Latinaa elävästi opiskelijoille ja eetteriin
Suomessa latina on kaikkea muuta kuin
sammunut kieli. Maailman ainoana maana
täällä pyörii radiossa säännöllinen latinankielinen
ohjelma. Helsingin yliopiston
latinan kielen dosentti ja yliopistonlehtori
Reijo Pitkäranta on toimittanut Yleisradion
Nuntii Latini -viikkokatsausta vuodesta
1989. Myös nuorison parissa latinan suosio
on pysynyt yllättävän vakaana.
Ansioistaan innostavana opettajana ja
tieteen popularisoijana Yliopistonlehtorien
liitto on valinnut Reijo Pitkärannan Vuoden
yliopistonlehtoriksi.
Niin kuin yllättävän monella myös Reijo Pitkärannalla
alavalinnan taustalta löytyy innostavat
opettajat. Ilmajoen pojan kiinnostus latinaan on
perujaan Seinäjoen lyseon opettajasta. Edwin Linkomiehen
oppilaana ollut Eeva Lietoila kertoi elävästi
antiikin kulttuureista ja Villa Lantesta.
Kieliaineissa hyvin pärjänneelle tuoreelle ylioppilaalle
lisää intoa antoi Paavo Castrénin opetus
kesäyliopistossa. Helsingin yliopistossa germaaninen
filologia oli aluksi pääaine, mutta kiinnostuksesta
antiikin Roomaan ja sen kieleen sekä
erinomaisten luennoitsijoiden vuoksi Pitkäranta
vaihtoi pääaineen latinaksi – eikä ole valintaansa
katunut.
Professori Iiro Kajanto värväsi nuoren miehen
tilapäiseksi assistentiksi vuonna 1970 ja siitä lähti
urkenemaan yliopistoura. Yhden vuoden Pitkäranta
hoiti professuuria Åbo Akademissa, mutta muuten koko työura on tehty Helsingin yliopistossa,
vuodesta 1992 lähtien latinan kielen lehtorina,
myöhemmin yliopistonlehtorina.
Latinan kielen suosio on vakaa
Helsingin yliopistossa latinaa opiskelee noin 40
pääaine- ja noin 20 sivuaineopiskelijaa. Helsingin
lisäksi sitä voi opiskella Turun, Tampereen, Jyväskylän
ja Oulun yliopistoissa.
Helsingin yliopistossa vuosittainen sisäänotto
on vain 12 ja se jakautuu puoliksi kreikkaan ja latinaan.
Valintakoe on soveltuvuuskoe, joka ei
edellytä latinan pohjatietoja. Sisäänpääsykynnys
on korkea ja hakijamäärä on pysynyt vakaana pitkään.
-Lisäksi meillä on virkeä sivuaineopiskelijoiden
joukko, muun muassa teologiasta, fysiikasta,
matematiikasta, lääketieteestä, biokemiasta, valtio-
opista ja kirjallisuudesta.
Pitkäranta on toiminut kymmenisen vuotta
ylioppilastutkintolautakunnan latinan jaoksen
puheenjohtajana. Myös ylioppilaskirjoituksissa latinan
kielen suosio on ollut vakaa: plus miinus
sata per vuosi. Uusiakin kouluja ilmestyy mukaan
aina silloin tällöin ja latinan kirjoittajien taso on
pysynyt korkeana.
-Tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Latinan
kieli ei ole koskaan ollut massa-aine, mutta tietty
tasainen innostus on pysynyt jatkuvana.
Piirtokirjoituksia ja neologismeja
Reijo Pitkäranta on koko uransa ajan yhdistänyt
opetuksen ja tutkimuksen. Tosin tutkimusta ehtii
tehdä lähinnä kesä- ja muina loma-aikoina. Pitkäranta
johti Suomen kirkkojen ja hautausmaiden
latinankieliset piirtokirjoitukset -tutkimusryhmää.
Noin 10 vuotta kestäneestä projektista ilmestyi
kirja vuonna 2004.
-Projekti oli oikein kiinnostava. Varsinaisen
työryhmän lisäksi siinä oli mukana paikallisia latinan
opettajia etsimässä kirkkomailta latinankielisiä
piirtokirjoituksia. Voi kuulostaa yllättävältä,
että esimerkiksi Kontiolahdelta, kuusen juurelta
metsähautausmaalta, löytyi muistokivi, johon oli
kaiverrettu Horatiuksen runosäkeen alkusanat
Non omnis moriar (En kuole koskaan).
Turun tuomiokirkossa ja muissa keskiaikaisissa
kivikirkoissa on latinankielisiä piirtokirjoituksia tietenkin eniten. Pitkäranta oli esittelemässä
tutkimushankkeen tuloksia vuonna 2007 Saksan
Greifswaldissa kansainvälisessä konferenssissa.
Suomessa on monipuolinen latinan kielen tutkimustraditio.
Täällä on erikoistuttu nimenomaan
nimistötutkimukseen ja piirtokirjoituksiin.
Rooman piirtokirjoitusten tutkiminen alkoi
yli 50 vuotta sitten, kun professori Henrik Zilliacus
toimi Villa Lanten johtajana. Reijo Pitkärantakin
kävi jo opiskeluaikanaan läpi kaikkiaan 140
keisari Neron aikaista piirtokirjoitusta. Mieleen
painuva hetki oli, kun työryhmä, jossa hän oli
mukana, luovutti professori Veikko Väänäsen johdolla
vuonna 1973 paavi Paavali VI:lle Vatikaanin
Autoparcon alueen piirtokirjoitusjulkaisun.
Mutta tutkii Pitkäranta uuslatinaakin. Tätä käsittelee
tutkimushanke Neologismit Turun akatemian
latinankielisissä väitöskirjoissa. Uudissanoja
koskevan projektin materiaali alkaa olla koottuna.
Tieteen popularisointi on tärkeää
Tunnustuksen Vuoden yliopistonlehtoriksi Reijo
Pitkäranta sai myös ansioistaan latinan kielen popularisoijana.
Suomi on ainoa maailman maa,
missä pyörii radiossa joka viikko latinankielinen
viikkokatsaus. Pitkäranta on Nuntii Latini -ohjelman
alkuunpanija ja toinen toimittaja.
Idea lähti 1980-luvun lopulla, kun Hannu Taanila
soitti yliopistolle ja toivoi erään puheensa
kääntämistä latinan kielelle. Pitkäranta otti tehtävän
vastaan, minkä jälkeen hän sai yhdessä Taanilan
kanssa idean latinankielisen viikkokatsauksen
kokeilusta Yleisradiossa, jossa Taanila toimi erään
tiedeohjelman vetäjänä.
Homma ei jäänyt kokeilun asteelle, sillä ensi
syksynä Nuntii Latini täyttää 20 vuotta ja sen toimittajille
Reijo Pitkärannalle ja Tuomo Pakkaselle
on matkan varrella kertynyt kosolti kansainvälistä
huomiota.
-Haastatteluja on annettu suurille radio- ja tvyhtiöille,
muun muassa BBC:lle ja Italian RAI:lle.
Lisäksi juttuja on ollut isoissa lehdissä, esimerkiksi
Time- ja Newsweek-aikakauslehdissä.
Lisäksi ohjelma saa jatkuvasti ulkomailta innostunutta
palautetta – yhteensä sitä on tullut ainakin
84 maasta, kaukaisin paikka taitaa olla Tyynessä
valtameressä sijaitseva Palaun saarivaltio.
Eniten palautetta tulee Pohjois-Amerikasta, Saksasta
ja Italiasta.
Nuntii Latini -ohjelmassa käsitellään maailman ja Suomen tärkeitä poliittisia tapahtumia,
tiedettä ja kulttuuria. Haastatteluviikolla tulleessa
viiden minuutin katsauksessa esillä oli mm. presidentti
Barack Obaman Euroopan vierailu sekä
maailman laajuinen kampanja valojen sammuttamiseksi
tunniksi. Usein toimittajat käyttävät sellaisia
uudissanoja, joita ei antiikin latinasta löydy,
esimerkiksi computatrum (tietokone), interrete
(internet) telephonulum (käsipuhelin).
Pitkäranta pitää tieteen popularisointia tärkeänä,
yliopiston kolmanteen tehtävään oleellisesti
kuuluvana osana. Tiedettä tehdään itselle ymmärrettäväksi
ja suurta yleisöä varten. Radio-ohjelman
lisäksi Pitkäranta on kunnostautunut popularisoijana
tekemällä Suomi-latina-suomi-sanakirjan,
Nykylatinan sanakirjan (yhdessä Tuomo
Pakkasen kanssa) sekä elokuussa ilmestyvän Lääketieteen
sanakirjan latina-suomi-latina (yhdessä
Laura Mikkosen kanssa). Viimeksi mainittu sanakirja
auttaa ennen muuta potilaita ymmärtämään
paremmin lääkärilatinaa.
Popularisointia pidetään arvossaan klassikkojen
piirissä muutenkin: Klassillis-filologinen yhdistys
ry jakaa Vuoden klassikko -nimistä palkintoa
oikeanlaisesta tieteen popularisoinnista.
Huolta sivistysyliopiston tulevaisuudesta
Latinaa ja Rooman kirjallisuutta ei äkkiseltään
osaisi yhdistää kauppakeskuksen tunnelmaan.
Klassillisen filologian laitos löytyy kuitenkin Helsingin
keskustan Kluuvin kauppakeskuksen viidennestä
kerroksesta. Elokuussa se pääsee muuttamaan
muiden kieliaineiden pariin Metsätaloon.
Helsingin yliopistossa on meneillään iso rakenteellinen
myllerrys, jonka myötä noin 80 laitoksen
määrä vähenee puoleen. Muutos koskettaa
myös Klassillisen filologian laitosta, joka yhdistetään
tulevaan suurlaitokseen. Sen siipien suojiin
liitetään myös Aasian ja Afrikan kielten ja kulttuurien
laitos, uskontotiede ja Renvall-instituutti.
-Tärkeintä olisi, että laitokset voisivat toimia
pitkälti entisellään niin että muutos jäisi lähinnä
hallinnolliseksi.
Niin kuin valtaosa yliopistoväestä, myöskään
Pitkäranta ei pidä jatkuvista uudistuksista. Ne tekevät
ilmapiirin levottomaksi ja vievät aikaa ydintehtäviltä.
Iso yliopistouudistus ja ennen kaikkea
humanististen tieteiden tulevaisuus arveluttavat.
Pitkäranta ymmärtää uudistukseen liittyvän kritiikin
ja huolen sivistysyliopiston puolesta.
-Sivistysyliopiston kannalta uudistuksen piirteet
tuntuvat vierailta. Talouselämä ei saa tulla yliopistossa
liian määräävään asemaan.
Uudistusmyllerrys on saanut jotkut yliopistolaiset
aikaistamaan eläkkeelle siirtymistään.
Vuonna 1945 syntynyt Pitkäranta ei aio heittää
“pyyhettä kehään”.
-Innostusta opettamiseen riittää. Fiksut opiskelijat
pitävät mielen virkeänä.
Aitoa kosketusta alaan kannattelevat myös
vuosittaiset matkat ikuiseen kaupunkiin.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Veikko Somerpuro
Reijo Pitkäranta
• syntynyt 1945 Ilmajoella
• filosofian tohtori 1978 Helsingin yliopisto
• latinan kielen assistentti 1970-88, yliassistentti
1988-92, lehtori 1992-
• vs. apulaisprofessori 1992-94, 1996-97
• Yleisradion Nuntii Latinin uutistoimittaja 1989-
• ylioppilastutkintolautakunnan latinan jaoksen
puheenjohtaja 1998-
• julkaisuja: Le iscrizioni della necropoli
dell’Autoparco Vaticano (työryhmän jäsen) 1973,
Studium zum Latein des Victor Vitensis (väitösk.)
1978, Latina medicorum, Latinaa lääkäreille 1980,
Neulateinische Wörter und Neologismen in den
Dissertationen Finnlands des 17. Jahrhunderts
1992, Nuntii Latini I-V 1992-99 (yhdessä Tuomo
Pakkasen kanssa), Suomi-Latina-Suomi -sanakirja
2001, Suomen kirkkojen latina 2004, Nykylatinan
sanakirja (T. Pekkasen kanssa) 2006, artikkeleita
Suomen Kansallisbiografia -julkaisussa
• harrastukset: lukeminen, shakki
|