Tutkija hyönteisten ja ihmisten parissa
Hyönteistieteilijä ja historioitsija, dosentti Lena Huldén on
valinnut pätkätyöläisen tien. Tutkijalla on jatkuvasti monta
rautaa tulessa, hän on myös tuttu kasvo julkisuudesta.
Hyönteiset kiinnostavat
ihmisiä, mutta
monille ne ovat lähinnä
jotakin epämiellyttävää
tai haittaa
aiheuttavia. Dosentti
Lena Huldén
saa usein kyselyjä
alaansa liittyen, myös haastattelupyyntöjä radioon,
televisioon ja lehtiin kertyy noin parikymmentä
vuosittain. Hyönteistutkija osaa jo odottaa,
mistä milloinkin halutaan tietää.
—Alkukesällä kysytään, miksi hyttysiä on
niin paljon tai vähän. Elokuussa tulevat hirvikärpäskyselyt
ja syyskuussa taas ihmisiä
kiehtovat ampiaiset. Lisäksi saan paljon haastattelupyyntöjä
myös esimerkiksi puutiaisista ja
täistä, Huldén kertoo.
Julkisuudessa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Myös monet yksityiset ihmiset osaavat
soittaa Huldénille kysyäkseen omista ongelmistaan,
kuten vaikkapa kodissa havaituista torakoista
ja kirpuista.
—Minusta tiedotus ja haastattelujen antaminen
on oleellinen ja tärkeä osa tutkijan työtä.
Meidän kaikkien pitkä koulutus on sitä paitsi
maksettu verorahoilla, joten yhteiskunnan tulee
saada jotain vastinetta. Voi myös ajatella,
että jos hyönteistiede saa näkyvyyttä medioissa,
niin pitkällä tähtäimellä se vaikuttaa positiivisesti
yhteiskunnan rahoituspäätöksiin.
Tammikuussa Huldén nähtiin YLE:n Prismassa
kokkaamassa ruokaa sirkoista ja jauhokoisista.
Moniin katsojiin teki varmasti vaikutuksen
tutkija-kokkimme tyytyväinen olemus
hänen syödessä keitettyjä matoja ja friteerattuja
sirkkoja YLE:n toimittajan kanssa. Huldén kertoo
saaneensa esiintymisestä ihan hyvää palautetta,
mutta arvelee, että tiedossa ei kuitenkaan
ole kutsua kokkiohjelmiin.
— Toivottavasti hyönteistiede pääsee tiedeohjelmissa
esille myös joskus toiste, Huldén
huomauttaa.
—Olen jo muutaman vuoden pohtinut
mahdollisuutta hyödyntää hyönteisiä ihmisravintona.
Siirtyminen hyönteisproteiineihin
olisi nimittäin huomattavasti ekologisempaa
kuin lihapohjainen dieetti tai kasvisruokavalio.
Hyönteisten proteiinipitoisuus on erittäin suuri, jopa
70 prosenttia kuivasta massasta laskettuna. Vähähiilihydraattisina
hyönteiset olisivat erinomainen valinta
myös karppaajille.
Huldén on itse kokeillut erilaisia sirkkoja ja muun
muassa perhostoukkia, mehiläistoukkia ja jauhomatoja.
Näiden maku on hyvin mieto, joten ne kannattaa
maustaa hyvin. Esimerkiksi jauhopukin (Tenebrio
molitor) viljeleminen kotiolosuhteissa on helppoa,
toukat viihtyvät pienessä tilassa. Kaiken lisäksi ne
tuottavat paljon vähemmän kasvihuonekaasuja kuin
vaikkapa märehtijät.
Todennäköisesti maailman jatkuvasti kasvavan
väestön ravitseminen edellyttää tulevaisuudessa
hyönteisten hyödyntämistä.
— Minusta olisi ensiarvoisen tärkeätä saada uutta
tutkimusta hyönteisten teollisesta tuotannosta, en
nimittäin oikein usko, että suomalaiset tulevat keittämään
sirkkoja kotonaan. Hyönteisproteiini pitää ensiksi
saada luonnolliseksi osaksi teollista ruokatuotantoa.
Hyönteisistä tehdyllä proteiinijauholla voitaisiin nostaa
leivän, laatikkoruokien tai lihapullien ravintoarvoa.
Historia ja luonnontiede vuorovaikutuksessa
Hyönteistutkimuksella ja ihmiskunnan historialla on
äkkiseltään ajateltuna kovin vähän tekemistä keskenään.
Tosiasiassa esimerkiksi kärpäsillä, täillä ja hyttysillä
on ollut valtava vaikutus vaikkapa sotien lopputulokseen.
Ötököiden välittämät punatauti, pilkkukuume
ja malaria ovat tehneet selvää suuristakin
joukoista ylittäen yhdenkään kenraalin saavutukset.
—Dosentuurini on soveltavassa eläintieteessä ja
tutkin siis ihmisen luomia tai hyödyntämiä biologisia
resursseja. Jos meitä esimerkiksi uhkaa uusi hyönteisten
välittämä tauti, sen torjumiseen tarvitaan nimenomaan
tietoa ihmisen ja kyseisen hyönteisen vuorovaikutuksesta.
Emme voi muuttaa hyönteistä, mutta
voimme ehkä vaikuttaa ihmisen luomiin olosuhteisiin,
Huldén selittää.
Monet ilmiöt voidaan luonnontieteessä tutkia
vain pitkien aikasarjojen kautta. Jos haluaa ymmärtää
vuosittaiset vaihtelut, on yksinkertaista kerätä uutta
dataa, mutta jos taas on tarkoitus ymmärtää ilmiöitä
pitkällä aikavälillä, tarvitaan historiallista dataa. Historia
kertoo myös ihmisen vaikutuksesta ja käyttäytymisestä.
— Historiantutkijat ovat usein hyviä määrittämään
käsitteitä, siinä taas biologeilla olisi paljon
opittavaa. Vastaavasti historiantutkijat voisivat oppia
luonnontieteilijöiltä tieteellisen todistuksen merkityksen.
Moni historiantutkija kun tyytyy esittämään
lähinnä mielipiteitä.
Projektit pitävät aivot virkeinä
Huldén siirtyi pätkätutkijaksi vuonna 2002. Projekteja
on toistaiseksi riittänyt hyvin ja tällä erää tulevaisuus
on turvattu syyskuun loppuun.
—Varsinaisen työsuhteen lisäksi minulla on myös
ylimääräisiä pienempiä projekteja, opetusta, josta
muuten pidän, ja kirjan työstämistä. Nykyinen
pääprojektini koskee hallintohistoriaa ja vapaa-aika
kuluu lääketieteellisen entomologian artikkeleiden ja
hakemusten kirjoittamiseen. Mikäli ei julkaise, rahoitusmahdollisuudet
heikkenevät.
Pätkätutkijaksi päätyvän täytyy muuten olla
poikkeuksellisen tarkka puolison valinnassa. Hyvistä
puolista voi nauttia, kunhan toisella on vakituinen
työ ja asuntolainat maksettu. Aviomies Larry Huldén
on hyönteistutkija ja Luonnontieteellisen keskusmuseon
intendentti.
—Pätkätyössä eteen tulee uusia projekteja ja aivot
pysyvät virkeinä. Olen miettinyt ihan uusia suuntauksia,
ja jos olisin vakituisessa työsuhteessa, olisin
sidottu ehkä 20 vuotta vanhan tehtävän määritykseen.
Minusta on innostavaa pitää ajoittain vaikkapa
erikoiskursseja itseäni kiinnostavista aiheista.
Tunnetusti tutkijan asema on hyvin paljon kiinni
siitä, millaisessa työsuhteessa sattuu olemaan.
Vakituinen työsuhde tuo mukanaan turvallisuutta,
mistä vain suhteellisen harvat pääsevät nauttimaan.
Suomeen on luotu järjestelmä, jossa huipulla ovat
professorit ja yliopistonlehtorit ja pohjalla projektitutkijat
ja apurahatutkijat. Monet vakituiset toimet
määritellään hyvinkin suppeasti, niin, että useimmat
tutkijat rajataan automaattisesti hakujen ulkopuolelle.
Esimerkkinä Huldén mainitsee uuden
tenure track -järjestelmän, jonka tavoitteena on sitouttaa
lahjakkaita nuoria yliopistoon ja lisätä akateemisen
uran houkuttelevuutta.
—Tehtävänmäärittelyssä voi havaita, että siinä on
luotu erikoisväylä muutamille ”sopiville” kun taas
monet erittäin lahjakkaat nuoret tutkijat jäävät tosiasiassa
sen ulkopuolelle, Huldén arvostelee.
Toinen suuri, kaikkia tutkijoita koskeva ongelma
on erilaisten hakemusten tekemiseen uhrattava aika.
—Tämä on kansantaloudellinen ongelma. Toivoisinkin,
että joku selvittäisi, kuinka paljon aikaa menee
yhden Suomen Akatemian hakemuskierroksen
hakemusten tekoon ja arviointiin, ja laskisi sen rahassa.
Todennäköisesti tämä on samaa suuruusluokkaa,
kuin myönnettävä summa.
Lena Huldén
- syntynyt 1956
- FT Helsingin yliopisto 2008
- Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto vuonna 2008 teoksesta Den sexbente fienden
- Perhe: aviomies ja kaksi koiraa, sauvasirkkoja, kummitussirkkoja ja kenttäsirkkoja (ei ainoastaan ruuaksi vaan myös sirittelyn vuoksi)
- Harrastukset: yhteiskunnalliset kysymykset, tieteellisten artikkeleiden kirjoittaminen
teksti Arja-Leena Paavola
kuva Veikko Somerpuro
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 28
|