löytyi muistokivi, johon oli kaiverrettu Horatiuksen runosäkeen alkusanat Non omnis moriar (En kuole koskaan).

Turun tuomiokirkossa ja muissa keskiaikaisissa kivikirkoissa on latinankielisiä piirtokirjoituksia tietenkin eniten. Pitkäranta oli esittelemässä tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2007 Saksan Greifswaldissa kansainvälisessä konferenssissa.

Suomessa on monipuolinen latinan kielen tutkimustraditio. Täällä on erikoistuttu nimenomaan nimistötutkimukseen ja piirtokirjoituksiin. Rooman piirtokirjoitusten tutkiminen alkoi yli 50 vuotta sitten, kun professori Henrik Zilliacus toimi Villa Lanten johtajana. Reijo Pitkärantakin kävi jo opiskeluaikanaan läpi kaikkiaan 140 keisari Neron aikaista piirtokirjoitusta. Mieleen painuva hetki oli, kun työryhmä, jossa hän oli mukana, luovutti professori Veikko Väänäsen johdolla vuonna 1973 paavi Paavali VI:lle Vatikaanin Autoparcon alueen piirtokirjoitusjulkaisun.

Mutta tutkii Pitkäranta uuslatinaakin. Tätä käsittelee tutkimushanke Neologismit Turun akatemian latinankielisissä väitöskirjoissa. Uudissanoja koskevan projektin materiaali alkaa olla koottuna.

Tieteen popularisointi on tärkeää

Tunnustuksen Vuoden yliopistonlehtoriksi Reijo Pitkäranta sai myös ansioistaan latinan kielen popularisoijana. Suomi on ainoa maailman maa, missä pyörii radiossa joka viikko latinankielinen viikkokatsaus. Pitkäranta on Nuntii Latini -ohjelman alkuunpanija ja toinen toimittaja.

Idea lähti 1980-luvun lopulla, kun Hannu Taanila soitti yliopistolle ja toivoi erään puheensa kääntämistä latinan kielelle. Pitkäranta otti tehtävän vastaan, minkä jälkeen hän sai yhdessä Taanilan kanssa idean latinankielisen viikkokatsauksen kokeilusta Yleisradiossa, jossa Taanila toimi erään tiedeohjelman vetäjänä.

Homma ei jäänyt kokeilun asteelle, sillä ensi syksynä Nuntii Latini täyttää 20 vuotta ja sen toimittajille Reijo Pitkärannalle ja Tuomo Pakkaselle on matkan varrella kertynyt kosolti kansainvälistä huomiota.

-Haastatteluja on annettu suurille radio- ja tvyhtiöille, muun muassa BBC:lle ja Italian RAI:lle. Lisäksi juttuja on ollut isoissa lehdissä, esimerkiksi Time- ja Newsweek-aikakauslehdissä.

Lisäksi ohjelma saa jatkuvasti ulkomailta innostunutta palautetta – yhteensä sitä on tullut ainakin 84 maasta, kaukaisin paikka taitaa olla Tyynessä valtameressä sijaitseva Palaun saarivaltio. Eniten palautetta tulee Pohjois-Amerikasta, Saksasta ja Italiasta.

Nuntii Latini -ohjelmassa käsitellään maailman ja Suomen tärkeitä poliittisia tapahtumia, tiedettä ja kulttuuria. Haastatteluviikolla tulleessa viiden minuutin katsauksessa esillä oli mm. presidentti Barack Obaman Euroopan vierailu sekä maailman laajuinen kampanja valojen sammuttamiseksi tunniksi. Usein toimittajat käyttävät sellaisia uudissanoja, joita ei antiikin latinasta löydy, esimerkiksi computatrum (tietokone), interrete (internet) telephonulum (käsipuhelin).

Pitkäranta pitää tieteen popularisointia tärkeänä, yliopiston kolmanteen tehtävään oleellisesti kuuluvana osana. Tiedettä tehdään itselle ymmärrettäväksi ja suurta yleisöä varten. Radio-ohjelman lisäksi Pitkäranta on kunnostautunut popularisoijana tekemällä Suomi-latina-suomi-sanakirjan, Nykylatinan sanakirjan (yhdessä Tuomo Pakkasen kanssa) sekä elokuussa ilmestyvän Lääketieteen sanakirjan latina-suomi-latina (yhdessä Laura Mikkosen kanssa). Viimeksi mainittu sanakirja auttaa ennen muuta potilaita ymmärtämään paremmin lääkärilatinaa.

Popularisointia pidetään arvossaan klassikkojen piirissä muutenkin: Klassillis-filologinen yhdistys ry jakaa Vuoden klassikko -nimistä palkintoa oikeanlaisesta tieteen popularisoinnista.

Huolta sivistysyliopiston tulevaisuudesta

Latinaa ja Rooman kirjallisuutta ei äkkiseltään osaisi yhdistää kauppakeskuksen tunnelmaan. Klassillisen filologian laitos löytyy kuitenkin Helsingin keskustan Kluuvin kauppakeskuksen viidennestä kerroksesta. Elokuussa se pääsee muuttamaan muiden kieliaineiden pariin Metsätaloon.

Helsingin yliopistossa on meneillään iso rakenteellinen myllerrys, jonka myötä noin 80 laitoksen määrä vähenee puoleen. Muutos koskettaa myös Klassillisen filologian laitosta, joka yhdistetään tulevaan suurlaitokseen. Sen siipien suojiin liitetään myös Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien laitos, uskontotiede ja Renvall-instituutti.

-Tärkeintä olisi, että laitokset voisivat toimia pitkälti entisellään niin että muutos jäisi lähinnä hallinnolliseksi.

Niin kuin valtaosa yliopistoväestä, myöskään Pitkäranta ei pidä jatkuvista uudistuksista. Ne tekevät ilmapiirin levottomaksi ja vievät aikaa ydintehtäviltä. Iso yliopistouudistus ja ennen kaikkea humanististen tieteiden tulevaisuus arveluttavat. Pitkäranta ymmärtää uudistukseen liittyvän kritiikin ja huolen sivistysyliopiston puolesta.

-Sivistysyliopiston kannalta uudistuksen piirteet tuntuvat vierailta. Talouselämä ei saa tulla yliopistossa liian määräävään asemaan.

Uudistusmyllerrys on saanut jotkut yliopistolaiset aikaistamaan eläkkeelle siirtymistään. Vuonna 1945 syntynyt Pitkäranta ei aio heittää “pyyhettä kehään”.

-Innostusta opettamiseen riittää. Fiksut opiskelijat pitävät mielen virkeänä.

Aitoa kosketusta alaan kannattelevat myös vuosittaiset matkat ikuiseen kaupunkiin.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro

Reijo Pitkäranta

• syntynyt 1945 Ilmajoella
• filosofian tohtori 1978 Helsingin yliopisto
• latinan kielen assistentti 1970-88, yliassistentti 1988-92, lehtori 1992-
• vs. apulaisprofessori 1992-94, 1996-97
• Yleisradion Nuntii Latinin uutistoimittaja 1989-
• ylioppilastutkintolautakunnan latinan jaoksen puheenjohtaja 1998-
• julkaisuja: Le iscrizioni della necropoli dell’Autoparco Vaticano (työryhmän jäsen) 1973, Studium zum Latein des Victor Vitensis (väitösk.) 1978, Latina medicorum, Latinaa lääkäreille 1980, Neulateinische Wörter und Neologismen in den Dissertationen Finnlands des 17. Jahrhunderts 1992, Nuntii Latini I-V 1992-99 (yhdessä Tuomo Pakkasen kanssa), Suomi-Latina-Suomi -sanakirja 2001, Suomen kirkkojen latina 2004, Nykylatinan sanakirja (T. Pekkasen kanssa) 2006, artikkeleita Suomen Kansallisbiografia -julkaisussa
• harrastukset: lukeminen, shakki


ACATIIMI 4/09 tulosta | sulje ikkuna