Professorit vaikuttajina
Suomalaisessa yliopistomaailmassa on
menossa niin suuri murros, jossa oikeiden
ratkaisujen tekemiseksi tarvitaan ehdottomasti
tiedeyhteisön näkemystä. Tähän
voi kiteyttää Professorit vaikuttajina
-seminaarin keskeisen viestin. Professoriliitto
julkisti uuden Professorimatrikkelin
seminaarissa, jossa eri alojen professorit
pohtivat tietään vaikuttajiksi. Lopuksi
professoreita katseltiin myös valkokankaalta.
Liiton puheenjohtajan Risto Laitinen korosti
avauspuheenvuorossaan, että kaikki Suomen
professorit vuodesta 1640 sisältävä matrikkeli on
osa maamme kulttuuri- ja tiedehistoriaa.
- Oivallinen ajankohta tämän julkistamiseen
on juuri nyt, kun menossa on suurin yliopistoja
koskeva mullistus sitten Turun Akatemian perustamisen,
Laitinen totesi Helsingin yliopiston
Arppeanumissa 7. maaliskuuta pidetyn seminaarin
aluksi.
Matrikkelitoimikunnan sihteerinä toiminut
Professoriliiton asiamies Raija Pyykkö esitteli lyhyesti
matrikkelin teon periaatteita ja yhteensä
kolmisen vuotta kestänyttä prosessia. Matrikkeli
on sekä jäsen- että ammattimatrikkeli. (Ks.
tästä enemmän juttu Acatiimissa 2/2008).
Meillä on hyvä maine maailmalla
Seminaarin Tieni vaikuttajaksi -osuudessa professorit
eri aloilta kuvasivat oman uransa avainhetkiä.
Biocenter Oulun tieteellinen johtaja, professori
Taina Pihlajaniemi aloitti. Hän valmistui lääkäriksi Oulun yliopistosta vuonna 1981, ryhtyi
tekemään väitöskirjaa professori Kari Kivirikon
ryhmässä, oli post doc -kaudella Yhdysvalloissa
ja sai esikoislapsensa puoli vuotta ennen
kuin hänet nimitettiin dosentiksi vuonna 1987.
Pihlajaniemellä on monia tiedepoliittisia rooleja.
Biocenter Oulun tieteellinen johtaja, professori
Taina Pihlajaniemi aloitti. Hän valmistui
Professorit vaikuttajina
Professorit Juha Sihvola, Sirpa Asko-Seljavaara ja Taina Pihlajaniemi osallistuivat Tieni vaikuttajaksi -keskusteluun, jonka
juontajana toimi tiedetoimittaja Marko Pulkkinen (oik).
ACATIIMI 3/ 2008 15
lääkäriksi Oulun yliopistosta vuonna 1981, ryhtyi
tekemään väitöskirjaa professori Kari Kivirikon
ryhmässä, oli post doc -kaudella Yhdysvalloissa
ja sai esikoislapsensa puoli vuotta ennen
kuin hänet nimitettiin dosentiksi vuonna 1987.
Pihlajaniemellä on monia tiedepoliittisia rooleja.
Seminaarin Tieni vaikuttajaksi -osuudessa professorit
eri aloilta kuvasivat oman uransa avainhetkiä.
- Olen havainnut, että suomalaiset toimijat
nauttivat varsin huomattavaa arvostusta EU:n
erilaisissa tiedejärjestöissä. Isot pelurit eivät koe
pienen maamme edustajia uhkaksi itselleen,
mutta ennen kaikkea Suomesta on löytynyt aivan
erinomaisia edustajia ja jopa vetäjiä erilaisiin
Euroopan tiedejärjestöihin ja toimikuntiin.
Jos ihminen onnistuu yhdistämään vahvan tiedetaustan
tiedepoliittiseen toimintaan, on hänellä
erinomainen mahdollisuus toimia hyvin aktiivisesti
Euroopan tiedepolitiikassa.
Pihlajaniemi valittiin vuonna 1996 johtamaan
Oulun yliopiston biokeskus Biocenter Oulua.
Tästä kymmenen vuoden päästä hänet nimettiin
Biokeskus Suomen johtajaksi. Suomen Akatemian
Terveyden toimikunnan jäsenenä Pihlajaniemi
toimi 1998-2003. Suurena kunniana hän piti
pääsemistä pääministerin johtaman Tiede- ja
teknologianeuvoston jäseneksi.
- Suomalaisessa yliopistomaailmassa on menossa
murros, jossa oikeiden ratkaisujen tekemiseksi
tarvitaan tiedeyhteisön näkemystä. Meillä
on hyvä maine maailmalla, ja voimme mielestämme
myös tuoda hyviä suomalaisia käytäntöjä
eurooppalaiseen tiedejärjestelmään. Toivon
hartaasti myös, että nuoret naistutkijamme, joita
on kansainvälisesti katsoen varsin paljon, ottaisivat
vastaan suuria haasteita. Naisia on vielä
valitettavan vähän kaikkein vaikutusvaltaisimmissa
tehtävissä.
Akatemian palkkaliuska tuli 24
vuoden ajan
Vuodesta 2004 Helsingin yliopiston Tutkijakollegiumin
johtajana toiminut, professori Juha
Sihvola kertoi omasta tiestään, joka johti paperitehtaan
varjosta rock-musiikin ja kuuden laudaturin
kautta katu-uskottavaksi intellektuelliksi.
- Yliopistoon tullessani en tiennyt mitään akateemisesta
elämästä ja suunnitelmani olivat tuulentupia.
En esimerkiksi koskaan päättänyt ryhtyä
tutkijaksi, minusta vain tuli sellainen, koska
olin ajatellut käyttää elämäni sellaiseen, minkä
koen aidosti tärkeäksi. Ja aidosti tärkeäksi koin
filosofiset, erityisesti eettiset ja yhteiskunnalliset
kysymykset.
Suomen Akatemia työllisti Sihvolan pitkään:
Akatemian palkkaliuska kolahteli postiluukusta
pientä taukoa lukuun ottamatta yhtäjaksoisesti
24 vuoden ajan. Sihvola arveli tämän olevan yksi
pisimmistä Akatemia-kausista kautta aikojen.
Juha Sihvola väitteli vuonna 1989 ja lähti sen
jälkeen vierailevaksi tutkijaksi Brownin yliopistoon.
Hän toimi myös Harvardin Washington
DC:ssä ylläpitämässä Center for Hellenic Studies
-tutkimuslaitoksessa sen ensimmäisenä suomalaistutkijana
vuosina 1994-95.
- 1990-luvulla olin vakuuttunut, etten koskaan
saa pysyvää akateemista virkaa, koska tutkimusprofiilini
on niin monitieteinen. Toisin
kävi: minut nimitettiin yleisen historian professoriksi
Jyväskylän yliopistoon vuonna 2000.
Pihlajaniemen tavoin myös Sihvolalle on kertynyt
moninaisia tiedepolitiikan tehtäviä. Hän
on myös ottanut aina aktiivisesti osaa yhteiskunnalliseen
keskusteluun.
- Kun ikää tulee mutta yllytyshulluus ei vähene,
tehtäviä kertyy.
Sihvolan lapset ovat 11- ja 9-vuotiaita. Hän
on ajatellut, että nämä vuodet ovat vain kerran
elämässä. Lasten kanssa touhuaminen ja monikulttuurisen
vuosaarelaisen FC Viking -jalkapallojoukkueen
valmentaminen ovat nyt parasta
elämässä. Sihvola ei pyytele anteeksi, jos artikkeli
viivästyy tai kansainvälinen konferenssi jää
näiden takia väliin.
Tiedemiehet eivät halua enää
poliittista uraa
Kansanedustaja, professori Sirpa Asko-Seljavaara
kertoi urastaan lääkärinä ja poliitikkona. Hänen
kokeellista patofysiologiaa käsittelevä väitöskirjansa
ilmestyi yli 30 vuotta sitten. Hän toimi
tutkijana Cornell Universityssä New Yorkissa ja
teki yhteistyötä Harvard Medical Schoolin
UCLA:n tutkijoiden kanssa.
- Yhdysvalloissa professoriksi pääseminen on
yleensä helppoa, jos omaa erikoistaitoja. Yleensä
esimies kysyy “You want a job?”. Tämän jälkeen
voit jäädä tutkijaksi klinikkaan. Työnohjaus
on erinomaista ja rahoitus on kunnossa.
Asko-Seljavaara jätti kuitenkin kokeellisen
työn ja siirtyi plastiikkakirurgiksi. Hän on niittänyt
mainetta ennen kaikkea palovammakirurgiassa
ja on pelastanut satoja ylä- ja alaraajoja
mikrokirurgista tekniikkaa käyttäen. Plastiikkakirurgian
professori Helsingin yliopistoon hänestä
tuli vasta vuonna 2002, koska alan professuurin
saaminen Suomeen oli kiven alla.
Kansanedustajaksi Asko-Seljavaara valittiin
vuonna 2003. Syynä politiikkaan hakeutumiselle
oli halu varmistaa terveydenhuollon sujuminen
ja rahoitus tässä maassa. Hoitotakuulainsäädäntöä
hän pitää melko hyvin onnistuneena.
Eduskuntaan Asko-Seljavaara on perustanut
yliopistoryhmän, johon kuuluu noin 20 yliopistoasioista
kiinnostunutta kansanedustaa. Ryhmässä
on edustajia kaikista eduskuntaryhmistä.
- Professoreita on eduskunnassa vain kaksi –
Susi Pulliainen ja minä. Tämä on vahinko. Tiedemiehet
eivät joko pääse kansanedustajiksi tai
eivät halua poliittista uraa – veikkaan jälkimmäistä
vaihtoehtoa. Valta on siirtynyt pikkumaistereille
ja ei-akateemisille.
Asko-Seljavaara oli laskenut, että tohtoreita
Arkadianmäellä on yhteensä 11 ja lisensiaatteja
kahdeksan. Akateemisen koulutuksen saaneita
on nykyistä kansanedustajista kaikkiaan 105.
Aivovuoto jo uhkana
Esitysten jälkeen Ylen TV 1:n Prisma-ohjelman
tiedetoimittaja Marko Pulkkinen kokosi kolme
professoria keskustelemaan yliopistomaailman
ajankohtaisista aiheista, mm. hallinnollisen työn
lisääntymisestä ja ulkopuolisten vallan tulevasta
kasvusta. Myös 80-päinen yleisö otti aktiivisesti
osaa keskusteluun.
Taina Pihlajaniemen mielestä professorit joutuvat
repeämään liian moneen. Juha Sihvola piti
vahinkona, että monet lahjakkaimmat eivät halua
osallistua hallinnollisiin tehtäviin. Sirpa
Asko-Seljavaara piti pätevien johtajien merkitystä
erittäin keskeisenä.
- Tärkeintä olisi, että hallituksissakin olisi
henkilöt, jotka tuntevat sisältöä. En vierasta ulkopuolisten
tuloa, mutta heidän pitää olla asialle
vihkiytyneitä, Taina Pihlajaniemi totesi.
Asko-Seljavaara uskoi, että byrokratia alkaa
hengittää, kun yliopistot pääsevät vähitellen pois
opetusministeriön kahleista.
Professori Reijo Raivola, joka toimi aiemmin
Professoriliiton valtuuston puheenjohtajana,
katsoi, että hallinto on viime aikoina muuttunut
hallinnaksi. Panelisteista Juha Sihvola oli
havainnut saman asian.
Liiton puheenjohtaja Risto Laitinen oli tilaisuuden
avauksessaan todennut, että yliopistot
eivät ole missään kriisissä, vaikka niin voisi luulla päättäjien ajamasta myllerrysinnosta.
Marko Pulkkinen tiedusteli tähän kolmen professorin
mielipiteitä.
Pihlajaniemi piti kriisiä kuplana. Opiskelijamäärät
ovat kasvaneet valtavasti, ohjaajia on
liian vähän ja perusrahoitus on jäänyt jälkeen.
Silti olemme menestyneet kansainvälisestikin
monella saralla.
Sihvolan mielestä tutkijanuran epävarmuus
on lähestymässä kipupistettä. Ensimmäisen pysyvän
työpaikan saaminen väitöskirjan jälkeen
vie aivan liian kauan.
Professorit näkivät aivovuodon jo uhkana.
Monet nuoret lahjakkaat tutkijat eivät enää palaakaan
ulkomailla vietetyn post doc -kauden
jälkeen takaisin.
- Pitäisi olla houkuttelevia paketteja tulla
tänne. Tutkimusprojekti tulee nähdä enemmän
tutkimusongelman kautta eikä rahanjaon fragmentoitumisen
kautta, Pihlajaniemi tähdensii.
Hänen mielestään tohtorituotanto on jo
kattoluvussa. Pitäisi enemmän miettiä sitä,
millä aloilla tohtoreita tarvitaan ja millä ei.
Tohtoreitten hyöty monille muillekin työfoorumeille
tulisi ymmärtää nykyistä paremmin.
Keskustelun lopuksi Marko Pulkkinen tiedusteli,
onko professorikunta yhtenäinen yliopistomurroksessa.
Asko-Seljavaara ennakoi, että asennoituminen innovaatioyliopistoon
ehkä jakaa mielipiteitä. Taideteollisen korkeakoulun
professori Peter von Bagh tunnusti olevansa
innovaatioyliopiston uhri.
- Opinahjoani ollaan yksityistämässä. Koko
asia on tehty meiltä professoreilta täysin salaa.
Yksikään meistä ei ole ollut asiasta keskustelemassa
– se on hoidettu markkinointi- ja mainostoimistomiesten
kesken. Kyseessä on suurin
skandaali minun elinaikanani. Meitä ollaan
heittämässä Otaniemen umpihankkeen, von
Bagh hehkutti.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Liisa Karvonen
Valkokankaan professorit
Professorit vaikuttajina -seminaarin päätti Taideteollisen
korkeakoulun elokuvahistorian professorin
Peter von Baghin esitys Valkokankaan
professorit.
Valkokankaalla on aikojen saatossa esiintynyt
monenlaisia professorirooleja.
- Yksi tunnetuimmista on hajamielinen professori.
Tämä ei kuitenkaan ole mikään ilkeä hahmo,
vaan henkilöä on kuvattu kunnioittavaan
sävyyn, paitsi ehkä aivan muutamissa kauhuelokuvissa.
Professori on myös voinut olla romanttinen
sankari, kuten kuuluisan My Fair Lady - musikaalin
professori, kielitieteilijä Henry Higgins.
Parhaimpana professorihahmona von Bagh
piti Ingmar Bergmanin elokuvan Mansikkapaikka
vanhaa professoria, joka elämänsä ehtoopuolella
miettii uraansa.
- Kyseessä ei ole mikään helppo ihminen,
mutta jonkinlainen loiste hänen ympärillään
hehkuu.
Peter von Bagh esitteli useita lyhyitä näytteitä
elokuvista, joissa professorihahmo on ollut
merkittävä. Ensimmäinen katkelma oli Steven
Spielbergin elokuvasta Kolmannen asteen yhteys,
jossa kuuluisia ranskalainen elokuvaohjaaja
Francois Truffaut näyttelee professoria. Esitetyssä
katkelmassa hän luennoi kuulijakunnalle ulkoavaruudesta
kuuluvista äänistä.
- Professori toimii kyseisen tapahtuman ohjaajana.
Hän dramatisoi viisautta, von Bagh kuvasi
kohtausta vakuuttavalla tyylillään.
Filmitähti Cary Grantilla oli useampi komediarooli,
joissa hän näytteli hajamielistä professori.
Näistä nähtiin pätkät elokuvista Monkey
Business, jossa professori keksi nuoruuden eliksiirin
ja testasi sitä itseensä sekä Bringing up Baby
(suom. Hätä ei lue lakia), jossa Grantin esittämä
tiedemies kokoaa dinosauruksen luurankoa.
Kotimaisissa elokuvissa professorirooleja on
von Baghin mielestä ollut yllättävänkin paljon
ja näistä parhaimmat hän sijoitti 1930-luvulle.
- 1930-luvun elokuvista välittyi aito ote suomalaiseen
sivistyneistöön. Tähän varmaan vaikutti
Suomi Filmin Risto Orkon hyvät tuttavuussuhteet
arvovaltaisiin henkilöihin.
Professori von Bagh esitti kaksi eri filmatisointia
Mika Waltarin teoksesta Kuriton sukupolvi.
Vanhemmassa Uuno Laakso esitti professoria,
joka oli keskittynyt liikaa työhönsä ja huomio
omiin lapsiin oli jäänyt vähemmälle. Toisessa
elokuvaversiossa samassa roolissa oli Tauno Palo.
Ainakin yhden kotimaisen elokuvan nimessä
on professorin nimike. Viimeksi viime joulun aikaan
tv:stä tuli vuonna 1949 valmistunut Professori
Masa, jossa Tauno Palo esitti Helsingin
yliopiston sosiaalipolitiikan professoria. Bagh
kertoi, että rooliin valmistautuessaan Tauno Palo
kävi kuuntelemassa professori Heikki Variksen
luentoja.
Von Bagh esitti pätkät elokuvan alusta ja lopusta.
Palon esittämä professori luennoi alussa
kriittiseen sävyyn mm. ammattiyhdistysten merkityksestä
ja lakko-oikeudesta. Tutustuakseen aitoon
tilanteeseen Masa pestautui töihin satamaan,
jossa satamatyöläiset olivat juuri työtaistelun
partaalla. Tilanteesta oli tekemässä lehtijuttua
Ansa Ikosen tähdittämä toimittaja. Loput
voinee arvata:
- Professori löytää yhteiskuntasovinnon elementit
ja rakastuu Ansa Ikoseen.
Lopuksi von Bagh esitti katkelman amerikkalaisesta,
Gordon Douglasin ohjaamasta tieteiselokuvasta
Them! (1954). Tiedemiehen ja sotilaan
näkemykset törmäävät ja kylmän sodan
hengessä tehdyn filmin loppukohtauksessa liekinheittimet
tuhoavat oliot.
- Tässä sotilaat peittoavat asenteillaan tiedemiehen
– nyt virkamiehet lakaisevat papereillaan
professorit, von Bagh veti lopuksi yhtymäkohtia
ajankohtaiseen keskusteluun.
|