3/14

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Sivutoimet ja työsopimuslaki

    Työsopimussuhteisella työntekijällä ei ole velvollisuutta ilmoittaa sivutoimesta tai pyytää sivutoimeen lupaa työnantajalta.

    Vuoteen 2010 saakka yliopistoilla työskenneltiin sekä virka- että työsuhteissa. Vuoden 2010 jälkeen kaikki työntekijät siirtyivät työsuhteisiin. Tämän myötä yliopistoilla siirryttiin myös kokonaan pois virkamieslain piiristä työsopimuslain piiriin. Ne liiton jäsenet, jotka edelleen työskentelevät esimerkiksi tutkimuslaitoksissa virkasuhteisina, ovat edelleen virkamieslain piirissä. Virkamieslaissa ja työsopimuslaissa on paljon samankaltaisia säännöksiä, mutta niissä on myös paljon eroja. Esimerkkinä tästä sivutoimet; virkamieslaissa on edellytetty virkamieheltä sivutoimiluvan hankkimista ja ilmoitusta sivutoimesta.

    Työsopimuslaissa sen sijaan ei ole säännöksiä sivutoimen luvanvaraisuudesta tai ilmoittamisvelvollisuudesta. Työsopimussuhteisella työntekijällä ei siis ole velvollisuutta ilmoittaa sivutoimesta tai pyytää sivutoimeen lupaa työnantajalta.

    Molempiin lakeihin sisältyvät kuitenkin samankaltaiset työnantajan toiminnan kanssa kilpailevan toiminnan kiellot ja nk. lojaliteettivelvollisuus, jonka perusteella osaa sivutoimista voidaan etenkin laajuutensa vuoksi pitää työsuhteen kannalta juridisesti ongelmallisina.

    Käsittelen kirjoituksessani pääasiassa sivutoimiasian nykytilaa yliopistoissa työskentelevien kannalta, eli työsopimuslain määräyksiä. Käsittelen tässä myös lyhyesti virkamieslain 18 § vertailun vuoksi.

    Virkamieslaki vs. työsopimuslain 3 luku, työntekijän velvollisuudet

    Työsopimuslaissa ei siis ole mitään sivutoimilupaa tai -ilmoitusta koskevia määräyksiä. Sen sijaan Virkamieslain 18 § mukaan virkamies ei saa ottaa vastaan eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien hoitamiseen ellei asianomainen viranomainen hakemuksesta myönnä hänelle siihen lupaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Sivutoimilupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä.

    Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että virkamies ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi tehtävässään. Sivutoimi ei myöskään saa vaarantaa luottamusta tasapuolisuuteen tehtävän hoidossa tai muutenkaan haitata tehtävän asianmukaista hoitamista taikka kilpailevana toimintana ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Muusta kuin 1 momentissa (työajan käyttäminen sivutoimeen) tarkoitetusta sivutoimesta virkamiehen on tehtävä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle. Viranomainen voi kieltää tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen virkamieslaissa säädetyillä perusteilla. Sivutoimella tarkoitetaan virkamieslaissa virkaa sekä palkattua työtä ja tehtävää, joista virkamiehellä on oikeus kieltäytyä, samoin kuin ammattia, elinkeinoa ja liikettä.

    Virkamieslain mukaan sivutoimelle on siis saatava lupa, mikäli sen hoitaminen edellyttää työajan käyttämistä ja mikäli ei, on siitä kuitenkin aina ilmoitettava työnantajalle.

    Työsopimuslain mukainen lojaliteettivelvoite

    Työsopimuslaissa sen sijaan ei siis ole mitään mainintaa sivutoimesta, sen luvanvaraisuudesta tai edes minkäänlaisesta sivutoimen ilmoittamisvelvollisuudesta työnantajalle. Työsopimuslaissa on kuitenkin määrätty, että työntekijän on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Työsopimuslain perusteella työntekijän tulee välttyä toiminnalta, joka haittaa päätoimen hoitamista.

    Kilpailevan toiminnan lisäksi myös esimerkiksi sivutoimen laajuus (kuten viikoittainen tuntimäärä) voi olla ongelmallinen työntekijän velvoitteiden ja päätoimen asianmukaisen hoitamisen kannalta. Lähtökohtana työsopimuslain (ja myös virkamieslain) perusteella on, että työntekijä ei voi hoitaa sivutointaan (päätoimensa) työajalla. Eri asia tietenkin on, jos tästä on työnantajan kanssa erikseen sovittu. Työntekijän tulee siis luonnollisestikin käyttää työaikansa työtehtäviensä hoitamiseen.

    Mikäli sivutoimen osuus on niin suuri, että sitä ei voida tehdä pelkästään iltaisin ja viikonloppuisin (eli työntekijän vapaa-ajalla) tai jos sivutoimen hoitaminen edellyttää työn tekemistä päätoimen työaikana esimerkiksi nk. ”toimistotyöaikana”, voi työnantaja kyseenalaistaa sen, pystyykö työntekijä hoitamaan sivutoimensa työajan ulkopuolella. Mutta mikäli sivutoimen osuus on vähäinen, esimerkiksi vain 10- 30 % normaalista työajasta (käytännössä siis joitakin tunteja), ei työn määrää voida pitää niin suurena, että työntekijän ei voitaisi katsoa kohtuudella selviytyvän siitä pelkästään vapaa-ajallaan. Silloin kun kysymys on 50%+ viikkotyötunneista päätoimen lisäksi, voi olla ongelmallista näyttää, että työ tulee tosiasiallisesti tehdyksi vapaa-ajalla. Tämä on kuitenkin paljolti riippuvaista työntekijän sivutoimen ja päätoimen työn luonteesta.

    Yliopistoilla tutkimus- ja opetushenkilöstöllä pääosin noudatettava kokonaistyöaika tarjoaa työntekijälle lähtökohtaisesti melko joustavan mahdollisuuden sivutoimen hoitamiseen. Kokonaistyöajan puitteissa työskentelevällä työntekijällä on erittäin suuri harkintavalta itse päättää koska ja missä hän päätointaan hoitaa, vaikka toki esimerkiksi opetus ja pakolliset kokoukset ym. ohjaavat ja rajoittavat tätä vapautta jonkin verran. Koska kokonaistyöaika ei ole tiettyyn päivittäiseen työaikaan sidottua, ei käytännössä voida vetää tarkkaa rajaa sille, koska päätointa on hoidettava. Tällä perusteella myös sivutointa voitaneen hoitaa melko joustavasti myös ”perinteisen työpäivän” aikana lojaliteettivelvoitteen rikkoutumatta, koska kokonaistyöajassa tarkastellaan työsuunnitelman toteutumista, ei niinkään päivittäistä työskentelyä.

    Työsopimuslain kilpailevan toiminnan kielto

    Työsopimuslain mukaan työntekijä ei myöskään saa tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa sellaista toimintaa, joka huomioon ottaen työn luonne ja työntekijän asema, ilmeisesti vahingoittaa hänen työnantajaansa, työsuhteissa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona. Työntekijä ei saa työsuhteen kestäessä ryhtyä kilpailevan toiminnan valmistelemiseksi sellaisiin toimenpiteisiin, joita ei voida pitää hyväksyttävinä edellä mainittu huomioiden. Työnantaja, joka ottaa työhön henkilön, jonka tietää olevan edellä mainitun perusteella estynyt ryhtymästä työhön, vastaa työntekijän ohella aikaisemmalle työnantajalle aiheutuneesta vahingosta. Työntekijä ei myöskään saa työsuhteen kestäessä käyttää hyödykseen tai ilmaista muille työnantajan ammatti- ja liikesalaisuuksia ja jos työntekijä on saanut tiedot oikeudettomasti, kielto jatkuu myös työsuhteen päättymisen jälkeen.

    Sekä virkamieslain, että myös työsopimuslain mukaan kilpaileva toiminta työnantajan kanssa on siis kielletty, mikäli se ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa.

    Vaikka työntekijän ei tarvitse pyytää työnantajaltaan lupaa sivutoimen vastaanottamiselle eikä edes ilmoittaa siitä työnantajalle, on työntekijän kuitenkin aina itse arvioitava tilanne ja huolehdittava siitä, ettei sivutoimi haittaa päätoimen hoitamista tai kilpaile työnantajan toiminnan kanssa aiheuttaen työnantajalle vahinkoa. Huomattavaa kuitenkin on, että kilpaileva toiminta on kiellettyä vain, mikäli se voi ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Työntekijän tekemää ammattinsa mukaista työtä ei pidetä kiellettynä kilpailutekona, mikäli työnantaja on hyväksynyt kyseisen toiminnan joko työsopimusta tehtäessä tai myöhemmin.

    Usein voi silti olla kohteliasta ilmoittaa työnantajalle sivutoimesta, etenkin jos se liittyy jotenkin työnantajan toimialaan. Silloin kun työntekijä on ryhtymässä sellaiseen toimintaan, jota voitaisiin pitää kiellettynä kilpailutekona, kannattaa asiasta ilmoittaa työnantajalle ja pyytää toimintaan suostumus. Suostumus sitoo työnantajaa. Työntekijä saa kuitenkin vapaasti harjoittaa ammattiaan omissa nimissään tai toisessa työsuhteessa, mikäli tästä ei aiheudu työnantajalle vahinkoa. Työsopimuslain mukainen kilpailevan toiminnan kielto ei myöskään velvoita työntekijää enää työsuhteen päätyttyä, ellei siitä ole erikseen työsopimuksessa sovittu työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä.

    Työnantajilla, kuten yliopistoilla ei ole työsopimuslain nojalla oikeutta kieltää sivutoimen vastaanottamista, kuten aikaisemmin virkamieslain perusteella oli mahdollista. Työnantaja voi toki direktiovaltansa puitteissa kieltää työntekijää käyttämästä työaikaansa sivutoimen hoitamiseen. Kokonaistyöajassa työskentelevien osalta voidaan kuitenkin hyvin rajoitetusti kieltää sivutoimen hoitamista ”työajalla” sillä kokonaistyöaikaan ei käsitteenä kuulu mitään tiettyä päivittäistä työaikaa. Luonnollisestikaan sivutoimen hoitaminen ei saa haitata esimerkiksi opetusta.

    On myös huomattava, että yliopistolla tai työnantajilla ylipäätänsäkään ei ole minkäänlaista oikeutta tai perustetta vaatia työntekijää vähentämään päätointaan esimerkiksi prosentuaalisesti sivutointa vastaavalla määrällä. (Tällöinhän ei enää varsinaisesti olisi edes kysymys päätoimesta ja sivutoimesta, vaan kahdesta yhteen sovitetusta päätoimesta.) Valitettavasti Tieteentekijöiden liittoon on tullut tietoja pyrkimyksistä, joissa päätoimea on vaadittu työnantajan taholta pienennettäväksi sivutointa vastaavalla määrällä. Tällaiseen ei tietenkään pidä suostua ja tilanne voi pahimmillaan johtaa siihen, että työntekijä joutuu tekemään alhaisemmalla palkalla kaikki aikaisemmat työtehtävänsä. Vaarana olisi, että työtehtävät eivät tosiasiallisesti edes vähenisi, mutta palkka kylläkin alenisi. Tällainen menettely ei missään nimessä ole hyväksyttävää, eikä työntekijän tule suostua päätoimisen työsuhteensa pienentämiseen.

    teksti Mia Weckman
    lakimies, Tieteentekijöiden liitto

    • Painetussa lehdessä sivu 36