Maahanmuutosta,
työelämästä,
tohtoreista
Valtiotieteiden tohtori Rolle Alho on tutkinut ammattiliittojen
suhtautumista maahanmuuttajiin. Työelämä on epävarmaa
niin maahanmuuttajillekin kuin tohtoreillekin.
Rolle Alhon kiinnostus maahanmuuttajakysymyksiin
juontaa jo kaukaa.
Kansainvälinen koti ja lapsuudesta yli
10 vuotta kolmessa maassa - Italiassa,
Brasiliassa ja Portugalissa - näkyy
ja vaikuttaa.
Vuosituhannen vaihteessa Alho toimi kulttuuriohjaajana
Kansainvälisessä kulttuurikeskus Caisassa,
jossa hän muun muassa oli järjestämässä futiskursseja,
joihin osallistui pääasiassa maahanmuuttajalapsia.
Mutta tutkimusaiheeksi maahanmuuttajakysymykset
ja ammattijärjestöjen suhtautuminen alkoi
hahmottua vuonna 2004, kun Alho työskenteli työvoimatoimistossa
työvoimaneuvojana.
- Asiakkaina oli paljon maahanmuuttajia, jotka
olivat joutuneet työttömiksi tai kohdanneet ongelmia
työelämässä. Kiinnitin jo silloin huomiota siihen, että
he olivat hyvin harvoin ammattiliiton jäseniä.
- Vuosina 2004-2011 vedin vapaaehtoistyönä
SPR:ssä keskustelukerhoa suomea opetteleville maahanmuuttajille.
Siitä oppi itsekin paljon. Varmaan
myös näiden kokemusten pohjalta väitöskirjan aihe
pikku hiljaa syntyi.
Sikäli kun nykytutkija voi yleensä puhua työurasta,
varsinainen tutkijanura Alholla alkoi vuoden 2005
alussa Ulkopoliittisessa instituutissa, jossa hän työskenteli
tutkimusavustajana ja järjesteli seminaareja ja
konferensseja.
- Ulkopoliittisen instituutin jälkeen siirryin tutkijaksi
Svenska social- och kommunalhögskolanin,
koska olimme kollegoiden kanssa saaneet tutkimusrahoituksen
hankkeeseen, joka käsitteli ay-liikettä ja
globalisaatiota.
Maahanmuuttajia on liitoissa yhä enemmän
Elokuussa 2015 Turun yliopistossa hyväksytyssä väitöstutkimuksessaan
Rolle Alho selvitti Palvelualojen
ammattiliiton, Rakennusliiton ja SAK:n suhtautumista
työperäiseen maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.
PAM ja Rakennusliitto valikoituivat tutkimuskohteiksi,
koska ne edustavat aloja, joille maahanmuuttajia
eniten työllistyy. Tutkimus sivusi myös
työnantajajärjestöjen näkemyksiä maahanmuutosta.
Alhon tutkimusaineisto koostuu 78 haastattelusta,
ammattiliittojen tilaisuuksissa kootusta aineistosta
sekä liittojen ja työnantajajärjestöjen julkisista
kannanotoista.
- Suurimmat pelot maahanmuuttajilla liittyvät
yleensä ammattijärjestöön kuulumiseen. He eivät tiedä
liiton roolista ja siitä, miten työnantaja reagoi, jos
liittyy ammattijärjestöön.
- Isona tekijänä taustalla vaikuttaa se, että suurin
osa maahanmuuttajista on tullut maista, joissa ammattijärjestöjen
rooli on ihan erilainen kuin meillä.
- Kaikista marginaalisimmassa asemassa olevat
maahanmuuttajat ovat ammattiliittojen nykyisen
edunvalvonnan ulkopuolella.
Pelkoja ja ennakkoluuloja on ollut puolin ja toisin.
Suomalainen ammattiyhdistysliike on muuttanut suhtautumistaan
maahanmuuttajiin vähitellen. Vasta viime
vuosina heitä on valittu työpaikoilla luottamusmiehiksi.
Noin 10 vuotta sitten SAK:laisten liittojen suhtautuminen
oli paljon varautuneempaa. Maahanmuuttajien
arveltiin polkevan palkkoja ja työehtoja. Toisaalta SAK
ja sen jäsenliitot haluavat edelleen rajoittaa työperusteista
maahanmuuttoa kolmansista maista. Rajoitusten
tarvetta ne perustelevat korkeilla työttömyysluvuilla ja
maahanmuuttajien työehtoihin liittyvillä erityisongelmilla.
Liitot kuitenkin pyrkivät saamaan maahanmuuttajat
ammattiliittojen jäseniksi sekä tiedottavat työehdoista
yleisimmillä maahanmuuttajakielillä.
Alhon mielestä akavalaisilla ammattiliitoilla on
ollut tässä mielessä Hakaniemen liittoja liberaalimmat
kannat. Tulijoiden "tarveharkinta" ei ole ollut esillä.
- SAK:laisiin ammatteihin maahanmuuttaja pääsee
helpommin: esimerkiksi rakentaminen on suurin
piirtein samanlaista maailman joka puolella eikä suomen
kielen taitoa välttämättä tarvita. Akavalaisissa
ammateissa näin ei välttämättä ole, joten sen takia
niissä ei ole ehkä koettu tarvetta sen kaltaiseen protektionismiin.
Mutta asenteet ovat muuttuneet myös SAK:laisissa
liitoissa. Ammattijärjestölle on aina tärkeää saada uusia
jäseniä ja niiden intressissä on, että maahanmuuttajien
ja syntyperäisten suomalaisten työehdot eivät
lähde eriytymään. Tämä on ammattiliitoille niin sanottu
valtaresurssikysymys.
Maahanmuuttajien määrä ammattiliittojen jäseninä
on kasvanut nopeasti. Esimerkiksi PAMin jäsenistä
oli maahanmuuttajia vuonna 2004 noin 1700,
ja vuonna 2014 heitä oli jo 10 500. Samojen vuosien
aikana Rakennusliitossa heidän määränsä kasvoi
600:sta 4100:aan. Myös monissa muissa ammattiliitoissa
maahanmuuttajat muodostavat huomattavan
osan liittojen uusista jäsenistä.
Onko tohtori hukattu resurssi?
Vaikka tutkimusaihe olisi ajan hermolla, kielitaitoa
ja osaamista löytyy, tutkijan arki on pätkätöitä ja välillä
työttömyysjaksoja. Rolle Alhon määräaikainen
erikoistutkijan pesti Turun yliopistossa päättyi joulukuun
lopussa. Reilu kymmenen vuotta sitten työvoimaneuvojana työskennellyt joutui itse ilmoittautumaan
työttömäksi työnhakijaksi.
Alho on toiminut aktiivisesti viime kesänä perustetussa
Tohtoriverkostossa, jossa on jo yli 600 jäsentä.
Verkoston tapaaminen oli tammikuussa Tieteentekijöiden
liiton toimistossa ja liitossa tarvittiin kiireesti jäsensihteerin
sairausloman sijaista. Toiminnanjohtaja Eeva
Rantala rohkaistui kysymään, kiinnostaisiko tehtävä.
Niinpä Alhon työttömyysjakso jäi vain 1,5 viikkoon.
Valtiotieteiden tohtori Rolle Alho on joutunut pohtimaan
työllisyysasioita omalla kohdallaan sekä yleisemmin.
Hän katsoo. että tohtorit työllistyvät edelleen
suhteellisen hyvin, vaikka viimeaikainen kehitys
onkin ollut huolestuttavaa. Tohtoreita on työttöminä
noin 1100 ja työttömyysjaksot ovat pidentyneet.
- Tohtorintutkinto kehittää lähtökohtaisesti monia
hyviä valmiuksia, joita nykytyöelämässä tarvitaan.
En siis näe, että tohtorintutkinto on hukkaan
mennyttä aikaa, vaikka tohtori työllistyisi muihin
kuin varsinaisiin tutkimustehtäviin.
- Oman osaamisen parempi tunnistaminen ja
kommunikoiminen sekä erinäisten verkostojen hyödyntäminen
parantaa tutkijoiden työllisyystilannetta
ja antaa tohtoreille lisää vaihtoehtoja ja sitä kautta paremman
neuvotteluaseman.
Helmikuussa julkistetun tohtoreitten työllistymistä
käsittelevän OKM:n selvityksen mukaan yritysten
tutkimus- ja kehityshenkilöstöstä 4 % on
suorittanut tohtorin tutkinnon. Osuus on kasvanut
yhdellä prosenttiyksiköllä vuodesta 2004. Silti Rolle
uskoo, että eteenpäin katsovat, hyvät yritykset ymmärtävät
arvostaa tohtoreiden osaamista.
- Esimerkiksi monilla pk-yrityksillä on ongelmana,
että ne eivät osaa viedä. Kielitaitoisia ja kansainväliset verkostot omaavia tohtoreita olisi tarjottimella.
Tarvitaan erilaisia platformeja työnantajien ja
tohtoreiden kohtaamisille.
Yksi tällainen on Findwork.fi-kampanja, jonka
avulla yrityksiä halutaan rohkaista työllistämään kansainvälisiä
korkeakoulutettuja. Alho osallistui Tieteentekijöiden
liiton edustajana Findworkin avaustilaisuuteen,
ja sen seurauksena start up -yritys otti yhteyttä,
ja halusi Alhon mukaan rahoitushakemukseen.
Oma osaaminen on osattava myydä
Rolle Alhon mielestä tohtoreitten työllistymisen edistämiseen
tarvitaan paljon muutakin kuin parempaa
markkinointia, mutta sitäkään ei pitäisi arkailla. Yritysmaailmassa
puhutaan eri kieltä kuin yliopistoissa.
- On pakko pystyä kertomaan osaamisensa. Tutkintotodistus
ei riitä. Monet tutkijat karsastavat liikaa
kaikkea markkinointiin liittyvää. Mutta hyvä markkinointi
voi olla myös voimaannuttavaa.
Uusista tohtoreista vain vajaa kolmannes voi sijoittua
akateemiselle uralle. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten
yt-neuvottelujen myötä näyttää siltä, että
työllisyystilanne tutkimustehtävissä ei lähivuosina
parane. Monia kehotetaankin harkitsemaan yrittäjäksi
ryhtymistä. Alhon mielestä yliopistotutkijan
työssä on monia yrittäjyyden tunnusmerkkejä: haet
itse rahoituksen ja tuot tutkimuksesi kautta rahaa
yliopistolle, riskit kannat itse.
- Vaikka kaikkien ei tarvitse eikä pidä ryhtyä
yrittäjiksi, omaa osaamista kannattaa opetella tunnistamaan
ja myymään. Työn hinnoittelu on monelle
yliopiston ulkopuolella tai rajapinnassa toimivalle
tohtorille haasteellinen asia. Osuuskunnat ja vastaavat
järjestelyt voivat olla kiinnostavia ratkaisuja.
Tutkijat haluavat tehdä hyvää työtä
Rolle Alho on ehtinyt työskennellä yliopistotutkijana
11 vuotta, "yli kymmenellä" eri työsopimuksella.
Rahoitusleikkausten myötä olosuhteet tehdä tutkimusta
suomalaisessa yliopistossa ovat huomattavasti
huonontuneet.
- Kaiken perusta on hyvä perusrahoitus. Tutkimusrahoitus
on tällä hetkellä Suomessa niin lyhytjännitteistä
ja sirpaleista, että hyvää tulosta on aikaisempaa
vaikeampi tehdä. Tutkijat haluaisivat kuitenkin
tehdä hyvää tulosta. Oman ammatin harjoittaminen
on vaikeutunut.
- Ei ole ongelma, jos tutkijat siirtyvät yliopistosta
muualle omasta tahdostaan, mutta nyt monet ovat
siihen pakotettuja.
Kolme vuotta Berliinissä asunut Alho tietää, että
Saksassa post doc -tutkijat voivat saada jopa kuuden
vuoden rahoituksen, ja ainoana velvollisuutena on
tehdä ja julkaista tutkimuksia. Suomessa pisin kausi
on Suomen Akatemian kolmivuotinen rahoitus.
Strateginen rahoitus ja valtioneuvoston kanslian
selvitysraha lisäävät osaltaan hakurumbaa.
- En väheksy selvitysten merkitystä. Myös niitä
tarvitaan ja niillä on eri aikasykli kuin akateemisilla
tutkimuksilla. Selvitysraha ei kuitenkaan saa korvata
perusrahoitusta.
Nyt ei tunnu löytyvän rahoitusta edes niin ajankohtaiseen
asiaan kuin maahanmuuttoon. Alho ja
viisi muuta tutkijaa hakivat hiljattain valtioneuvoston
hakuilmoituksen pohjalta kanslian selvitysrahaa,
jota oli varattu 300 000 euroa nimenomaan maahanmuuttokysymysten
selvittämiseen. He saivat toisen
ryhmän kanssa hyvät arviot, mutta kaikille suureksi
yllätyksesi VNK:sta kerrottiin, että nyt ei myönnetty
maahanmuuttoasiaan selvitysrahaa lainkaan.
- Tuntui se aika turhauttavalta. Noin kaksi viikkoa
kului viiden ihmisen työaikaa hakemuksen tekemiseen.
Eikö maahanmuuttokysymysten selvittäminen
ole tärkeää?
Rolle Alho
- Master of Science, Sociology, London School of Economics and
Political Science
- Valtiotieteiden tohtori, Turun yliopisto 2015 (linkki väitöskirjaan
"Inclusion or Exclusion? Trade Union Strategies and Labor
Migration": http://www.doria.fi/handle/10024/113738)
- tutkija, Svenska social- och kommunalhögskolan, 2005-2007;
2011-2012
- Guest researcher, Wissenschaftszentrum, Berlin 2013
- tutkija/erikoistutkija, Turun yliopisto 2007-2015
- lukuisia maahanmuuttoa, etnisyyttä, työtä ja ammattijärjestöjä
koskevia tutkimuksia ja julkaisuja
Teksti Kirsti Sintonen Kuvat Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 22
|