Yliopistojen henkilöstömäärä rajussa laskussa

Yliopistojen palkkausjärjestelmän piirissä olevan henkilöstön määrä laski vuoden aikana 1289 henkilöllä. Yliopistokohtaiset erot ovat suuria.

Sivistystyönantajat ry (Sivista) on neljännen kerran julkaissut kattavan julkaisun yliopistojen henkilöstöstä. Tilastojulkaisun tiedot ovat syyskuulta 2016. Sivista on Suomen yliopistoja edustava työnantajajärjestö.

Aalto-yliopistossa, Åbo Akademissa ja Helsingin yliopistossa suurimmat henkilöstövähennykset

Yliopistojen palkkausjärjestelmäsopimuksen (YPJ) piirissä olevan henkilöstön määrä on laskenut 4,5 % syyskuusta 2015 syyskuuhun 2016 verrattuna. Opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä laski 2,1 % ja muun henkilöstön määrä peräti 8,4 %. Yliopistokohtaiset erot ovat suuria. Aalto-yliopistossa opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä väheni 8,6 % ja muun henkilöstön määrä väheni 12,3 %. Vastaavat luvut ovat Åbo Akademin osalta 9,8 % ja 9,2 % ja Helsingin yliopiston osalta 2,5 % ja 15,6 %. Helsingin yliopiston osalta on huomioitava, että yhteistoimintaneuvottelujen seurauksena lukuisten irtisanottujen henkilöiden työsuhteet päättyivät lokakuussa 2016, joten nämä vähennykset eivät näy syyskuun tilastoissa. Taideyliopistossa opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä puolestaan kasvoi 9,9 % ja muun henkilöstön määrä kasvoi 0,3 %.

Syyskuusta 2013 syyskuuhun 2016 verrattuna YPJ:n piirissä olevan henkilöstön määrä on laskenut 9,5 %. Opetus- ja tutkimushenkilöstön määrä on kyseisenä aikana laskenut 5,4 % ja muun henkilöstön määrä peräti 15,8 %.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön keski-ikä 41 vuotta

Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 56,1 % oli miehiä ja 43,9 % naisia syyskuussa 2016. Vastaavat luvut olivat muun henkilöstön osalta 33,3 % ja 66,7 %. Tampereen teknillisessä yliopistossa, Aalto-yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa ja Oulun yliopistossa miesten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä oli yli 60 %. Lapin yliopistossa naisten osuus opetus- ja tutkimushenkilöstöstä oli 64,7 % syyskuussa 2016. Muun henkilöstön osalta yliopistokohtaiset erot sukupuolijakaumissa eivät olleet niin suuria.

Yliopistojen henkilöstön ikärakenne poikkeaa opetus- ja tutkimushenkilöstön ja muun henkilöstön välillä suuresti. Opetus- ja tutkimushenkilöstön keski-ikä oli 41 vuotta ja muun henkilöstön keskiikä 47 vuotta. Tohtorikoulutettavien suuri joukko, noin neljäsosa opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, näkyy opetus- ja tutkimushenkilöstön ikärakennekuvion alussa suurena huippuna. Muun henkilöstön ikärakenne on melko tasainen.

Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä määräaikaisia yli 70 %

Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä 70,1 % oli määräaikaisessa työsuhteessa syyskuussa 2016. Luku on huolestuttava. Vastaava luku oli 70,4 % syyskuussa 2015. Määräaikaisten määrän laskua on tapahtunut hieman vaativuustasojen 5—7 kohdalla. Tohtorikoulutettavat selittävät omalta osaltaan vaativuustasoille 1 - 4 sijoittuvien suurta määräaikaisten määrää. Erityisesti vaativuustasoilla 5—7 ja 8—11 työskentelee henkilöitä, joiden tulisi olla vakituisessa työsuhteessa.

Muusta henkilöstöstä 83,2 % oli vakituisessa työsuhteessa ja 16,8 % määräaikaisessa työsuhteessa. Vastaavat luvut olivat vuotta aikaisemmin eli syyskuussa 2015 82,1 % ja 17,9 %. Määräaikaisten työsuhteiden osuus muusta henkilöstöstä on jatkanut vähentymistä kolmen aikaisemman vuoden tavoin. Muun henkilöstön osalta määräaikaisissa työsuhteissa oli eniten vaativuustasoilla 7 - 10 työskenteleviä (18,5 %).

Ansiokehitys edelleen vaatimatonta

Opetus- ja tutkimushenkilöstön identtisten (henkilöt, jotka ovat olleet tilastoissa sekä vuonna 2015 että vuonna 2016) keskimääräinen kuukausiansio kokoaikatyössä kasvoi 1,9 prosenttia ja kaikilla henkilöillä vain 0,4 prosenttia. Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmäidenttisten (henkilöt ovat olleet tilastoissa sekä vuonna 2015 ja vuonna 2016 samassa yliopistossa samassa henkilöstöryhmässä) kuukausiansio kasvoi 1,8 prosenttia syyskuusta 2015 syyskuuhun 2016. Vastaavat luvut olivat muun henkilöstön osalta 1,0, 1,2 ja 1,0 prosenttia.

Mikäli tohtorikoulutettavat jätetään tarkastelun ulkopuolelle, oli opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmäidenttisten keskimääräinen palkannousu 1,1 prosenttia. Kaikkien ja identtisten henkilöiden ansiokehityksen eroa selittää se, että uudet työntekijät sijoitetaan matalimmille vaativuustasoille ja heidän henkilökohtainen suoriutumisensa arvioidaan matalammaksi jo yliopistojen palveluksessa olleisiin verrattuna.

Vaativuustasovälein tarkasteltuna suurin ansioiden nousu (3,7 %) oli opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmäidenttisillä vaativuustasoväleillä 1—4. Nousua selittää suuri tohtorikoulutettavien osuus. Muun henkilöstön järjestelmäidenttisillä henkilöillä ansiokehitys oli tasaisempaa vaativuustasovälein tarkasteltuna.

Sukupuolittain tarkasteltuna naisten ansiokehitys niin opetus- ja tutkimushenkilöstön kuin muun henkilöstön osalta oli parempaa kaikilla henkilöillä ja identtisillä henkilöillä. Miesten keskiansiot opetus- ja tutkimushenkilöstössä ja muussa henkilöstössä ylittivät naisten keskiansiot syyskuussa 2016. Opetus- ja tutkimushenkilöstössä naisten keskiansio oli 91 prosenttia miesten keskiansiosta ja muussa henkilöstössä 95 prosenttia.



Teksti Tarja Niemelä
toiminnanjohtaja, Professoriliitto

Painetussa lehdessä sivu 10