2/12

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    Harjoitus tekee mestarin - myös EU-rahan haussa

    Lasten sydäntautien professori Erkki Pesosella on ongelma. Hän aikoo ryhtyä selvittämään lasten alttiutta sairastua sepelvaltimotautiin aikuisiällä. Pesonen on jo luonut yhteyksiä, ja tulevan tutkimusryhmän kumppanit löytynevät Englannista, Italiasta ja Ruotsista.

    Mutta itse tutkimuksesta suuri osa on tarkoitus tehdä Intiassa, koska siellä sepelvaltimotautia esiintyy eniten maailmassa ja se puhkeaa varhaisessa vaiheessa.

    Niinpä Pesosen pitää selvittää, voiko hän hakea hankkeelleen rahaa EU:n puiteohjelmista, vaikka ryhmä työskentelisi Euroopan ulkopuolella.

    Vastauksen Pesonen sai päivän mittaisessa koulutustilaisuudessa, jonka järjesti Aalto-yliopiston tutkimuksen tukipalvelut -yksikkö. Seminaarin aiheena oli ytimekkäästi ”Kuinka kirjoitat kilpailukykyisen hakemuksen EU:n seitsemänteen puiteohjelmaan?”

    Luennoista ja harjoituksista vastasi irlantilainen professori Sean McCarthy. Hän on niittänyt tutkijapiireissä mainetta konsulttina, joka tuntee asian, josta puhuu — ja tarjoaa konkreettista apua.

    McCarthy on väitellyt sähkötekniikasta, työskennellyt itsekin tutkijana ja vetänyt useita EU-hankkeita.

    Eikä häntä tosiaan voi moittia kapulakielen tai bisnesjargonin tuputtamisesta.

    Kauppakorkean isoon saliin saapuikin kymmenittäin eri alojen tutkijoita lääkäreistä ja taloustieteilijöistä geofyysikoihin ja antropologeihin.

    Yhden aamu- ja iltapäivän aikana McCarthy kävi vauhdilla läpi koko hakuprosessin. Seitsemäs ja osa kahdeksattakin puiteohjelmaa tuli käsiteltyä aikatauluineen, lomakkeineen ja linkkeineen — kirjoittamattomia sääntöjä unohtamatta.

    Hän neuvoi, miten hakemuksessa kannattaa viitata jo meneillään oleviin tutkimuksiin, ja luetteli niitä EU-virkamiehiä, joihin tulisi pitää henkilökohtaisesti yhteyttä. McCarthy muistutti myös siitä, että EU pitää muun muassa Yhdysvaltoja ja BRIC-maita kauppapoliittisina kilpailijoinaan.

    — Jos tutkija on sitä mieltä, että voi projektillaan edistää EU:n asemia eri blokkien joukossa, se pitää nostaa konkreettisesti näkyviin.

    Ensimmäistä kertaa EU-rahaa hakeva tutkija saattaa kuvitella, että partnereiden kansallisuus ratkaisee. Näin ei McCarthyn mukaan ole, vaan pisimmälle pääsee sittenkin niin, että etsii yhteistyökumppanit puhtaasti tieteellisin kriteerein ja pohtii vasta sen jälkeen kansallisuutta — jos on tarvis.

    — Kokonaisuus ei mene myttyyn siitä, että joku tai jotkut projektin jäsenistä eivät ole EU-maista, koska Euroopan unionilla on monia erilaisia yhteistyösopimuksia muiden maiden tai valtioliittojen kanssa. Oikeastaan on helpompi luetella ne maat, joista partneria ei voi ottaa, kuin ne, joista voi, painotti McCarthy.

    Sydäntauteja tutkivaa Pesosta McCarthy kehotti vetoamaan hakemuksessaan siihen, että EU on allekirjoittanut maailmanlaajuisen lasten suojelusopimuksen.

    — Myös Intiassa voi tehdä EU-rahoitteista tutkimusta.

    Yksi tyytyväisistä seminaarin osanottajista oli geologi Tuija Vähäkuopus.

    — Geologian tutkimuskeskuksessa on kyllä tehokas hanketiimi juuri hakuja varten. Mutta tutkijan itsensäkin täytyy tuntea koko tapahtumaketju. Ilman tällaista koulutusta puiteohjelmat tuntuisivat toivottomalta viidakolta.

    Mai Allo

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 11